SIRKKEEN HURMA

NimiSirkkeen Hurma "Hurma"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenhevonen Kasvattaja Sirke
Skp & säkä Ori & 160cm Koulutus Koulupainotteinen, Vaativa B
Syntymäaika 01.08.2012 Rekisterinumero VH12-018-0978
Hevonen on nyt 15 vuotias / tämä on virtuaalihevonen

 

Meriitit & näyttelyt

VSN Champion (02/16)

KTK-II 18 + 17 + 18 + 18 = 71p 
- Kaunis päää, leveä ja lihaksikas kaula, hyvä selänpituus, terävä risti, lyhyt takaosa. Kokkapolvinen, hennot jalat, seisoo hajavarpaisesti.

SV-I rakenne 8, suku 10, käytöskoe 15 = 33

KRJ-II 8 + 40 + 22 + 13,5 + 15 = 98,5 p

Jälkeläisluokka C (22.1.2016)

Premier (book)

 

30.05.2014 Hymni, RCH 10p.

23.01.2015 Harmonia, RCH 10p.

26.01.2016 Viehättävä, RCH 10p.

22.02.2016 Viehättävä, RCH 10p.

06.03.2016 Huvitutti, RCH 10p.

02.03.2016 Viehättävä, RCH 10p.

Jälkeläiset

29.10.2013 o. Viehättävän Huurre (Rinsessa HUI)

KTK-II, SV-I, KRJ 41 sijoitusta

07.12.2013 t. Viehättävän Kuu-Kielo (Viehättävän Kuulilja)

KTK-III, SV-III

16.02.2014 o. Tuulenpesän Hopeinen Kuu-Ukko (Onnen Harhatar)

SV-I, VVJ 36 sijoitusta

25.04.2015  t. Viehättävän Hehku (Viehättävän Helmi)

KTK-III, KRJ 6 sijoitusta

 

© Tallin omaisuutta

 

 

LUONNE

Tallissa Hurma osaa käyttäytyä kuin herrasmies, tai ainakin melkein. Ori käyttäytyy karsinassaan paremmin ollessaan vapaa, sillä kiinni ollessaan sille tulee tylsää ja solmua on orista kiva availla. Harjauksesta tämä mies kyllä tykkää, oikein kunnolla saa rapsutella kaulasta ja sään ympäriltä! Tällöin Hurma rentoutuu, alahuuli lerpattaa ja joskus poika alkaa rapsuttaa rapsuttajaansa. Hurma tykkää ihmisten huomiosta ja välillä vaatiikin sitä kopauttelemalla oveen etukaviollaan. Varsinkin jos joku viereisessä karsinassa saa poikaa enemmän huomiota. Hoitamisen ainoita ongelmakohtia näyttäisi olevan kavioiden nostaminen. Niitä ei sitten millään saisi ylös ja Hurma näyttäisi menettävän tasapainonsa, minkä se kylläkin näyttelee. Näin Hurma kokeilee ihmistä, kumpi meistä olikaan pomo? Satula ja suitset menevät päälle helposti ja muutenkin muu tallikäyttäytyminen pesua myöten toimii leikiten.
 

Taluttaessa ja tarhassa Hurma on yleensä melko kiltisti. Talutuksessa poika osaa käyttäytyä, paitsi jos joku puskahirviö hyökkää päälle, voi taluttajalla olla pitämistä kiinni riimunnarusta. Tarhassa Hurma ei oikein jaksa välittää muista hevosista ja viihtyy parhaiten yhden sen parhaan kaverin seurassa tai yksin. Tarhasta poika ei ole koskaan karannut tai ehkä sillä ei vain ole ollut siihen mahdollisuutta. Hurman saa tarhasta myös kiinni helposti. Poika tulee mielellään talliin, missä saa enemmän huomiota kuin tarhassa.
 

Ratsastaessa Hurma on yleisesti loistopakkaus. Orilta löytyy melko paljon askelta ja vauhtia. Vauhtia joskus liikaakin, varsinkin jos tehdään jotain Hurma n mielestä liian vaikeaa. Hurma tulee helposti pyöreään muotoon, kunhan ottaa ohjat käteen ja ratsastaa pohkeilla. Vaikka Hurma menisikin vauhdilla, pitää orin kanssa muistaa pitää kevyt käsi ja pohkeet lähellä, tällöin Hurma tulee kyllä takaisin ratsastajan istunnan alle. Hurma ei tee hirveästi tyhmyyksiä ratsastajan alla, ellei sieltä puskasta loikkaa joku hirviö. Aloittelijan alla Hurma yleensä juoksee vain kovaa, kun selässä olija tekee väärin ja kun Hurma ei ymmärrä, se lisää vauhtia. Hurmalla pitääkin siis olla selvät ohjeet, jotta se olisi parhaimmillaan.
 

Kouluratsastus on Hurman heiniä. Tasoltaan ori on koulutettu Vaativan B:n tasolle ja taso tuntuisi pojalle aika sopivalta. Hurma taitaa koululiikkeet ja kuuntelee pohkeita hyvin. Ravinlisäyksissä on vaarana, että Hurma lähtee liian kovaa tai rikkoo laukalla ja ravin lisäys tuleekin tehdä varovasti. Vastalaukat nousevat yhtä helposti kuin oikeatkin, pitääkin olla tarkkana, että pojalla on oikea laukka.
Esteillä Hurman kanssa ollaan hypitty kuntouttavia ja kuntoa nostattavia estesarjoja. Hurma hyppää hyvin 80cm asti, mutta esteet eivät silti ole sen juttu. Tiputuksia tulee helposti, eikä poika oikein ymmärrä aina mistä pitäisi hypätä. Esteillä ori tarvitseekin hyvin hyvin paljon ratsastajan tukea. Vaikka pojalla ei esteitä kilpaillakkaan, sillä hypitään niitä vaihtelun ja kuntoilun vuoksi.
Maastossa Hurma ei halua todellakaan olla viimeinen, mutta ei se ensimmäisenäkään viihdy. Jonossa poika kannattaa sijoittaa jonon alkupäähän. Mikäli ympärillä on vaaroja, Hurma hermostuu, mutta vasta kun puskahirviö yllättää, poika pillastuu ja lähtee kiitolaukkaa pois hirviöiden luota. Hurman saa kuitenkin melko nopeasti takaisin kiinni ja rauhalliseksi. Muuten poika liikkuu maastossa reippaasti ja nauttii vaihtelusta.
Kilpailuissa Hurmasta huomaa että sitä vähän jännittää ja joskus jännitys johtaa kovaan vauhtiin. Vauhti kannattaa kitkeä pois lämmittelyssä jotta poika olisi suorituksessa parhaimmillaan. Outo kisapaikka stressaa oria, mutta jos sillä on tuttu kaveri kotoa mukana, asiat ovat aika paljon paremmin.
 

Hurma ei oikeastaan välitä muiden hevosten seurasta, ellei kyseessä ole sen paras kaveri. Jos joku tulee sille uhoamaan, poika laittaa hetken vastaan, mutta alistuu sitten ja juoksee pois kyseisen hevosen läheltä. Tammoista se on usein kiinnostunut ja saattaa hieman riehua niiden ympärillä.. Varsinkin jos kiimainen tamma sattuu menemään ohitse, mikä on onneksi hyvin harvinaista. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Hurma käyttäytyy ihan hyvin. Eläinlääkäriä se ei pelkää, eikä yleensä edes huomaa, jos eläinlääkäri jotain tekee. Kengittäjää pitää joskus alkuun kokeilla, mutta yleensä kengittäjä on niin selvä pomo, että Hurma käyttäytyy mallikelpoisesti.

SUKUSELVITYS

i Onnen Hermanni

  sh-o, 156cm, koulupainotus

  VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II, YLA2

ii  Haavelaakson Lento

   YLA2, KRJ-II, SLA-I

iii Hallapuron Aatos

SLA-II

iie Taikakuun Hämypilvi

VIR MVA Ch, KTK II, SLA I

ie Humun Muska iei  Humun Eeros
iee Magnolian Minerva

VIR MVA Ch, KRJ-II

e Sirkkeen Sinja

  sh-t, 157cm, koulupainotus

  KTK-III 

ei Suvannon Ukkonen
VIR MVA Ch, KTK-II
eii Anffin Thor
YLA2
eie Tammimetsän Kajo
ee Mörkövaaran Sirena
KTK-III, KRJ-II, YLA1, SLA-I
eei  Lakean Heikka
VIR MVA Ch, KTK-II, KRL-II, YLA1
eee Kuisman Airi 
 KRJ-I, YLA1, SLA-I
   

Hurman isä Onnen Hermanni on jo edesmennyt, 156 cm korkea, komea voikko suomenhevosori. Henkaksi kutsuttu ori oli hyvätapainen, mutta hieman häslä tapaus, jonka tempauksille ei voinutkaan tehdä muuta kuin nauraa. Hetkeksikään ori ei malttanut pysähtyä, vaan oli koko ajan jotain tekemässä ja yleensä juuri jekkuja ihmisille. Henkka oli painottunut kouluratsastukseen, jota se osasi hienosti vaativa B -tasolla asti. Elämänsä aikana ori sijoittui yhteensä 44 kertaa, joista yksi oli kuukauden kovimmassa kisassa, KRJ Cupissa ansaittu! Kouluratsastuksen lisäksi Henkka viehätti tuomaristoa myös näyttelykehissä: Orille on myönnetty VIR MVA Ch -arvonimi ja lisäksi se palkittiin kantakirjassa toisella palkinnolla. Muita palkintoja on Yleislaatuarvostelun sekä Kouluratsujen laatuarvostelujen kakkospalkinto. Jälkeensä tämä ori jätti yhteensä viisi orivarsaa ja neljä tammavarsaa.

 

Haavelaakson Lento, Hurman isänisä oli 153 senttinen, vaaleanrautias kouluratsu. Ori palkittiin toisella palkinnolla niin Kouluratsastusjaoksen kuin Yleislaatuarvostelun tilaisuuksissa, minkä lisäksi Suomenhevosten laatuarvostelusta orille annettiin ykköspalkinto. Lennoksi kutsuttu ori sijoittui kouluratsastuksessa 39 kertaa, joista neljästi tuotiin voittopokaali kotiin. Lento sai elämänsä aikana yhteensä kaksi tammavarsaa ja viisi orivarsaa. Luonteeltaan tämä ori oli todella hyvätapainen niin kotona kuin kisapaikalla, minkä lisäksi se oli myös hyvin tottelevainen ratsu. Hoidettiin oria sitten karsinassa tai käytävällä, ratsastettiin koulua kentällä tai laukattiin maastossa, saattoi Lentoon luottaa lähes aina. Ainoat poikkeukset aiheutti lentokoneiden äänet ja tammat, mutta pahoja ongelmia ei näidenkään kanssa tarvinnut pelätä tämän orin kanssa.

 

Hurman isänisänisä on punarautias suomenpienhevosori Hallapuron Aatos, jolla on säkäkorkeutta 147 cm. Tämäkin ori on muiden tapaan painottunut kouluratsastukseen ja sekin on kisannut vaativa B –tasolla asti. KRJ-sijoituksia Aatulla on tähän mennessä neljätoista kappaletta ja jälkeläisiä kolme, yksi tamma ja kaksi oria. Luonteeltaan Aatu on erilainen tilanteesta riippuen. Hoidettaessa se on yleensä hyvin kiltti, mitä nyt yrittää kaivella herkkuja. Joskus, esimerkiksi tammojen läheisyydessä ori muuttuu sähläksi ja haluaisi mennä heti tutustumaan neitoihin. Ratsuna Aatu vaatii alkuun reilusti verryttelyä, koska muuten se on hyvin tahmea ratsastaa. Kisoissa tämän herran orimaisuus pääsee valloilleen heti, kun ori pääsee ulos trailerista tasaiselle maalle. Kimeä hirnuminen ja pyöriminen ympäri laantuu kyllä hetken päästä ja itse kentällä ori on taas kuin kotonaan. Aatu on palkittu Suomenhevosten laatuarvostelussa toisella palkinnolla ja kantakirjatilaisuudessa ori jäi yhden ikävän pisteen päähän kolmospalkinnosta.

 

Taikakuun Hämypilvi on Hurmon punarautias isänisänemä ja säkäkorkeutta tällä kuvankauniilla tammalla on jopa 162 senttimetriä. Pilvi-niminen tamma on saanut ulkonäöstään parikin arvonimeä, VIR MVA Ch sekä KTK-II, joiden lisäksi se on palkittu ensimmäisellä palkinnolla Suomenhevosten laatuarvostelussa. Pilvelle on merkitty yhteensä kahdeksan sijoitusta kouluratsastuksessa ja näistä yksi on jopa KRJ Cup –sijoitus. Tämä tamma on saanut ainoastaan kaksi varsaa, molemmat oreja. Toinen niistä on edellä mainittu Haavelaakson Lento ja toinen varsa, Haavelaakson Pikantti on myös menestynyt omalla sarallaan: Ori on palkittu YLA2- ja SLA-II-palkinnoilla. Luonteeltaan Pilvi on hyvätapainen hoidettaessa, ratsuna tottelevainen sekä yhteistyöhaluinen ja kisoissa kokemuksen myötä paljon rauhallisempi kuin nuorempana, jolloin tamma jännitti ja säikkyi kaikkea pientä.

 

Hurman isänemä Humun Muska kilpailee kouluratsastuksessa jopa vaativa A –tasolla ja onkin sijoittunut tähän mennessä 32 kertaa, voittaen 11 kertaa. Rautias tamma on 154 cm korkea ja sillä on omistajan mukaan tavoitteena KRJ-, YLA- ja SLA-tilaisuuksiin osallistuminen. Muska on hösöttäjä, joka ei malttaisi seisoa paikallaan, vaan on koko ajan liikkeessä tai tekemässä jotain muuta, kuten uhittelee ohikulkijoita. Tamma on kuitenkin perusluonteeltaan kiltti, vaikkei esimerkiksi harjoja käsistä napsiessaan siltä näytäkään. Varusteiden laitto on yhtä työntekoa tamman kanssa: Suitsien kanssa riuhtoo päätä ylös ja alas sekä yrittää syödä suuhun osuvia hihnoja. Satulan kanssa keskittyy koko ajan vain vetämään lisää ja lisää ilmaa sisäänsä ja, kun sille yrittää laittaa suojia jalkaan, se luulee auttavansa nostaessaan kavioita putsattavaksi. Ratsuna Muska on periaatteessa ihan mukava, mutta ravatessa välillä turhan hidas ja laukatessa liiankin vauhdikas.

  

Isänemänisä Humun Eeros on kilpaillut muutamassa koulukilpailussa ja osallistui se kahteen esteluokkaankin. Hoidettaessa Eerolle pitää muistaa osoittaa rajat eikä sille sovi näyttää pelkoaan, jos ei halua tulla sen mukaisesti kohdelluksi. Saadakseen huomiota tämä ori saattaa välillä näykkiä hihaa ja osoittaessaan muuten vain mieltään, se kaapii maata. Ratsajakseen Eero vaatii määrätietoisen henkilön, koska harjoittelevaa tai muuten epävarmaa ratsastajaa ori veisi miten itse lystää. Jos ratsastaja tietää mitä tekee, on Eero kouluratsastuksessa todella hyvä ratsu: Se oikein odottaa saadakseen tietää, mitä ratsastaja haluaa sen tekevän seuraavaksi. Esteillä orin mielipuuhaa on tiukat mutkat ja haastavat laukanvaihdot. Maastossa ori ei säiky turhia ja käyttäytyy yleensä mallikkaasti. Tälle rautiaalle, 156 senttiselle orille ei ole merkitty muita jälkeläisiä kuin edellä mainittu Humun Muska.

 

Hurman isänemänemä on Magnolian Minerva, VIR MVA Ch –arvonimellä, KRJ-II- ja ja KTK-II-palkinnoilla varustettu suomenhevostamma. Minervaksi kutsuttu neiti on rautias, 150 senttinen hevonen, joka ei ole varsinaisesti painottunut mihinkään tiettyyn lajiin. Tamma onkin sijoittunut niin vaativa A –tason kouluratsastuksessa kuin 100 sentin esteilläkin. Minervalla on yhteensä kolme varsaa, yksi tamma ja yksi ori. Luonteeltaan tämä tamma on kaikinpuolin kuin unelmaa: Hoidettaessa se sopii hyvin aloittelijoillekin ja ratsuna se on herkkä avuille ja aina valmiina tekemään parhaansa. Maastossa Minerva on varmajalkainen ja rohkea ratsu.

  

 

Hurmon emä on Sirkkeen Sinja, 157 senttinen, koulupainotteinen, musta suomenhevostamma. Sinjaksi kutsuttu tamma on palkittu kolmospalkinnolla suomenhevosten kantakirjatilaisuudessa. Tämä tamma tervehtii aina ystävällisesti ja sydämellisesti niin tuttua kuin tuntematontakin vierailijaa eikä tammaa hetkauta mikään. Hoidettaessa Sinja on joskus niinkin rauhallinen, että torkahtelee vähän väliä. Ratsuna suomenhevostamma vaatii ratsastajalta raskasta työntekoa, kunnes siitä saa valppaan ja kuuliaisen ratsun. Sinja on voittanut kuudesti ja sijoittunut muille sijoille 44 kertaa KRJ:n alaisissa kisoissa, minkä lisäksi 20 sijoitusta on ansaittu valjakkoajokilpailuista. Sinja ei vielä ole saanut muita varsoja kuin Sirkkeen Hurmon.

 

Suvannon Ukkonen on Hurmon emänisä, musta 160 senttinen suomenhevosori. Ukko on kilpaillut yhteensä yli neljäkymmentä sijoitusta kouluratsastuksessa helppo C-A-tasolla, vaikka ori onkin koulutettu vaativa B –tasolle asti. Orilla on kantakirjasta toinen palkinto, jonka lisäksi sille on myönnetty myös VIR MVA Ch –titteli. Käsiteltäessä Ukko on rauhallinen ja kiltti hevonen, mutta ratsuna sillä on taipumusta vahvaan, omaan tahtoon. Tästä syystä ori vaatii ratsastajalta hikeä ja työtä saadakseen orin yhteistyökykyiseksi. Esteillä Ukkoa pitää muistutella pidätteillä ja pitää vauhti tasan siinä, missä itse haluaa. Maastossa oria voi sanoa varmajalkaiseksi, vaikka se välillä säpsyileekin pusikoiden ääniä. Jälkikasvua Ukko on saanut tähän mennessä yhteensä neljä kappaletta.

 

Hurmon emänisänisä on Anffin Thor, musta suomenhevosori, jolla on säkää 162 cm. Thoriksi kutsuttu ori on yleispainotteinen hevonen, jolla on yhteensä yli kuusikymmentä sijoitusta este- ja kouluratsastuksesta. Yksi esteratsastussijoitus oli 90 cm maastoesteluokasta, jossa ori tuli toiseksi 30 osallistujan luokassa. Luonteeltaan tämä kolmen varsan isä on reipas ratsu, joka tekee aina parhaansa. Hoidettaessa ori torkkuisi vaikka maailman tappiin asti, jos joku vain jaksaa harjata sitä kunnolla. Esteillä Thor oli enemmän turhan vauhdikas eikä hyppääminen ollut turvallista. Kokemuksen myötä ori on kuitenkin oppinut, että radan suorittaminen on mukavampaa, kun molemmat ratsukon osapuolet on samaa mieltä suorituksen suunnasta. Kouluratsastuksessa Thor on enemmän omalla alallaan kuin esteillä. Sillä on hienot askeleet ja se pitää esiintymisestä, minkä ansiosta se osaa luonnostaan esittää itsensä hyvin.

 

Tammimetsän Kajo, Hurmon emänisänemä on hoidettaessa kärsivällinen, paitsi jos sillä tai tallin muilla hevosilla on ruokaa saatavilla. Ratsuna Kajo rauhallinen ja toimiva, vaikkakin joskus jopa laiskanrauhallinen. Tämä tamma kyllästyy ratsastettaessa helposti, jolloin se muuttuu hieman hankalaksi ratsuksi. Maastossa Kajo on mitä parhain ratsu, se sopii jo ihan pienemmillekin ratsastajille. Jälkeläisiä tällä tammalla on yhteensä neljä, kaksi molempia sukupuolen edustajia. Kilpailukokemusta Kajolla on niin esteiltä (10 sijoitusta), koulusta (14 sijoitusta) kuin kentästä, jossa se on sijoittunut kerran. Väriltään Kajo on rautias ja säkäkorkeutta tammalla on 150 senttimetriä.

 

Hurmon emänemä Mörkövaaran Sirena on ruunikko, 153 senttiä korkea suomenhevonen. Tamma voittanut yhteensä kymmenen kertaa 51:n KRJ-sijoituksen aikana ja VVJ-sijoituksia on yhteensä 23. Jälkeläisiä tämä neljästi palkittu tamma on saanut tähän mennessä kaksi, orin ja tamman. Edellä mainitut palkinnot on varsin hyviä: Ensimmäinen palkinto niin Yleis- kuin Suomenhevosten laatuarvostelusta, kakkospalkinto KRJ-laatuarvostelusta ja kolmospalkinto suomenhevosten kantakirjasta. Hoidettaessa Veena on nätisti, paitsi kun on satuloinnin aika. Tamma nimittäin kutiaa helposti, joten varsinkin tuntemattoman kanssa tamma voi käyttäytyä aika ikävästi. Ratsuna Veena on kuuliainen ja osaava, kuten myös kärryjä vetäessään.

 

Lakean Heikka, Hurmon emänemänisä on komean rautias suomenhevosori, jolla on säkää 158 senttiä. Orille on myönnetty VIR MVA Ch –arvonimi ja KTK-II-palkinto, minkä lisäksi se on ansainnut myös YLA1- ja KRL-II-palkinnot. Heikka on sijoittunut yhteensä 61 kertaa KRJ:n alaisissa koulukilpailuissa, niin helppo A – kuin vaativa B –luokissa. Hoidettaessa tämän seitsemän varsan isän käytös vaihtelee: Välillä se on todella kiltisti ja toisinaan se ei pysty seisomaan millään paikallaan. Ratsastuksen aikainen käyttäytyminen riippuu selässä olijasta: Määrätietoinen ratsastaja saa orin taipumaan haluamallaan tavalla, mutta osaamattoman käsissä ori ottaa tilanteen helposti haltuunsa ja tekee oman mielensä mukaan.

 

Kuisman Airi on Hurmon 140 senttinen, jo edesmennyt emänemänemä. Airiksi kutsuttu tamma painottui kouluratsastukseen, josta se saikin elämänsä aika huimat 88 sijoitusta. Tamma kilpaili myös valjakkoajoluokissa ja sai niistä yhteensä 22 sijoitusta. Näiden lisäksi tamma kävi myös näyttelyissä ansaiten irtoSERTin. Tamma palkittiin ensimmäisellä palkinnolla niin YLA:ssa, KRJ-laatiksessa kuin Suomenhevosten laatuarvostelussakin. Airi oli rauhallinen tamma ja se tuli toimeen kaikkien kanssa. Se rakasti ihmisiä ja kaipasikin koko ajan huomiota hoitajiltaan. Tammana Airillakin kuitenkin oli joskus huonompia päiviä, jolloin se saattoi hieman äksyillä. Ratsuna tamma oli helppo, mutta myös vauhdikas, jota piti vain osata käyttää hyödyksi. Tamma vaatikin kokoaikaista hereillä pitämistä, jotta tamma pysyisi muodossa ja kuunteli ratsastajaa. Airi sai kaiken kaikkiaan kuusi varsaa, kolme oria ja kolme tammaa.

 

 

© Tuire N.

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1-2h Maasto/kenttä 

Vapaapäivä

1h Koulu 

1h Koulu

1h Puomit  

Vapaapäivä

Vapaapäivä

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: 

Koulussa pintelit kaikkiin jalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (42)

03.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
05.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
06.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
17.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50
19.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
21.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
28.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
01.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50
04.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
04.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50

14.10.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60
16.10.2012 KRJ kutsu, helppo a: 7/60
05.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50

06.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50

  

07.10.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50

20.10.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60
10.03.2013 KRJ kutsu, helppo a: 2/30
16.03.2013 KRJ kutsu, helppo a: 4/30
17.03.2013 KRJ kutsu, helppo a: 1/30
19.03.2013 KRJ kutsu, helppo a: 3/30
12.05.2013 KRJ kutsu, helppo a: 5/40
14.05.2013 KRJ kutsu, helppo a: 4/40
29.06.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 7/70
01.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 2/70

02.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 7/70

03.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 4/70
04.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 8/70
06.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 3/70

  

07.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 3/70
08.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 2/70
07.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
11.07.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 5/50
25.06.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 3/40
12.05.2013 KRJ kutsu, helppo a: 2/40
02.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 2/30
04.09.2013 KRJ kutsu, helppo a: 1/40
09.09.2013 KRJ kutsu, helppo a: 1/40
23.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
25.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
26.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
28.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
30.09.2013 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
 

PÄIVÄKIRJA

 

9.1.2014 maastoilua - Ram.

Olinkohan unohtanut ottaa lääkkeet aamulla? Olin lähtemässä Hurmalla maastoon, vieläpä yksin, sillä tänään sattuivat kaikki lähtemään kotiin aikaisin lukemaan kokeisiinsa ja muihin puuhiin. Kello lähenteli jo neljää, kun huokaisten kiristelin orin satulavyötä. Se oli vähällä tallata varpaalleni, näytellessään kummallisia tanssiliikkeitään. Nousin hieman rauhattoman orin selkään ja lyhensin jalustimia tuntuvasti, en todellakaan olisi tippumassa orin kyydistä. Ratsastin tielle rukoillen ettei autoja sattuisi tulemaan vastaan. 

 

Hyväksi onnekseni n. puolenkilometsin matkan jälkeen pääsin polun suulle. Ratsastettavaksi tarkoitettu hieman vaikeakulkuinen polku lähti viettämään hieman yläviistoon. Olin ratsastanut tätä useita kertoja, miksi nyt olisin yhtään hermostunut. Ehkä siksi etten itse raaskinut ratsastaa orilla yksin maastoja, joku toinen joutui aina tähän ikävään tehtävään. Useampi olikin pitänyt parin viikon sairasloman Hurman jäljiltä. Nyt tuntui sujuvan ihan hyvin. Polku oli lumen peitossa ja oli vielä melkoisen valoisaa. Vain orin kavioiden kopina täytti metsän kajahduksillaan ja Hurma oli onneksi tarpeeksi viisas pelätäkseen niitä. Ori kulki rauhallisesti polkua seuraten ja uskalsin jo nauttia kyydistä. Saavuimme pian lähelle muutamaa tarhaa. Onneksi kyseiset tarhat olivat tyhjiä, eikä ylimääräiset äänet haitanneet menoa. Laitumen vierestä olimme kuitenkin kohta menossa ja laitumella olevat tammat saattaisivat häiritä oria, tai ei oikeastaan sitä, ne häiritsivät minua, sillä Ori tapasi aina esittää tavallista upeampaa niiden lähettyvillä. Kiristin ohjia juuri ennen ensimmäistä aidantolppaa, pistin orin käyntiin vähän pituutta ja yritin saada sen keskittymään minuun paremmin. Muutama tamma katseli laitumen toiselta puolen ja yksi lähti ravilla katsomaan outoja menijöitä, minua ja Hurmaa. Ori höristi korviaan, se katseli ja viimein tajusi. Ori lähti sivukyyryllä oikealle, yrittäen estää minun määräykseni. Pidin pohkeet kiinni ja kun ori yritti änkyä vastaan minulta alkoi palaa päreet. Onneksi raippakin oli sattunut mukaan ja muistutin sillä oria, kuka määrää. 

 

Ravasimme loppupätkän aidanviertä ja päästyämme turvallisesti metikköön, jatkoimme käynnissä. Pian saavuimme leveälle hiekkapohjaiselle polulle, joka oli tarkoitettu ravaamiseen. Siirsin orin raviin, se hakeutui melkein automaattisesti peräänantoon, mutta vartin ravaamisen jälkeen saavuimme laukkasuoralle. Pyysin orilta laukkaa ja se singahti kuin leppäkeihäs muutaman pukin kera täyteen vauhtiin. Tuntui kuin laukkakisoissa olisin ollut. Hidastelin orin vauhtia ja pikkuhiljaa se jo laukkasi melkein normaalilla vauhdilla. Tämän jälkeen tiesin, etten ainakaan laukkaratsastajaksi ikinä alkaisi. Laukkapätkän jälkeen siirsin orin raviin. Ravailimme maastoesteradan vierestä ja siirsin käyntiin radan hävittyä. Kenttä häämöttikin ihan nenän edessä kävellessämme tarhojen ohitse. Kävelimme muutaman kierroksen lumisella kentällä ja tulin sitten alas. Hurma oli käyttäytynyt melko hyvin, paremmin kuin olin odottanut.   

 

 

26.11.2014 - Ram.
Nyt olisi taas koulutreenin paikka, tokaisin Hurmalle karsinassa. Harjasin orin ja talutin maneesiin. Sijoituksia kisoissa oli tullut vaikka kuinka, mutta treenata silti piti. Hurma näytti olevan hyvällä päällä. Se oli innokas lähtemään töihin. Kiristin vyön ja sain monta kertaa pitää orille puhuttelun, kun se ei olisi jaksanut seistä paikoillaan vyön kiristyksessä. Viimein pääsimme käyntiin. Hurmalla oli paljon energiaa ja se ehdottomasti halusi käyttää sitä. Muistutin kuitenkin että käyntiäkin tuli treenata, joten tein pidätteitä paljon. Kun käynti oli mielestäni hyvä siirsin Hurman raviin. Se oli jo ehtinyt unohtaa alkusälhäämisensä, joten ravista tuli heti hyvä. Tein voltteja ja taivutuksia. Treenasimme kiemurauria. Ori työskenteli oikein hyvin ja yhteistyöhaluisesti. Laukassa harjoittelimme laukanvaihtoja. Treenin jälkeen se sai kävellä vähän aikaa, kunnes talutin sen takaisin talliin.

    

 

12.12.2014 - Ram.

 "Mikäs herraa vaivaa tänään?" Kummastelin aamuruokia jakaessani. Ori murjotti korvat luimussa karsinan toisessa nurkassa. Avasin oven ja taputin Hurmaa hellästi kaulalle. "Onkohan herra nukkunut huonosti vai miksi tänään murjotat?" ihmettelin orin korvaan. Tarjosin kättäni sille haisteltavaksi. Jätin orille aamuruuat ja jatkoin kierrosta. Palasin takaisin sen luokse noin puolentunnin päästä. Ori oli syönyt ruokansa. Laitoin sille riimun ja riimunnarun. "Tänään saatkin pitää vapaapäivän" juttelin sille, "pääset kavereidesi kanssa isolle laitumelle." Höpisin. Laitoin orin hetkeksi kiinni karsinaan. Heitin sille toppaloimen päälle ja kiinnitin huolellisesti. Hurma oli onneksi ihan kiltisti, mutta huomasin kyllä ettei tänään ollut sen parhaita päiviä. "Noniin, nyt menoksi" sanoin ja talutin orin vähän kauempana olevalle laitumelle. Hurma oli ilmeisesti myös väsynyt, se ei jaksanut pelästyä koiraa joka räksytti kovaa. Sen taluttaja yritti hiljentää koiraa, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Päästin Hurman irti laitumelle. Se löntysti väsyneen näköisenä vähän kauemmas. Jätin sen sinne ja lähdin hakemaa muita vapaapäivän viettäjiä. Puolessa tunnissa olin hakenut Hurman kaikki kaverit. Senkin päivä alkoi taas sujua, nyt se jo laukkaili muutaman kaverin kanssa iloisena jälleen näkemisestä.

 

  

10.9.2014 Kouluvalmennus  - valmentaja: Niina

Hurma oli hieman varpaisillaan astellessaan kentälle - nyt oltiinkin yksin! Ori ei selvästikään tuntenut oloaan turvalliseksi, ja ratsastajalla oli hieman vaikeuksia satulaan nousemisen kanssa hevosen pyöriessä allaan kuin mikäkin väkkärä luodaten ympäristöä sen turvallisuusastetta arvioiden. Alkukäyntien aikana Hurma rentoutui hieman, mutta sen askel oli silti liian nopeaa ja lyhyttä. Raviverryttelyn aloittaessamme pyysin ratsastajaa keskittymään rauhallisena pysymiseen ja keventämään mahdollisimman rauhalliseen tahtiin, jotta saisimme hevosen rauhoittumaan. Verryttelyn aikana ratsukko ravasi ympyröillä ja kaarevilla urilla pitäen yllä mahdollisimman kevyen, tasaisen tuntuman sekä ohjalla että pohkeella.

Itse harjoitukseemme tänään kuului pätkä pohkeenväistöä pitkällä sivulla, voltit kulmiin sekä pääty-ympyrä, jonka aikana pyrimme avaamaan liikettä hieman pidentämällä askelta. Aluksi ratsukko suoritti tehtävän pari kertaa käynnissä. Hurma oli vieläkin hieman liian jännittynyt, mutta saadessaan hieman tekemistä se alkoi selkeästi rauhoittua ja keskittyä. Raviin siirryttäessä asiat alkoivat sujua jo varsin mallikkaasti. Hurmalla ei ollut vaikeuksia tehtävien suorittamisen kanssa, ja keskittymisen myötä viimeisetkin virheet tuntuivat häviävän.

Lopuksi kävimme harjoituksen läpi pari kertaa toiseenkin suuntaan lisäten ympyröille askeleenpidennysten tilalle laukannostot. Ori palautui laukoista hyvin, eikä sen väistöihin saati voltteihin tullut muutosta huonompaan - kenties ne jopa hieman paranivat pienen terävöitymisen myötä. Loppuraveissa ratsastettiin klassisesti eteen-alas Hurman pärksähdellessä tyytyväisenä. Hienoja suorituksia molemmilta!

  

 

18.7.2013 Kouluvalmennus - Valmentaja: Jessika
Kun saavuin paikalle oli meno aivan erinäköistä kuin eilen aloittaessa, Hurma oli rentoutunut jo vartin väistöharjoituksien jälkeen sen sijaan mitä eilen siihen meni lähemmäs kolmevarttia. Ori oli myös erittäin hyvin kuulolla ja kantoi itseään todella kivasti. Aloitimme keskiraviharjoituksilla ympyrällä - ympärää takaosalla hiljalleen pienentäen ja etuosalla sen sijaan suurentaen. Hurma toimi todella kivasti, ravissa oli hyvä tahti ja en joutunut korjaamaan paljoakaan. Muutamia kertoja Ram päästi lavan karkaamaan, mutta huomasi sen itse oikeastaan jo ennenkuin ehdin asiasta huomauttaa edes. Jatkoimme tästä lävistäjälle lisättyä ravia hakemaan ja wow - ori pisti parastaan. Jopa am oli hieman häkeltynyt, harvemmin tämä äijänkäppänä tuollaisia lisäyksiä näyttää. Koska lisäyksissä ei ollut pertattavaa jatkoimme kootussa laukassa pituushalkaisijalle tuloa. Alkuun haimme vain suoruutta ja tässä menikin hyvä tovi sillä ori  tuppasi hyvin herkästi lähteä kiemurtelemaan pitkin poikin ja ram joutui tosissaan keskittymään saadakseen orin kulkemaan tahtonsa mukaan. Kun suoruus löytyi otimme myös pysähdyksen mukaan, hyvin usein pysähdys tuli ravin kautta, ori pääsi ennen pysähdystä hieman pitkäksi ja otti pari raviaskelta ennen pysähdystä. Kun tarpeeksi toisti Ramille ettei ratsastamista saa lopettaa ennen pysähdystä alkoi tämäkin homma toimia, saimme oikein hyvät pysähdykset ja liikkeelle lähdötkin oli hyvät ja tasaiset. Tänään oli paljon parempi päivä vaikkei maneesissa tänäänkään ollut yksinolosta ahdistuvalle orille seuraa.

 

 

17.7.2013 Kouluvalmennus - Valmentaja: Jessika
Kahden päivän valmennusrupeama alkoi tänään ja pääsimme heti kunnolla töihin sillä ori oli minulle jo entuudestaan tuttu, onhan minulla siitä varsakin tallissa. Aloitimme perus raviväistöillä jotta ori tulisi kunnolla kuulolle eikä tuijottelisi kentän pelottaviin nurkkiin. Teimme keskihalkaisijalla siksak väistöjä, ensin vasemmalle muutama askel, nopea suoristus ja sitten oikealle - tätä niin kauan kuin keskihalkaisijaa riittää mutta suoristuksessa hevosen tulee olla suora. Alkuun Ram hieman yritti huijata mutta muutaman toiston jälkeen homma alkoi pelittämään ja yhteinen sävel löytyi. Hurma ei kuitenkaan rentoutunut tehtävässä aivan haluamallani tavalla joten jatkoimme pohkeenväistöillä. Jälleen keskihalkaisijalle josta suoristuksen jälkeen volttikahdeksikko, tästä väistöä pitkälle sivulle ja jotta suunta vaihtuisi säännöllisesti väistösuunta vaihtuu joka kerta. Pitkällä sivulla nopea suoristus, laukannosto ja voltti kulmassa. Tämä tehtävä hiljalleen alkoi rentouttamaan Hurmaa, mutta kulmissa oli selkeää jännittyneisyyttä edelleen. Jatkoimme tunnin loppuun muutamia laukanvaihtoharjoituksia, joka kulmaan laukkavoltti, lävistäjää ennen ja lävistäjän jälkeen. Vaihto eri kohdissa jottei ori alkaisi niitä ennakoimaan. Vaihdot olivat sujuvia, muutaman kerran takaosa vaihtoi ensin mutta muuten oikein hyvää ja tasaista suorittamista. Kehotin Ramia tekemään väistöharjoituksia ennen minun seuraavan päivän tuloa jottein tunnista menisi suurinta osaa orin rentouden hakemiseen.

   

 

3.8.2013 Kouluvalmennus - Valmentaja: Carolin

Hurman kanssa alkuverrytelyksi teitte pysähdyksiä, siirtymisiä sekä muutamia voltteja ja kiemuroita, sait oriin vertymään melko nopeasti joten pääsittekin jatkamaan tämän jälkeen ravissa, kiemuroita Hurma teki oikein mielellään, vaikkakin se oli hieman vetäytyvä eikä sen askelluskaan näyttänyt kovin hyvältä, orii näytti jännittyneeltä sekä melko jäyältä aluksi. Tästä ei kuitenkaan ollut enää mitään tietoa kun keskitit oriin ajatuksia liikkeiden suorittamiseen, pikku hiljaa sen askel rentoutui samalla se muuttui myös pehmeämmäksi. Siirryitte takaisin suoralla uralle, pyysin sinua tekemään muutamia avotaivutuksia, näissä ei ollut mitään ongelmaa enkä joutunut korjailemaankaan mitään. Myös sulkutaivutukset sujuivat hyvin vaikkakin pakkasit tällöin vilkuilemaan oriitta hieman liikaakin, sillä välillä pääsi painui alas. Seuraavaksi siirryittekin jo tekemään väistöjä, muutaman kerran aluksi käynnissä jotta orii sasi varautua lujempaan vauhtiin, väistöt sujuivat oikein mallikkaasti ja jouduin vain muutamna kerran muistuttamaan että pitäisit itsesi suorassa. Ravissakaan väistöissä ei ollut mitään ongelmaa, nyt myös istuit paljon tukevammin satulassa ja asentosi oli kuin oppikirjasta. Sait laukata vielä hieman molempiin suuntiin, laukanostot sujuivat reippaasti, ehkä hieman nytkähtäen mutta sait laukantempon nopeasti tasoitettua.
   

 

5.8.2013 Kouluvalmennus - Valmentaja: Juli

Hurma vaikutti jo heti alkuun hieman aralta ja varautuneelta, joten päätimme ensin harjoitella ihan vain rauhassa käynnissä ja ravissa kentällä hommia, eikä mitään sen ihmeellisempää. Perustaivuttelua ja asettelua kulmissa ja ympyröillä, vaikka täälläkin ori tuntui säpsähtelevän milloin mitäkin. Tarkoituksena oli kuitenkin tänään saada jotain aikaankin, joten harjoittelitte hieman takaosankäännöksiä. Hurma oli hyvin keskittynyt, vaikkakin toisinaan sen huomio herpaantui lähellä tapahtuvaan liikenteeseen. Se teki hommat erittäin hyvällä kapasiteetilla, ja oli miltei jatkuvasti kuulolla ratsastajan avuille. Sitten harjoittelimme hieman koottua ravia, mikä onnistui yllättävänkin hyvin - muutamaa sivuloikkaa lukuunottamatta, kun ori näki jotain hyvin jännää kentän reunalla. Tämän jälkeen harjoittelimme erilaisia asioita laukkatyöskentelynä, kuten vastalaukkaa ja laukanvaihdoksia. Hurma oli kuin vanha konkari ja laukkasi vastalaukkaa uralla ilman minkäänlaista ongelmaa. Se oli selkeästi tuttu juttu sille. Sama päti myös laukanvaihdoksiin, vaikka ensimmäisillä yrityksillä ori hieman hämmästyikin siitä, mitä ratsastaja haki avuillaan takaa. Pian se kuitenkin vaihtoi laukkaa kuin vanha tekijä. Laukkojen jälkeen saitte vielä ravailla kevyesti taivutellen ja tehdä loppukäynnit kaikessa rauhassa.

    

 

18.09.2013 Kouluvalmennus - Valmentaja: Tiksu

Saavuin valmentamaan teitä kentälle. Olit jo verkannut Hurmaa hyvän aikaa, ori näytti ihan virkeältä. SIirtymiset sujuivat hyvin, kuten myös tekemäsi temmon lisäykset. Ori vaikutti eteenpäinpyrkivältä hevoselta. Nyökyttelin teille hyväksyvästi. Siirsit käyntiin ja taputuksen kautta pitkät ohjat.

"No moi. Olin kaavaillut teille täksi päiväksi laukanvaihtoja käynnin kautta. Mites ne on teillä ennen sujunut?" Kerroit sen olevan ori aika helppoa kauraa, joten luottavaisin mielin käskin teidän nostaa laukan lyhyen sivun puolessa välissä. Siitä harjoitus jatkuisi laukassa koko-rata-leikkaaseen, jonka puolessa välissä tulisi siirtyminen käyntiin. Käynnistä siirryttäisiin laukkaan. Teit muutaman puolipidätteen jonka jälkeen näytit olevasi valmis.

Nostit laukan käskemässäni kohdassa, ja kaarsit hyvästä kohdasta koko-rata-leikkaan. Ori ei siirtynyt kovin näpsäkästi käyntiin, se kaipasi vielä vähän terävyyttä. Laukannosto sujui ihan ookoosti. Käskin teidän ottaa yhden kierroksen harjoitusravia jossai yrittäisit kokoamalla ja puolipidätteitä tekemällä saada Hurmaa vielä paremmin kuulolle. Sitten nostitte lyhyen sivun puolessa välissä laukan, jonka jälkeen tuli koko rata leikkaa. ori oli huomattavasti terävämpi ja siirtyminen käyntiin sujui nopeasti. Käynnistä laukkaan siirtyminen onnistui myös todella hyvin. Käskin kehua oria ja sitten voitiinkin siirtyä seuraavaan harjoitukseen mikä oli yhdistetty loppuverryttely.

Käskin ottaa Orilla ravissa sulkutaivutusta pitkillä sivuilla. Lyhyillä sivulla otettaisiin siirtyminen käyntiin ja keskellä lyhyttä sivua pysähdys ja peruutus. Siitä sitten käyntiin ja siitä raviin. Aloititte sulkutaivutuksen vahvasti. Osasitte selvästi homman, ja se sujui kuin rasvattu. Orilta onnistui myös ravi-käynti siirtyminen todella hyvin. Pysähdys oli hyvin tasajaloin. Peruutuksessa ori vähän hangoitteli vastaan, mutta peruutti lopulta. Sitten siirtyminen käyntiin mikä sujui hienosti. Seuraavalla sivulla sulkutaivutus oli aluksi vähän heikko, mutta sait sen sitten rullaamaan oikein. Sitten kehut orille hyvästä valmennuksesta ja kehut myös ratsastajalle. Olitte toimiva ratsukko ja näkisin teidät hyvin koulukilpailuissa palkintosijoilla.

 
Webdesign © 2011 Ram.