PISSALIISA HUI

 

RIP 25.9.2015

 

NimiPissaliisa HUI "Lissu"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenpienhevonen Kasvattaja Viehättävä
Skp & säkä Tamma & 138cm Koulutus Koulupainotteinen, Helppo A
Syntymäaika 03.11.2010 Rekisterinumero VH11-018-0087
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

  

Meriitit & näyttelyt

VIR MVA Ch, anottu 12.10.2011

Champion-maitovarsa myönnetty 1.5.2011

KRJ-I 21 (7+7+7) - 40 - 22 - 12 - 6 = 101 p. 

KTK-III 17 + 15 + 17 + 16 = 65p
- Hyvä pienhevostyyppi, ratsutyyppi saisi olla parempi, nuoren oloinen, etupainoinen, sopusuhtainen runko, massakas kaula jossa hieman alakaulaa.
- Ponimainen ja pitkälinjainen. Leveä kaula, piirteetön säkä, pitkä selkä, takakorkea. Seisoo huonosti takaa. Kaviot EVA.

SV-I rakenne 8,7, suku 10, käytöskoe 7,8 + 7 ratsastuskoe 6,4 + 10 (57.989%), luonne 20 = 69,9

YLA2 29+34+33+27 = 123p. 

 

20.02.2011Viehättävä , +paras maitovarsa pt. Anette N.

10.04.2011 Viehättävä, +paras maitovarsa pt. Peppi S.

  

30.06.2011Viehättävä , +MVA-SERT pt. Anette N.

30.7.2011 Viehättävä, MVA-SERT, Anette N.

10.10.2011 Viehättävä  +MVA-SERT, pt. Peppi S

Jälkeläiset

20.05.2011 o. Viehättävän Visku (Valveuni)

25.10.2011 t. Platina HUI (Koistilan Vompatti

16.06.2012 t. Tuulenvire HUI (Tornado HUI)

13.03.2014 o. Knallisankari (Silinterivintiö KISS)

© Tallin omaisuutta

 

LUONNE

Pissaliisa HUI eli tutuille "raksupoksuille" pelkkä Lissu, on totta totisesti nimensä mukainen. Tammaa pahempaa diivaa on tuskin olemassakaan - se päihittää diivailuissa jopa Hollywoodista tutut filmitähtöset ja suihkuseurapiirileidit. Lissulle ei koskaan kelpaa mikään ja kaikki on aina huonosti. Hoitaja painaa harjalla liian lujaa, taluttaja kiskoo inhottavasti riimunarusta, satulavyö on liian kireällä, ratsastaja on toivottoman tyhmä ja tarhakin on likainen. Lissu rakastaa paistatella huomion keskipisteenä, ja se, joka ei heti talliin astuessaan osoita tammalle sen omasta mielestään ansaitsemaa huomiota, neiti mököttää koko päivän ja kieltäytyy edes vilkaisemasta tuohon sivistymättömään moukkaan, joka ei heti häntä huomannut. Lissun kanssa parhaiten toimeen tulee tamman diivailua sietävä kärsivällinen ihminen, joka osaa kohdella tamma lempeästi sen jatkuvasta hienostelusta huolimatta. Oikeanlaisessa käsittelyssä tamma osaa käyttäytyä miltei ihmisiksi ja ratsastaessa leidistä tulee esiin aivan uusia puolia.

   

Lissu on hoitaessa varsin rasittava, ja se saakin useimmat hoitajat repimään hiuksiaan ja kiroilemaan hiljaa. Tamma kyllä pysyy harjatessa kiltisti paikoillaan, ja sen voi hoitaa karsinassa tai käytävällä, mutta se osoittaa hyvin helposti mieltään, jos joku asia on pienhevosen mielestä huonosti. Hoitaja ei saa painaa harjalla yhtään liikaa, tai Lissu aloittaa korvia raastavan kissanrääkkäysrallin karsinan ovea potkimalla, tähtää tarkan iskun hoitajaparan varpaille tai alkaa hermostuneena stepata paikoillaan. Pää on erityisen herkkä paikka tammalle, ja sen harjaamiseen onkin syytä varata hetki ylimääräistä aikaa, jottei Lissu vain vedä herneitä nenäänsä koko loppupäiväksi sen vuoksi, että hoitajan on kehdannut painaa pääharjalla tamman herkkää hipiää liian lujaa. Lissu ei kuitenkaan vihaa harjaamista, vaan pitää siitä, jos hoitaja vain osaa harjata varovasti ja varoa vahingossakaan tekemästä liian syviä vetoja. Tamma tahtoo olla siisti, ja siksi Lissua harjatessa ei yleensä tarvitsekaan käyttää erityisen kovia harjoja - neiti ei juurikaan sotke itseään tarhassa ja väistelee myöskin tallipihalla ja kentällä kaikkea, mikä voisi teoriassa pilata diivaleidin kauniin karvan. Jalat Lissu nostaa yleensä melko laiskasti ylös, ja sitä saa muutaman kerran pyytää, ennen kuin koipi nousee kunnolla ja myös pysyy ylhäällä. Myös tamman kavioita putsatessa kannattaa olla varuillaan - Lissu on herkkä myös niiden suhteen, ja jos kaviokoukku koskee vähänkin painavammin säteeseen, tamma riuhtaisee jalkansa irti hoitajan otteesta. Lissun varustaminen ei ole myöskään mitään ruusuilla tanssimista - jo heti satulaa laitettaessa tamma mulkoilee hoitajaa epäilevästi, ja alkaa liikehtiä levottomasti. Satula on Lissun mielestä aina huonosti, ja varsinkin vyötä kiristellessä tamma osoittaa mieltään ja saattaa vaikkapa astua varomattoman hoitajan varpaille. Kuolaimet neiti nappaa hetken maanittelun jälkeen suuhunsa, ja suitsien remmit saa kiristeltyä melko lailla ilman ongelmia loppuun saakka. Lissu on valppaana tarkastelemassa myös suojien ja pintelien laittoa, sillä eihän tamma toki tahdo, että sen miltei kuninkaallisissa koivissa suojat tahi pintelit olisivat huonosti.

   

Taluttaessa tamma kulkee pää ylväästi pystyssä kuin kuningatar valtakuntaa tarkkailen. Taluttajan tarvitseekin vain olla kuin ei olisikaan ja samalla pienillä nykäyksillä ajoittain palauttaa Lissu maan pinnalle ja ohjata tamma kohti tarhaa. Vaikka Lissu usein asteleekin tallipihan halki hitaasti, asiat kääntyvät päälaelleen jos sataa, myrskyää, tuulee tai on muuten huono sää. Silloin tämä diivaleidi suorastaan syöksyy kohti tallia, ja jos tarkoitus on mennä tarhaan tallista, Lissu ei todellakaan suostu pistämään turpakarvaansakaan ulos lämpimästä ja kuivasta tallista. Tammalle ei tarvitse jättää tarhaan riimua päähän, sillä se tulee portille melko kuuliaisesti odottamaan taluttajan tulon nähdessään. Huonolla säällä Lissun tarhasta hakemisessa kannattaa kuitenkin noudattaa varovaisuutta, sillä heti kun porttia vähänkin raotetaan, on tamma punkeamassa ulos tarhasta ja ryntäämässä kohti tallia pakoon inhottavaa säätä. 

 

Lissu ei ole helpoin ratsu, vaan se vaatii ratsastajaltaan osaamista ja kärsivällisyyttä. Oikein ratsastettuna tamma kuitenkin toimii loistavasti, ja sen hienot, lyhyet ja napakat liikkeet pääsevät oikeuksiinsa. Lissu ei yleensä malta kuunnella ratsastajaansa, ja saattaa jo alkuverryttelyssä pälyillä ympärilleen kuin yleisöä etsien ja säätää omiaan. Se, että tamman saa kuuntelemaan itseään ja keskittymään siihen, mitä ollaan tekemässä, vaatii hieman töitä. Lissua pitää todella ratsastaa, jotta sen taidot kouluradalla pääsevät oikeuksiinsa. Kun tamman sitten saa kunnolla kuulolle, se tottelee hyvin pieniä apuja ja kuuntelee ratsastajaansa tasapainoisena ja valppaana. Lissulla on tapana tarkkailla kentän tai maneesin laidoilla olevaa yleisöä tai muita hevosia, ja senkin takia on tärkeää saada tamman mielenkiinto ylimääräisten asioiden sijaan ratsastajaan. Pohjimmiltaan leidi on kuitenkin suomenhevosmainen - reipas, rehellinen, sisukas ja ahkera ratsu, joka toimii ratsastajansa kanssa saumattomassa yhteistyössä ja tekee radalla parhaansa. Lissu on myös herkkä hevonen - ratsastajan ei sovi käyttää kovaa kättä, antaa liikaa pohjetta tai vetää ohjista turhaan, tamma kun tottelee jo hyvin minimaalisiakin merkkejä ja saattaa helposti tulkita vahingossa ratsastajan tekemät liikkeet tempoa lisääviksi tai pidättäviksi. Kevytkätiset ja taitavat ratsastajat saavat kuitenkin Lissun toimimaan niin, että se hurmaa sekä yleisön että tiukat ja lahjomattomat koulutuomarit. Esteet eivät ole tamman bravuuri, mutta matalien esteiden yli loikkiminen onnistuu siltä kuitenkin kohtuu hyvin. Lissulla piisaa esteillä vauhtia, eikä se totta vie säästele energioitaan - tamma saattaa heittää aivot narikkaan ja pistää pari pukkiakin hyppyjen väliin ihan vain irrotellakseen. Esteitä hypättäessä Lissun ratsastajan täytyykin pitää tamma erittäin hyvällä tuntumalla ja rauhoitella tätä pysymällä satulassa tasaisena ja tekemällä runsaasti puolipidätteitä. Lissu saattaa toisinaan huolimattomuuksissaan pudottaa puomeja, mutta tamma on varma laskeutumisissa eikä juuri koskaan kieltäydy, ellei lähestyminen esteelle mene todella huonosti. Maasto ei ole Lissun mieleen laisinkaan - siellä kun saattaa olla kuraista ja muutenkin inhottavaa. Tamma ei ole laisinkaan varma ratsu maastossa - se nimittäin saattaa yhtäkkiä pompata reilulla hypyllä sivulle väistääkseen minimaalista mutalätäkköä tai roskaa maassa. Sateella tai muuten huonolla säällä Lissua ei saa maastoon, ei sitten millään, ja vaikka sen saisikin väkipakolla raahattua tallipihalta pois lähtevälle tielle saakka, matka töppää ensimmäiseen likalammikkoon, eikä Lissu liiku muualle kuin takaisin tallia kohti.

  

Tamman lastaaminen on melko helppoa - se kun ilmeisesti kuvittelee olevansa suuren luokan tähti ja astelee traileriin pää pystyssä polvet korkealle reippaasti nousten. Matkan ajan Lissu käyttäytyy hyvin, lukuunottamatta jatkuvaa "keskustelua" muiden hevosten kanssa. Tamma saattaa toisinaan myös lähteä mukaan, jos muut hevoset jalkavat jyskyttää lattiaa tai tuhota heinäverkkoa palasiksi. Eläinlääkäristä Lissu ei pidä ollenkaan, ja se yrittää aina paeta tuota kammottavaa ilmestystä. Hevosta on oltava pitelemässä joku tai mahdollisesti useampi, sillä muuten eläinlääkäri ei saa työtään tehtyä ja seuraa vain sutta ja sekundaa. Kengittäjä on Lissun mielestä sen sijaan monin verroin mukavampi veikko, ja tamma kengitettäessä ei tarvitse olla tuttua ihmistä vahtimassa. 

 

Muiden hevosten seura on Lissulle äärimmäisen tärkeätä - eihän sitä nyt voi mennä juuri minnekään ilman kavereita! Tammalla on tietty jengi, joiden kanssa se suunnistaa laitumilla ja keskustelee keinolla millä hyvänsä, vaikka joku kokoonpanon jäsen olisikin toisella puolella tallipihaa. Lissun voi tarhata lähes kenen tahansa tallin tamman kanssa - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tällä diivalla on selkeät inhokit, joista se kannattaa pitää kaukana, sillä muuten tanner tömisee ja hiekka pöllyää, kun Lissu käy hampaat irvessä kohti inhoamaansa hevostoveria ja tämä vastaa tietysti samalla mitalla. Yleisesti neiti viihtyy kuitenkin hyvin muiden hevosten seurassa ja on avoin uusille tuttavuuksille - varsinkin orien suhteen. Lissu menee hyvin helposti mukaan orien lemmenhuutoihin, ja sitä on hankala saada hiljentymään tai tottelemaan komeiden poitsujen kutsun jälkeen.

  

Lissu on kilpailuissa kuin kotonaan. Se nauttii huomiosta, esittää näytöstä shownaisen elkeillä ja poseeraa mahdollisille kameroille kuin mallikoulun käynyt. Tamma saakin yleensä ympärille ihailijoita - eikä syyttä, sillä onhan se varsin kaunis eläin. Lissu ei kuitenkaan haluaisi lähteä kuuluisuuden ja huomion valokeilasta laisinkaan pois kohti rataa ja suoritusta, ja yleensä ratsastaja saakin lämmittelyalueella alleen nyrpeän oloisen tamman. Alkuverryttelyyn on syytä varata aikaa, sillä Lissu täytyy ensin saada pirteämmäksi ja vielä kuuntelemaan ratsastajaa täydellisesti. Tamma vähitellen kuitekin herää horroksestaan ja saa kisavaihteen päälle ja tekee suorituksessa parhaansa. Kunniakierros on Lissulle tärkeä asia, samoin kilpailujen jälkeinen kameroille poseeraaminen. Näyttelyissä tamma suorastaan loistaa - se on mahtavaa, kun kaikki tuijottavat vain ja ainoastaan häntä, Lissua, ainakin neidin omasta mielestä maailman kauneinta olentoa.

  

Luonteesta kiitos suihkuseurapiirin härpäkkeiden alituinen ja verisen bravuuriton vahtija the yukitora

SUKUSELVITYS

i  Puukkojunkkari

 sph-o, rt, 140cm, evm

VIR MVA Ch, KTK-I, KRJ-I

ii Vinskin Taskumatti

  sph-o, rt, 141cm 

iii Koskenkorva
iie Tikkarityttö
ie Heijulan Hulla

  sph-t, vrt, 142cm

iei Heijulan Pähkinänsärkijä
iee Heijulan Tilda
e  Iik Ylikilo

sph-t, m, 136cm,  evm

SLA-II

ei Molopottu

  sph-o, vrt, 135cm

eii Säästä Mut
eie Killitär
ee Lätkävaimo

  sph-t, trt, 142cm

eei Pelimies
eee Laihistaja

 

Isä Puukkojunkkari, eli Jake, on komea ja hyvärakenteinen 140cm korkea suomenpienhevonen. Ori on rautias ja on ansainnut näytteyistä VIR MVA Ch palkinnon. Puukkojunkkarin on kasvattanut Jorma Jentainen ja ori asuu Viehättävän tallissa. Jake on koulua paljon kisannut ja hyvin sijoittunut. Esteitä se ei kilpaile kuitenkaan lainkaan. Tasoltaan Jake on Vaativa B. Jake on myös hyvin valmentautunut ja hankkii lisää taitoja alituiseen. Luonteeltaan ori ei ole niitä "kaikkein vaativimpia hevosia", vaikka löytyyhän pojan luonteesta ripaus orimaisuuttakin. Miellyttävän luonteensa ja komean ulkomuotonsa ansiosta Jake onkin usein tallityttöjen ja tallilla vierailevien ihmisten ihailun kohteena. Jake nauttii saamastaan huomiosta, mutta se ei kuitenkaan välttämättä vaadi olla huomion keskipisteenä kaiken aikaa. Ratsuna se ei ole turhan vaativa, mutta ei myöskään täydellinen automaattihevonen.

  

Isän isä, Vinskin Taskumatti on komea suomenpienhevosori, joka on niittänyt mainetta niin koulukentillä kuin näyttelykehissäkin. Säkäkorkeutta oriilta löytyy 141 senttimetriä ja väriltään se on rautias. Tuttavallisemmin Matiksi kutsuttu oriherra lähti kasvattajaltaan kolmivuotiaana tavoitteelliseen kotiin eräälle suomenhevosiin painottuneelle tilalle. Muutaman vuoden kuluttua tästä se alkoi kilpailemaan kouluratsastuksen parissa ja menestyi hyvin. Matti kilpaili parin eri ratsastajan kanssa kansallisella tasolla ja muutaman kerran jopa kansainvälisissä kilpailuissa. Tiukan kouluratsastustreenin ja kilpailukausien vastapainoksi Matti sai näyttää kyntensä myös näyttelykehissä. Hyvän rakenteensa ja liikkeidensä ansiosta Matti myös kantakirjattiin II-palkinnolle ja kilpauran jälkeen se siirtyi siitosoriksi astuen kymmenen tammaa ennen eläkkelle siirtymistä. Luonteeltaan ori on hyvätapainen ja melko kiltti. 

 

Isän isän isä, Koskenkorva oli myös oikein hieno suomenpienhevosori, ja säkäkorkeutta tältä herrasmiesmäiseltä orilta löytyi 143 senttimetriä. Poikansa tavoin Koskenkorva oli painottunut kouluratsastukseen. Luonteeltaan suomenpienhevonen oli herrasmiesmäinen ja omasi melko hyvät tavat oriksi. Ratsastaessa Koskenkorva oli kuitenkin hankalampi ja vaati ratsastajaltaan melko paljon. Siksi orin kasvattajan olikin hankala löytää kasvatilleen uutta kotia. Lopulta sopiva koti kuitenkin löytyi ja Koskenkorva pääsi näyttämään taitojaan kilparadoilla. Aluksi menestystä ei juuri tullut, mutta vähitellen ori kouliutui paremmaksi ratsuksi ja voittoja sekä sijoittumisiakin alkoi sadella. Kisauransa lomassa Koskenkorva astui muutamia tammoja. Hyvän kilpauransa jälkeen Koskenkorva jatkoi vielä siitosorina, mutta pian kisauran jälkeen ori mursi jalkansa niin pahasti, että se piti lopettaa. Elämänsä aikan Koskenkorva ehti saattaa maailmaan kolmetoista jälkeläistä. 

 

Isänisänemä on suomenpienhevostamma nimeltään Tikkarityttö. Nätti ja hyvärakenteinen tamma on 140 senttimetriä korkea ja luonteeltaan varsin pirteä, elämäniloinen ja seurallinen neiti. Myös Tikkarityttö on kilpaillut kouluratsastuksessa hyvin tuloksin lähinnä vaativa b-tasolla. Vaikka Tiiaksi kutsuttu tammaneiti onkin painottunut lähinnä kouluratsastukseen, on se vieraillut myös estekilpailuissa muutaman kerran 80 senttimetrin luokissa. Tiia on asunut samalla tallilla koko elämänsä ajan ja kasvattaja on pitänyt tammasta hyvää huolta. Hyvän kilpauransa jälkeen tamma on siirtynyt lähinnä siitoksen puolelle ja varsoja se on saanut viisi kappaletta. 

  

Isänemä, Heijulan Hulla on myös kouluratsastuksen parissa kunnostautunut suomenpienhevostamma. Säkäkorkeutta tältä vaaleanrautiaalta tammaneidiltä löyty 142 senttimetriä. Hieman tuntemattomamman suvun omaava Hulla riemastutti lukuisia ihmisiä hulvattomalla luonteellaan. Tamma oli hyvin ihmisystävällinen, mutta aina se ei ottanut käskyjä kuuleviin korviinsa ja keksi mitä ihmeellisempiä temppuja hauskuuttaakseen ihmisiä. Hulla on Heijula-tilan kasvatti ja myös sen vanhemmat on kasvatettu kyseisellä tallilla. Hullalla kilpaili osaava ratsastaja, joka valmentautui tamman kanssa eteenpäin sen synnyintilalla. Pitkään kilpaillut Hulla siirtyi siitosuralle melko myöhäisessä vaiheessa ja niinpä siitä syntyikin maailmaan neljä varsaa ennen eläkeikää. 

  

Isänemänisä, Heijulan Pähkinänsärkijä on myös Heijula-tallin kasvatteja. Hieno oriherra on 140 senttiä korkea ja kilpaillut myös kouluratsastuksessa hyvin tuloksin. Samiksi kutsuttu ori on kuitenkin ehtinyt kilpauransa aikoina vierailla myös pariin otteeseen estekentillä, mutta kaikki parhaimmat tulokset ovat tulleet kouluratsastuksen puolelta. Sami oli varsin orimainen ori ja se tarvitsikin rinnalleen voimakastahtoisen ratsastajan. Sopivan ratsastajan löydyttyä Sami pääsi kuitenkin näyttämään taitojaan kilpakentillä ja menestyikin mukavasti. Hyvän rakenteensa ja askeliensa takia Sami oli suosittu ori jalostuspiireissä ja se saikin neljätoista varsaa ennen kuin menehtyi vanhuuteen kunnioitettavssa 26 vuoden iässä. 

  

Isänemänemä Heijulan Tilda kuuluu myös Heijula-tallin kasvatteihin. Tämä tamma ei ole kilpaillut niin paljoa kuin muutamat muut tallin kasvateista, mutta sen hyvien sukujuurien, yhteistyökykyisen luonteen ja mukavan rakenteen takia sitä on käytetty jalostukseen. Tämä vaaleanrautias tamma oli 144 senttimetriä korkea. Ne kilpailut, jotka tammalla kilpailtiin ennen tämän siirtymistä kokonaan siitokseen, olivat kouluratsastuskilpailuja. Luonteeltaan Tilda oli ihmisystävällinen ja kiltti tamma, jonka käsittelemiseen ei paljoa tarvittu. Varsoja Tilda sai elämänsä aikana seitsemän kappaletta, joista neljä oli oreja ja neljä tammoja. Tilda menehtyi synnyttäessään seitsemättä varsaansa. 

Sukuselvityksestä kiitos: yukitora

  

Emä Iik Ylikilo on koulupainotteinen suomenpienhevos tamma. Vilmaksi kutsuttu musta 136cm korkeudeltaan oleva tamma asuu Viehättävän tallissa Ram.n omistamana. Koulutasoltaan tamma on Helppo A ja esteitä tammalla ei kilpailla ollenkaan. Vilma onkin paljon sijoituksia niittänyt koulupuolelta. Iik Ylikilo on Erkki-Matias Maattiloisen kasvattama. Luonteeltaan Vilma on "sympaattinen tamma, jolta löytyy myös sitä jotain. Vilma on vähän monenlaista tyyppiä sorkittuna yhteen hevoseen. Vilma on herkkä, reipas, kiltti, jekkuileva, joskus jopa kuumuva." 
 

 

Emänisä Molopottu on hyvin menestynyt kouluratsu. Potuksi kutsuttu ori on Eero Virtalan kasvattama pienori, joka on perinyt emältään upean vaaleanrautiaan värityksen. Kooltaan Pottu on siis pienhevonen, säkäkorkeudeltaan vain 135 senttimetriä. Jo varsasta asti orilta on löytynyt hemaisevat liikkeet. Koulukentillä ori onkin yllättänyt niin taidoillaan, kuin upeilla ja näyttävillä liikkeilläänkin. Potun selässä on erittäin mukava istua, välillä sinne meinaa jopa nukahtaa. Ori on kilpaillut aktiivisesti koulua ja kiertänyt useita kilpailuita. Orin kanssa on kokeiltu myös valjakkoajoa, jossa menestys ei kuitenkaan hiponut läheskään koulussa menestymistä. Jalostukseen oria on käytetty jonkun verran. Siltä löytyy 12 varsaa, joista noin puolet on tammoja ja puolet oreja. Myös Potun jälkeläiset ovat menestyneet kivasti. Tällä hetkellä ori on siitoshevosen roolissa 16 vuoden iässä. 

 

Emänisänisä Säästä Mut on upea rautias kantakirjaori. Poikansa Potun tapoin Säpsäksi kutsuttu ori on myöskin kooltaan pienhevonen. Siltä löytyy säkäkorkeutta 147 senttimetriä, eli se kulkee pienhevosen ja hevosen rajamailla. Säpsä oli loistava kouluhevonen, joka kuitenkin pärjäsi loistavasti näyttelykehissäkin. Säpsä on kilpaillut kouluratsastusta melko vähän, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä. Ori on tainnut sijoittua jokaisessa kilpailussa, johon se on osallistunut. Jalkavamman takia Säpsän ura on ollut kuitenkin aika hidasta etenemistä. Tällä hetkellä ori viettää eläkepäiviä 26 vuoden iässä. Se kantakirjattiin aikoinaan II palkinnolle. Kantakirjapalkinto onkin kerännyt paljon naisia ympärille. Säpsää onkin kyselty paljon jalostuskäyttöön. Siltä löytyy noin 18 varsaa, eikä oria tarjota tämän enempää suomenhevostammoille. 

 

Emänisänemä Killitär oli väritykseltään todella kaunis, kermainen vaaleanrautias. Tamman väritys saikin paljon ihastelua osakseen. Kilpauralla Killitär ei kovin hyvin pärjännyt. Elämänsä se oli Sini Hurmeen harrastekäytössä. Tammalla kilpailtiin satunnaisesti niin koulussa kuin esteilläkin. Luonteeltaan Killitär oli itse suloisuus. Se oli lempeä ja sopi hyvin 15 vuotiaan Sinin ratsuksi. Tammalta löytyy kuin löytyykin muutama ruusuke karsinan ovesta. Tammaa käytettiin myös muutaman varsan verran jalostukseen. Killittäreltä löytyy kolme varsaa, Molopottu, Kaunotar sekä Tärpätti. Jokainen niistä on menestynyt emästään poiketen loistavasti joko koulun tai esteiden merkeissä. Tamma menehtyi 20 vuoden iässä vanhuuteen sydämen petettyä äkkinäisesti. 

 

Emänemä Lätkävaimo oli tunnettu sen pettämättömästä kilpaonnesta sekä upeista päämerkeistä. Väriltään tummanruunikko pientamma oli upea kouluratsu. Sen pettämätön tuuri ei koskaan hylännyt. Lätkävaimolta löytyykin lukuisia sijoituksia koulun puolelta. Tammalla on lisäksi kokeiltu maastoesteitä. Menestys oli kohtalaisen hyvää ja kaikilta pahoilta tapaturmilta vältyttiin aina. Säkää tältä tammalta löytyi 142 senttiä. Kilpailemisen välissä Lätkis kerkesi saamaan myös muutaman jälkeläisen. Näistä molemmat ovat pärjänneet äitinsä tavoin loistavasti koulukentillä. Valitettavasti Lätkis kuoli 11 vuoden iässä. Tamma meni yhtäkkiä niin huonoon kuntoon, että se oli pakko lopettaa. Neidin äkkinäisen sairastumisen syy jäi ikuiseksi mysteeriksi. 

 

Emänemänisä Pelimies oli itseasiassa alunperin ravuri. Pelimies ei kuitenkaan koskaan ollut mikään kummoinen ravuri. Sen ajat olivat huonoja, eivätkä jalat kestäneet raviradalla juoksemista. Näin ori päätettiin kouluttaa ratsuksi. Pelimies on itseasiassa ihan kätevä opetushevonen. Se on nyt 18 vuoden iässä jo ruunattu, mutta siitä huolimatta hyvässä kunnossa ja silti orimainen luonteeltaan. Jälkeläisiä Pelimies sai ennen ruunausta kuutisen kappaletta. Vaikkei Pelimiehellä sinänsä ollut kovin upeita periytettäviä piirteitä, ovat sen jälkeläiset kuitenkin hyvin menestyneitä. Ruuna on monien lasten suosikki ratsastuksessa, sillä se on luotettava niin kentällä kuin maastoonkin mentäessä. 

 

Emänemäemä Laihistaja oli puolestaan upea yleispainotteinen monitoimipolle. Laihistaja oli nimensä mukaisesti hieman punkero tamma, joka kuitenkin pärjäsi loistavasti kilpaurallaan. Tamma kantakirjattiin III palkinnolle, jonka myötä tamman kanssa kilpailtiin satunnaisesti myös rotunäyttelyissä sekä match showeissa. Koulupuolella Laihistaja ei ehkä ollut se skarpein ja unohtumattomin, mutta tältä neidiltä löytyi sisua ja taitoa. Esteillä puolestaan tämä tamma oli varma hyppääjä - harvoin se tiputti puomin tai kielsi esteeltä. Monipuolisuutensa vuoksi Laihistaja olikin melko suosittu jalostusponi. Monet halusivat varata siitä varsan itselleen. Tämä lähes musta tamma oli kooltaan pienhevonen. Säkää siltä löytyi 137 senttimetriä. 

Sukuselvityksen © Emmi N.

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 4 vuotta: 14.05.2011 VARL
syntynyt 03.11.2010
1 vuotta - 21.12.2010
2 vuotta - 07.02.2011
3 vuotta - 27.03.2011
4 vuotta - 14.05.2011
5 vuotta - 01.07.2011
6 vuotta - 18.08.2011
7 vuotta - 05.10.2011
8 vuotta - 22.11.2011
9 vuotta - 09.01.2012
10 vuotta - 26.02.2012
11 vuotta - 14.04.2012
12 vuotta - 01.06.2012
13 vuotta - 19.07.2012
14 vuotta - 05.09.2012
15 vuotta - 23.10.2012
16 vuotta - 10.12.2012

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1h kevyt koulu  

1-2h Maasto/kenttä  

1h rankka koulu

45min kertaava koulu

Vapaapäivä  

1-2h Vapaa. liikuntaa

1h Esteet/puomit  

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Koulussa pintelit etujalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (43)

25.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
21.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40
20.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
18.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/40
19.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/40
22.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
28.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50

28.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/100

 09.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
10.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50
17.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/30 

03.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/40
04.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/40
13.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/30

 

     

15.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/30

10.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/100

16.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
17.09.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
18.09.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
21.09.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/50
21.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/40

02.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50 

04.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/30
04.10.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/30
05.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/30
05.10.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/30

29.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50

30.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50

 

   

05.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
19.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
20.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
23.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
23.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
21.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/60
19.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
21.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
01.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
06.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
23.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
24.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
26.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
04.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/30
03.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40

 

 

PÄIVÄKIRJA

26.7.2012 kouluvalmennus - Pierre 

Lissu laukkasi energisen oloisena ympäri uraa. Ram piti tamman kuitenkin hyvin hallinnassa ja alkuverryttelyt sujuivat hyvin. Ratsukko verrytteli aluksi kaikissa kolmessa askellajissa, käynnissä, ravissa ja laukassa, tehden samalla erilaisia taivutuksia. Lissun mielestä tehtävät olivat kuitenkin liian helppoja, minkä tamma ilmaisi keksimällä omia liikkeitä sopiviin väleihin. Ram joutui taistelemaan tammaa vastaan tosissaan, saadakseen tämän edes liikkumaan nätisti eteenpäin. Kamppailua kesti hetken, mutta päättäväisellä asenteella Ram sai Lissun jälleen työskentelemään kuuliaisesti.

 

Keskittyisimme tänään eri askellajeihin ja siihen, miten saisimme ne pyörimään mahdollisimman hyvin mahdollisimman pienillä avuilla. Aloitimme käynnissä, Lissu vaikutti sen verran menohaluiselta, että pieni paussi menevistä askellajeista tekisi varmasti terää. Ram pysäytti tamman uralle ja piti tätä paikoillaan hetken aikaa. Kunnes Lissu seisoi paikoillaan ilman turhaa heilumista, hipaisi Ram nätisti tamman kylkiä. Lissu ampaisi liikkeelle kuin raketin suusta, mikä ei ollut toivottua. Ram toisti saman uudestaan, ottaen samalla enemmän ohjaa haltuunsa. Lissu hoksasi jutun jujun ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli laukkailla, lähti tamma kävelemään eteenpäin. Lissu harppoi aimo askelin, joten pieni pidätys sai ratsukon menon näyttämään paremmalta.

 

Ratsukko pyrki samanlaiseen suoritukseen myös ravissa ja laukassa. Hieman kärsivällisyyttä ja toistoja se vaati, mutta lopulta Lissu meni siten miten pyydettiin. Ram otti ravinostot paikoiltaan ja käynnistä, ja laukan ratsukko nosti sekä käynnistä että ravista. Mikään ei lopuksi tuottanut hankaluuksia, vaikka aluksi menohaluinen Lissu lähtikin viilettämään kuin tuulispää. Ja koska tarkoitus oli pyrkiä hallittuun askellajinvaihdokseen, ei tämä tietenkään käynyt päinsä. Valmennuksen lopulla Lissu liikkuikin hallitusti, oli askellaji mikä tahansa. Valmennus alkoi lähennellä loppuaan, joten oli aika aloittaa loppuverryttelyt. Lissu kokeili laiskotella loppuverryttelyjen aikana, mutta Ram pisti tamman ruotuun ja näytti missä on kaapin paikka.

 

24.7.2012 kouluvalmennus - Pierre
Pienikokoinen pienhevostamma Lissu aloitti valmennuksen äkkilähdöillä, eikä malttanut odottaa paikoillaan ratsastajan kivutessa tamman selkään. Tammalla oli muutenkin meno päällä, eikä asiaa auttanut tämän ympärillä pyörivät paarmat. Lissu huitoi otuksia pois äkäisenä, eikä kuunnellut kunnolla Ramin apuja. Alkuverryttelyt kuluivat sooloilen, minkä takia ne venähtivät aikalailla. Temponvaihteluiden, suunnanmuutoksien ja muiden venytysten ja vanutusten avulla alkoi Lissukin panostaa enemmän ja enemmän työntekoon. Kohta ratsukko verrytteli ravissa näyttävillä temponvaihteluissa ja Lissun napakat liikkeet pääsivät hyvin esille. Tammalla oli kuitenkin yhä pientä pilkettä silmäkulmassa, joten yhteistyö ei välttämättä sujuisi yhtä sopusointuisesti koko valmennuksen ajan.

 

Työskentelisimme valmennuksen aikana takaosakäännösten ja avotaivutusten parissa. Aloitimme taivutuksilla. Lissu liikkui tällä hetkellä reippaasti eteenpäin, eikä Ramin tarvinnut keskittyä tämän eteenpäin patisteluun. Tammalle ei kuitenkaan rohjennut antaa liiaksi omaa tilaa, jotta tämä pysyisi kuulolla myös jälkeenpäin. Ratsukko otti välillä pieniä pidätteitä, jotta Lissu huomaa päätösvallan olevan yhä ratsastajalla. Avotaivutukset sujuivat hyvin, vaikka Lissu meinasikin aluksi puskea ryntäät edellä ja kaula solmussa. Parin yrityskerran jälkeen Lissu pysyi kuulolla eikä touhunnut omiaan. Tamman askellus oli ilmavaa ja eteenpäin vievää. Otimme tässä välissä välikäynnit vapailla ohjilla. Lissu käveli kaula pitkänä ja ajatteli ottaa kerrankin rennosti oikomalla kulmissa. Ram kuitenkin keskeytti tamman touhut ja vaati tätä menemään myös vapailla ohjilla kunnolla kulmiin. Tamma näytti hapanta naamaa, mutta pienillä avuilla totteli kuitenkin hyvin.

 

Välikäyntien jälkeen oli aika aloittaa takaosakäännösten työstäminen. Lissu liikkui reippaasti, välillä liiankin reippaasti. Tamma kokeili puskea ratsastajan apujen lävitse, saamatta kuitenkaan tahtoaan lävitse. Ram ohjasi tamman päätyyn ja käänsi pohkeella tamman kohti toista päätyä. Keskellä kenttää Lissu sai hiuksenhienot avut käännökselle. Tamma alkoi kiertää takaosansa ympäri, polkien sisätakajalallaan lähes paikoillaan. Ulommainen takajalka hyöri lähellä sisätakasta. Lissu keskeytti liikkeen omia aikojaan, joten ratsukko kokeili samaa uudestaan. Tamma kuunteli tarkkaavaisesti ratsastajan apuja, ja lähti kääntymään takaosansa ympäri käskyn saatuaan. Ratsukko suoriutui tehtävästä moitteettomasti, nyt kun tammakin jaksoi pyörähdellä kokonaisen kierroksen. Lopuksi ratsukko suoritti itsenäiset loppuverryttelyt ravissa ja käynnissä.

22.7.2012 kouluvalmennus - Pierre
Lissu laahusti uraa pitkin laiskanoloisesti. Kuuma kesähelle vaati veronsa, eikä ratsukko näyttänyt kovin innostuneelta rääkkivalmennuksesta. Valmennuksen päivämäärä oli kuitenkin sovittu hyvissä ajoin, joten päätimme pitää melko helpon treenituokion. Ratsukko aloitti kuitenkin alkuverryttelyillä heti alkukäyntien jälkeen. Aluksi Ram kokeili miten tamman jarrut toimivat: ei moittimista. Pohkeita Lissu kuunteli laiskasti, mutta ymmärtäähän sen helteisellä kelillä. Pienellä patistelulla tamma vaihtoi kuitenkin askellajista toiseen. Ravi oli kuitenkin lyhyttä ja meno hidasta, joten Ram joutui työskentelemään oikein kunnolla saadakseen Lissun liikkumaan reippaassa tempossa.

 

Koska päätimme perehtyä ihan perusjuttuihin, aloitimme peruutuksilla. Lissu käveli nyt jo hieman reippaammin eteenpäin ja vastasi heti Ramin apuihin peruuttamalla usean askeleen taaksepäin. Pienellä pohkeen hipaisulla tamma lähti jälleen eteenpäin. Tätä ratsukko toisti pari kertaa, minkä jälkeen ratsukko otti ravisiirtymisiä suoraa peruutuksesta. Tämä ei tuottanut Lissulle harmaita haivenia, vaan meno näytti lastenleikiltä. Muutamien helppojen suoritusten jälkeen tamman karvapeite alkoi hikoilla ja askel painaa. Pidimme tässä vaiheessa välikäynnit vapailla ohjilla, jottei meno yltyisi tummalle tammalle liian kuumaksi.

 

Välikäyntien jälkeen perehdyimme vielä vastalaukan saloihin. Toisin sanottuna ratsukko laukkaisi normaalisti uraa pitkin tehden mahdollisesti myös isoja voltteja ja ympyröitä, mutta meno tapahtuisi niin sanotusti väärässä laukassa, eli tamman ulkojalka menisi edellä. Ram siirsi hieman ulkopohjetta ja kehotti näin tamman vastalaukkaan. Lissu nosti laukan kuuliaisesti, mutta yritti heti ensimmäisessä kulmassa korjata vastalaukan kierroksen mukaiseksi laukaksi. Ram kuitenkin huomasi tamman aikeet riittävän ajoissa ja ehti estää laukan vaihtumisen. Ratsukko laukkasi aluksi kierroksen pari, minkä jälkeen he ottivat muutamia voltteja ja ympyröitä. Kaarrokset tapahtuivat hieman kömpelösti, mutta ymmärtäähän sen koska vastalaukkaa mentiin. Kun tamma alkoi näyttää riittävän uupuneelta ja hikiseltä, laskin ratsukon loppuverryttelyjen pariin.

20.7.2012 kouluvalmennus - Pierre
Lissu hölkytteli ympäri uraa leppoisan oloisena. Vauhti ei päätä huimannut ja tammaa sai patistella eteenpäin tuon tuosta. Lissu kiersi taidokkaasti kentällä lainehtivat kuralammikot, jotka viimeöinen sade oli synnyttänyt. Ram joutui käyttämään pohjetta saadakseen tamman kulkemaan uraa pitkin. Kun puolestaan ratsastaja halusi uralta pois, ei tamma kääntynyt sitten millään. Kaksikko joutui kamppailemaan hetken keskenään saadakseen johtajan selville. Ram onnistui takomaan järkeä pienen tammaan pääkoppaan ja tämä alistui ratsastajan tahtoon. Ratsukko verrytti itsenäisesti alkuverryttelyt käynnissä ja ravissa. Mukana oli muun muassa peruutuksia ja temponvaihteluita, sekä uralta poistumisia.

 

Valmennuksen tarkoituksena oli perehtyä pohkeenväistöön. Lissu vaikutti noin kymmenen minuutin verryttelyjen jälkeen kuuliaiselta ja yhteistyökykyiseltä, joten päätimme pikku hiljaa alkaa aloittamaan. Ram ohjasi Lissun uraa pitkin kohti pitkää sivua, jonka alussa tamman tulisi aloittaa pohkeenväistäminen ja jatkaa sitä vähintään puoliväliin asti. Tavoitteena oli kuitenkin koko sivun pituinen väistö. Kulman jälkeen ratsukko siirtyi pitkälle sivulle ja Ram siirsi ulkopohjetta asteen taemmas ja esti sisäpohkeella kääntymisen. Lissu siirsi takapäänsä ulos uralta ja astui sievästi ristiin. Kaula jäi hieman mutkille, mutta tähän Ram puuttui käyttämällä ohjaa. Kohta ratsukko meni muutaman täydellisen väistöaskeleen.

 

Ratsukko otti pienet välikäynnit ja jatkoi samaa harjoitusta. Tällä kertaa tavoitteena oli pidempi matka. Ratsukko käveli uraa pitkin ja kulman jälkeen Lissu vastasi selviin apuihin siirtämällä takapäänsä pois uralta. Kaula pysyi nyt suorassa ja meno näytti muutenkin hienolta. Tamma pysyi väistössä lähes koko suoran verran, joten tämä riitti tähän kierrokseen. Kehotin ratsukkoa vaihtamaan suunnan ja kokeilemaan samaa tehtävää vielä kerran. Tämä ei tuottanut ongelmaa ratsukon kummallekaan osapuolelle, vaan Ram hoiti apujen annon ja tamma teki mitä käskettiin. Tästä oli hyvä jatkaa myöhemmin. Otimme loppuverryttelyjen aikana vielä useita laukkapätkiä ja peruutusharjoituksia.

Webdesign © 2011 Ram.