KEINUMÄEN LIITOMIINA

RIP 01.01.2016

NimiKeinumäen Liitomiina "Miinai" Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenhevonen Kasvattaja Keinumäki
Skp & säkä Tamma & 152cm Koulutus Koulupainotteinen, Vaativa B
Syntymäaika 22.09.2011  Rekisterinumero VH12-018-0732
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

Meriitit & näyttelyt

VIR MVA Ch  myönnetty 08/12

KTK-II 18 + 18 + 18 + 18 = 72p 
- Hyvät tyypit, pyöreä sopusuhtainen runko, leveästi runkoon kiinnittynyt kaula, pitkä piirteetön säkä, melko lyhyt selkä, hieman vennot lyhyet vuohiset
KRJ-III 8 + 40 + 6 + 20 + 13 = 87 p. 

 
10.10.2011 Viehättävä BIS1 +irto-SERT, pt. Peppi S.
30.10.2011 Infinity, BIS2 +irto-SERT, pt. Shonna

28.02.2012 Viehättävä BIS4 +MVA-SERT, pt. Peppi S.

30.1.2012 Escorant Trakehners BIS3  +MVA-SERT, pt. Anniina K.

Jälkeläiset

05.04.2013 t. Viehättävän Melissa (Metsäkartanon Harme)

17.09.2013 o. Viehättävän Jalo-Liito (Helmen Jamaika)

03.03.2014 o. Viehättävän Liitokavio (Keinumäen Kaspian)

22.10.2015 t. Viehättävän Humiina (Viehättävän Huijari)

Tallin omaisuutta

 

LUONNE

Hoitaessa Miina aina testailee hoitajaansa, mutta kerran kun sitä kunnolla komentaa, niin se lopettaa. Tamman pahoihin tapoihin kuulu se, että se on malttamaton, eikä jaksa seisoskella pitkiä aikoja harjattavana. Mahan alta harjatessa kannattaa aina olla hiukan varuillaan, koska tamma kutisee sieltä. Päätä harjatessa tamma saattaa nostaa pään niin ylös, luullen ettei hoitaja yletä sitä harjaamaan. Silloin kannattaa ottaa riimusta kiinni ja vetää sen päätä alas. Välillä Miina saattaa vain riiputtaa päätään ja haistella hoitajan taskuja, josko vaikka namipala tipahtaisi. Kavioita puhdistettaessa kannattaa hoitaa homma nopeasti, mutta huolellisesti, Miina kun sattuu olemaan pieni hätähousu. Jalat se yleensä nostaa helposti, mutta takajalkojen kanssa saa aina olla hiukan varuillaan, koska saattaa kiskaista jalan nopeasti pois hyppysistäsi. Silloin kannattaa olla päättäväinen ja nostaa rauhallisin ottein tamman jalka ja puhdistaa se. Suitsiessa Miina ei tykkää jos kuolaimia ei ole lämmitetty hänelle valmiiksi, tarkkaa touhua nimittäin. Yleensä tamma ottaa nätisti kuolaimet suuhunsa, mutta kannattaa aina tarkistaa ettei se laita kieltään kuolaimen päälle. Satuloidessa voi aina välillä ilmetä pikku ongelmia. Miina kun ei tykkää yhtään satuloimisesta, tuodessasi satulan Miinan näköetäisyydelle, se rupeaa kuopimaan maata. Komentamalla neiti rauhoittuu nopeasti ja saat satulan Miinan selkään. Taluttaessa neitokainen kulkee vierellä kuin lauhkea lammas, mutta heti jos jotain pelottavaa tapahtuu rupeaa se heti steppaamaan, joten kannattaa varoa varpaitaan. Miina ei ole koskaan purrut tai potkinut ketään, ei ihmisiä eikä muita eläimiä.
  

Ratsastettaessa tamma liikkuu sujuvasti ja ilmavilla liikkeillä. Tammalla on välillä vähän hitaan puoleinen käynti, mutta pohkeita antamalla nopeuttaa kävelyään. Ravi on ehkä hieman töksähtelevää, mutta kyllä siihenkin tottuu, ei kuitenkaan heti, mutta itse kukin aikanaan... Miinan laukka on sujuvaa ja siellä on mukava istua, kuin luulisi keinuhevosella ratsastavan. Koulua mentäessä Miina pyrkii noudattamaan apuja, mutta eihän nyt kukaan sitä jaksa koko aikaa tehdä. Koululiikkeet menee nätisti ja ilmavasti. Mutta Miinaa on ihan turha pyytää tekemään mitään ilman vaivannäköä. Useimmiten tamma keskittyy annettuihin apuihin, mutta totta kai aina välillä täytyy vähän laiskotella tai sitten leikkiä kuin pieni kouluttamaton varsa. Avot, sulut ja käynnissä pohkeenväistöt onnistuvat neidilta hienosti, tosin, ne eivät ole Miinan mieleen. Tamma on nopea oppimaan ja sen kanssa on miellyttävää mennä koulua, koska Miina on kuitenkin miellyttämisen haluinen pikku veijari. 

 

Traileriin tamma menee tuosta noin vaan, kunhan siellä on tarjoilu kunnossa, heinäbaari nimittäin, sillä Miina ei muuten suostu nousemaan edes rampille. Miinan kanssa on helppo näyttää esimerkkiä muille hevosille kuinka sinne traileriin oikein mennään. Kilpailupaikalla Miina on hiukan hermostunut, mutta jos ratsastaja ja muut ympärillä hääräävät ihmiset ovat rauhallisina, niin tammankin hermostuneisuus katoaa. Kilpailuissa suorituksen alkaessa jos ratsastaja jännittää yhtäänkään, tamma vaistoaa sen ja heittää leikiksi koko touhun. Sen takia Miinalla kannattaa kisoissa olla määrätietoinen ja osaava ratsastaja. Koulukisoissa Miina yrittää aina parhaansa mukaan noudattaa ratsastajan apuja. Miinan voi laittaa vaikka vuotiaiden varsojen kanssa samaan tarhaan. Siellä tamma on kiltisti, mutta osaa tarpeen tullen komentaa varsoja.

SUKUSELVITYS

i Keinumäen Olvi

  sh, 153cm

 Ch, KTK-III

ii Muskotti Huijari
VIR MVA Ch, KTK I, YLA 1, SLA-I
iii Bellin Peehtori
VIR MVA Ch, KTK III
iie K.T Auringon Loiste
KTK III
ie Lakean Iida-Stiina iei  Waltteri VOE 

SLA-II

iee Ruskan Purppura
e Raadelman Hilja
  sh, 149cm

  VIR MVA Ch, KTK-II

ei  SLY Jäppinen  

VIR MVA Ch, KTK-II, YLA 2, SLA-I

eii Villikko
eie Lysan Eräs  

KTK-II

ee Viljamäen Hiili eei ES Marmelaadi-Hirmu
eee Metsätähden Taika

Miinain isä Keinumäen Olvi on KTK-III palkittu tummanruunikko suomenhevos-ori. Olvi oli nuorena tyhmän rohkea ja sitä ei voinut käsitellä yksin. Tarhassa se yritti tulla päälle ja muutenkin se uhkasi ihmisiä. Omistaja oli valmis jo viemään orin teuraaksi, kunnes häntä saapui auttamaan Crystal niminen nainen. Olvin kanssa oli ilon sekä surun hetkiä, mutta sen kanssa aina vain jatkettiin. Lopulta Olvi oli jo täyttänyt viisi vuotta, se voitti Crystallin kanssa ensimmäisen kerran kisansa. Siitä lähtien Olvista oltiin ylpeitä ja kasvattajakin tunsi olevansa onnistunut kasvattamaan mahtavan orin. Sillä kisattiin paljon KRJ ja ERJ kisoja ja se sai useita kymmeniä sijoituksia. Niin tämä 153cm korkea ori näytti kaikille, ettei toivottomienkaan kanssa pidä luovuttaa. Ori sai myös Champion arvonimen aikoinaan. Nykyisin ori viettelee eläkepäiviään tyytyväisenä ja ei häädä enää ihmisiä pois luotaan.

  

Olvin isä Muskotti Huijari saavutti elämänsä aikana paljon. Ori keräsi YLA1 ja SLA-I* sekä KTK-I palkinnon. Säkäkorkeudeltaan 156cm, musta ori sai myös VRM MVA Ch arvonimen, joka ei ollut laisinkaan ihme. Olvi oli kiltti ja ratsastettaessa todella osaava. Vasta kuusivuotiaana Lakeassa Huijaria alettiin viemään tosissaan eteenpäin ja koulutus oli helppoa, sillä ori oli saanut hyvät pohjat. Koulukiemuroissa tämä herra oli taitava ja esteitäkin se hyppäsi mielellään. Esteillä se tykkäsi varoa jalkojaan ja esteet ylittyivätkin mieluummin ilmavaralla kuin laahustaen. Ainoa asia mitä Huijari jännitti oli äänet. Se ei kuitenkaan ääntä kuunnellessaan sännänyt pitkin maita ja mantuja menemään, vaan jäi kuuntelemaan. Kun se huomasi, että ääni on vaaraton, se jatkoi niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Vuonna 2009 ori nukkui pois omassa karsinassaan, vanhuuteen.

 

Isänisänisä Bellin Peehtori kävi myös kantakirjauksessa ja ansaitsi palkinnon KTK-III. Orin kanssa kierrettiin kisoissa ja näyttelyissä. Sille anottiin myös VIR MVA Ch arvonimeä ja sen se saikin.

 

Tummanpunarautias isänisänemä K.T Auringonloiste oli hirmuisen perso herkuille. Se tutki ensimmäisenä luokse tulevan ihmisen taskut, mutta herkkuja sille ei saanut antaa noin vain. Vain silloin kun se sai ne palkkana ja mieluiten ruokakupista. Alli sai lähes kymmenen varsaa ja tammalla myös kisattiiin esteillä sekä koulussa, myös välillä käytettiin näyttelyissä. Ratsastaessa Alli oli rauhaton höslä ja se rakasti vauhtia. Se ei malttanut kouluratsastuksessa oikein keskittyä, mutta esteistä se innostui. Tosin esteillä oli ongelmana esteille kaahotus, jonka seurauksena puomit kolisivat. Kantakirjauksessa tämä, säkäkorkeudeltaan 145cm, höselö tamma palkittiin kolmos palkinnolla.

 

Isänemä Lakean Iida-Stiina oli tuittupäinen tamma, jonka kanssa ei aluksi sujunut kisaradoilla. Kuitenkin kun sen kanssa treenattiin ja annettiin sille aikaa oppia, alkoi tuloksia näkyä. Kouluratsastus on selvästi ollut aina enemmän tamman juttu kuin esteet. Vaadittaessa sen liikkeet olivat liidokkaat, mutta välillä hieman liiankin. Ratsastaja sai tosissaan tehdä töitä, että selässä meno näytti vaivattomalta. Rautiaalla Iidalla kisattiin pääasiassa koulupuolella, siellä se sijoittuikin useamman kerran. Jälkeläisiä tamma sai muutaman.

 

Iidan isä oli koulupainotteinen Waltteri VOE. Rautias, 145cm korkea suomenpienhevosori oli koko tallin lellikki. Valtteri oli varmaan omasta mielestään huumorintajuinen, kun se keksi ties minkälaisia jekkuja, mutta ei sille kukaan kyllä koskaan suuttunut. Ori hurmasi kaikki suloisella katseellaan, silloin näytti niin viattomalta. Liikutuksessa Valtteri oli aina innokas tekemään töitä ja se tykkäsi mennä myös lujaa. Kun ori sai välillä päästellä enempiä energioita, se jaksoi keskittyä myös tavoitteellisempaan menoon. Se kävi myös SLA tilaisuudessa ja lopputulos oli II palkinto.

 

Täytyyhän suvusta yksi diiva löytyä, kuten Iidan emä Ruskan Purppura. Rautias tamma kyllä keräsi katseita ja niitähän se rakasti. Se tuntui aina pörhistyvän siitä kun joku kehui tai edes katsoi sitä vähän. Myös hevoslaumassa se tuntui olevan aina se päällimmäinen, vaikka se sai maistaakkin myös muiden hevosten mielipiteitä, luimimisten ja potkujen myötä. Ratsastaessa Ruska on mukava, sillä on mahtava laukka. Käyntikin on tasaista, mutta ravissa ratsastajalta vaaditaankin jo enemmän. Matkaa voittava ravi ei ole kaikkein helpoin ratsastajalle. Tamma kisasi niin koulua kuin esteitäkin, mutta muutamat kenttäkisatkin se kiersi.

 

Emä Raadelman Hilja, musta, lempeä tamma ja 149-senttinen. Siinä on lähes kaikki millä voi tammaa kuvata. Kuvankaunis Hilja on saavuttanut VIR MVA Ch arvonimen ja saanut kantakirjauksessa toisen palkinnon. Ratsastettaessa pääasiassa tamma on rauhallinen, mutta nöyrä ja sopii vaikka lapsen ratsuksi. Myös huonolle päälle sattuessa saattaa protesti pukkeja tulla, mutta siitä se rauhoittuu. Hiljan kanssa ei ole mitään ongelmia, kunhan sille on hellä, eikä esimerkiksi runno satulaa miten sattuu, koska siitä se äkästyy. Se sopii myös vaikka aloittavalle kisaajalle hyvin ratsuksi, sillä kisapaikalla se on tyyni, eikä ratsastajan jännitys tartu siihen.

 

Hiljan isä SLY Jäppinen oli melko tavallinen ori. Hiukan malttamaton ja ratsuna reipas, mutta silti se ehti saavuttaa paljon. Ori sai VIR MVA Ch arvonimen ja kävi myös kantakirjauksessa. Sieltä se nappasi kakkospalkinnon. Jäpällä kisattiin esteillä ja koulussa, molemmissa se saavutti monet monet sijoitukset. YLA2 ja SLA I palkittu ori on myös maastovarma ja sillä saa rauhassa kierrellä ja kaarrella erilaisia reittejä. Korkeutta löytyi 145,5cm. Rautias Jäpä menehtyi trailerionnettomuudessa alkuvuodessa 2008 21 vuoden iässä.

 

Jäpän isä oli 140cm korkea, rautias suomenpienhevonen Villikko. Se helposti säikäytti arat hoitajat pois sitä harjatessa, sillä se saattoi nostella takajalkojaan syyttä suotta ja näyttää äkäiseltä. Varmaan se ei pitänyt puunauksesta. Ori on hyvä ratsastettava, mutta sillä on myös heikkouksia. Koulua mentäessä se on malttamaton, eikä haluaisin pysähtyä tai peruuttaa. Esteillä se tarvitsee paljon neuvoja, selkeitä sellaisia. Automaatti se ei siis ole, mutta Vili kuitenkaan ei jännitä kisoissa tai kohella muutenkaan. Orilla on myös ajettu vaihtelun vuoksi ja menty valjakkoakin.

 

Jäpän emä, KTK-II palkittu ja VIR MVA Ch arvonimen omistava Lysan Eräs on herttainen tamma. Sillä kisattiin paljon koulu-, este- sekä kenttäkisoissa ja se sijoittuikin monesti. Vielä eläkepäivillä Eräs kävi YLA tilaisuudessa ja se palkittiin ykköspalkinnolla! Jälkeläisiä tamma sai neljä upeaa persoonaa. 32-vuoden iässä Eräs pääsi hevosten taivaaseen ja sitä jäi kaipaamaan monet monet ihmiset.

 

Emänemä Viljamäen Hiili oli ruunikko, ehkä maailman kiltein tamma. Sillä kisattiin koulua ja esteitä, eikä se pohjamutiin jäänyt ja se hurmasi kaikki ensi silmäyksellä. Hiili hurmasi myös orit ja sai kolme hienoa jälkeläistä, kaksi tammaa, yhden orin. Juhannuksen jälkeen 2006 Hiili ei kuitenkaan tarhassaan ollut virkeä omaitsensä, vaan se makasi, vaikka heinätkin heitettiin tarhaan. Omistaja tajusi heti, ettei kaikki ollut hyvin. Naapuritilan omistaja tuli pian lopettamaan tamman tuskat, eikä sen tarvinnut kärsiä enempää vaan pääsi ikuiseen kivuttomuuteen.

 

Hiilen isä ES Marmelaadi-Hirmu oli vauhdikas kaveri! Se tahtoi esteillä kuumua, välillä hieman liikaakin ja martingaalillekkin oli käyttöä. Ruunikko Makke oli johtaja, myös yritti pomottaa ihmisiä, joten se tarhattiin yksin. Orilla oli kuitenkin yleensä vain kokeneempia ratsastajia, sillä se tunnisti ratsastajien heikkoudet ja käytti niitä hyväkseen tekemällä heikommat asiat vain huonommin. Orin hurjapäinen vauhti pysyi hallinassa sillä, että se sai käydä silloin tällöin maastossa päästelemässä kunnolla energioita. Orilla kisattiin sekä koulu että estepuolella, myös parit kenttäkisat se koki.

© Ficena

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 4 vuotta - 01.12.2011 Oma

syntynyt 22.09.2011
1 vuotta - 09.10.2011
2 vuotta - 01.11.2011
3 vuotta - 25.11.2011

4 vuotta - 01.12.2011
5 vuotta - 19.05.2012
6 vuotta - 06.07.2012
7 vuotta - 23.08.2012

8 vuotta - 10.10.2012
9 vuotta - 27.11.2012
10 vuotta - 14.01.2013

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1h Koulu  

1-2h Maasto/kenttä  

Vapaapäivä

30min juoksutus/talutus

1-2h Vapaa. liikuntaa  

1h Koulu

1h Esteet/puomit   

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: zane

Liikuttaja:

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Koulussa pintelit takajalkoihin, esteillä suojat takajalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (43)

18.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
20.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
21.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50

22.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
28.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50

07.03.2012 KRJ kutsu, helppo b: 5/30 

02.03.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
03.03.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
04.03.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
13.03.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50

14.03.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50

25.03.2012 KRJ kutsu, helppo b: 3/50

15.03.2012 KRJ kutsu, helppo a: 2/60

29.03.2012 KRJ kutsu, helppo a: 7/60 

    

31.03.2012 KRJ kutsu, helppo b: 2/50

22.03.2012 KRJ kutsu, helppo b: 1/60
24.03.2012 KRJ kutsu, helppo b: 5/60
08.04.2012 KRJ kutsu, helppo a: 1/60
12.04.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60
18.05.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60
25.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
 26.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50
27.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50
29.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/30
29.05.2012 KRJ kutsu, helppo a: 5/40
01.06.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60

04.06.2012 KRJ kutsu, helppo a: 2/60

05.06.2012 KRJ kutsu, helppo a: 5/60

 

    

06.06.2012 KRJ kutsu, helppo a: 1/60
03.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
06.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50

06.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/60
13.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/60
16.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/60
07.08.2012 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
10.08.2012 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
01.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
02.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
04.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50

10.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
12.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
09.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 5/50

13.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 5/30
  

PÄIVÄKIRJA

13.06.2013 Kouluvalmennus, valmentaja: Ada
Miina kokeili rajojaan heti alkuun menemällä sieltä, missä aita on matalin. Tamma laahusti eteenpäin käyttämättä kunnolla jalkojaan ja tuntui kuuntelevan apujasi vain puolella korvalla. Patistit sitä toistuvasti eteenpäin antamatta periksi. Napakat pohjeavut ja puolipidätteet tekivät lopulta tehtävänsä ja näin kuin näinkin Miinan liikkuvan huoletta peräänannossa ja paljon reippaammin. Askeleen pidennykset ja lyhennykset käynnissä ja ravissa sujuivat hyvin, kunhan Miina vain pysyi koko ajan tarpeeksi jäntevänä ja hyvin ohjastuntumalla. Siirtyminen lyhennyksestä pidennykseen ja päinvastoin vei kyllä oman aikansa, mutta tempon ja tahdin eron huomasi hyvin. Laukassa Miina ottikin jo kunnolla takajalkoja alleen ja tavoitteli oikeaoppista lisättyä laukkaa. Huolellisen alkuverryttelyn jälkeen tästä neidistä kuoriutui yllätyksekseni todellinen kouluratojen konkari.

 

 

Kouluvalmennus 06.06.2013 - valmentaja: Ada

Olit hieman ehtinyt lämmitellä Miinaa jo ennen kuin tulin paikalle. Kerroit tamman tarvitsevan hieman aikaa lämmetä ja pehmetä, joten säästimme hyvin treeniaikaa. Aloimme ensiksi treenata hieman sulkutaivutuksia, jotka onnistuivat siinä määrin hyvin, että emme pakertaneet niiden kanssa kauaa vaan siirryimme harjoittelemaan keskiravia ja –laukkaa. Miina meni reippaasti ja sait kokoajan olla itse terävänä, jotta sen askel ei muuttuisi kipittäväksi. Kehuin suoritustanne paljon, koska sait tahdin ja terävyyden säilymään hyvin. Jatkoimme hieman kootun laukan ja käynnin treeniä, joissa sait tosiaan tehdä vatsalihaksillasi töitä, mutta sait tamman nätisti kuuntelemaan. Aikaa riitti hyvin vielä laukanvaihdon askeleessa treenaamiseen ja pääsitte lopuksi vielä erittäin hyvään tulokseen ilman minkäänlaista apupuomia. Treeni sujui hyvin ja ehdimme treenata monta asiaa kuntoon.

 

 

Päiväkirjamerkintä 03.06.2013 - Ram.

Tamma oli oikein mukavalla päällä ja tiesin heti sen nähtyäni, että tänään on hyvä päivä. Noustuani selkään tamma oli virkeänä, se kulki omasta halustaan hyvällä käynnillä. Kentän laidalle lappasi porukkaa, tamma pysyi rauhallisena, kuunteli vain minua. Se ei edes tuntunut huomaavan saaneensa yleisöä. Kokosin ohjat ja pidin tuntuman vakaana. Miina tuntui hieman jäykistyneen, joten heti ravissa tein taivuttavia harjoituksia sen kanssa. Ravailimme hetken ympyrällä ja Miina meni nätisti. Työskentelimme laukan nostojen parissa vähän aikaa. Aluksi pidätteet eivät tuntuneet menevän läpi, joten pysäytin tamman suoraan laukasta, peruutin ja nostin uudelleen laukan. Pikkuhiljaa Miina siirtyi vain istunnan avulla laukasta raviin ja käyntiin. Kehuin tammaa tunnin jälkeen, se oli taas erittäin mukava, yhteistyöhaluinen ja helposti ratsastettava tamma. Tallissa annoin sille palkkioksi muutaman porkkanan ja päästin sitten tarhaan takaisin ystäviensä luokse.

 

 

3.4.2013 Kouluvalmennus, valmentaja: Ada
Kun valmennus pidettiin vaihteeksi ulkona kentällä, Miina selvästi riemastui tästä. Lämmittelyraveissa se ravasi kauniisti, kaula kaarella liikkuen rytmikkäin ja matkaavoittavin askelin. Aloitimme taivutuksia käynnissä. Ne sujuivat moitteettomasti, kuten ravissakin, vaikka Miina hieman jännitti jostain syystä. Taivutusten jälkeen harjoittelimme hieman lisättyä ravia. Annoit hieman liian kovat pohkeet ja Miina reagoi niihin voimakkaasti. Hyvin sujuivat nekin, edelleen Miina kulki nätisti kuolaimella. Uralla treenasimme pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Miina liikkui kepeästi ja ilmavasti, olin todella tyytyväinen suoritukeen! Lopuksi otimme hieman laukkavääntöjä, eli laukkaympyröitä ja koottua ravia.

 

 

Päiväkirjamerkintä 27.11.2012 - Ram.

Reippaasti nyt, hoputin tammaa matkalla maneesiin. Ulkona meinasi nimittäin jäätyä. Onneksi maneesissa olisi vähän lämpimämpi. Ovi auki ja äkkiä sisään. Suljin oven perässäni ja otin tammalta talliloimen pois. Talutin sen keskemmälle, kiristin vyön ja laskin jalustimet. Nousin selkään. Pyysin tammalta käyntiä ja sitähän tuli. Muutaman kierroksen jälkeen ohjasin sen keskiympyrälle ja pyysin sen raviin. Huomasin heti että tamma oli tänään oikein pirteä. En ollutkaan ratsastanut sillä ihan lähiaikoina. Tein paljon asetuksen muutoksia, sisään ja ulos. Pistin tamman pohkeilla liikkumaan paremmin, mutta tein pidätteitä, jotta vauhti ei nopeentuisi. Kun se työskenteli kunnolla takasillaan ja oli pyöreä edestä, se meni peräänantoon. Laukassa työskentelimme myös ympyrällä. Tein useita siirtymisiä laukasta raviin ja ravista laukkaan, niin että kumpaakin tuli vain muutamia askelia. Miina toimi oikein mukavasti ja treenin jälkeen se sai kävellä useamman kierroksen loimi päällä. Tallissa riisuin sen ja toin muutaman porkkanan palkaksi hyvästä työstä. Avasin tekemäni letin ja rapsuttelin Miinaa useamman tovin.

Illemmalla puin sille toppaloimen ja vein kavereiden kanssa laitumelle. Vaikka oli pimeää, lumi valaisi hyvin. Pakkasta oli muutama aste, mutta tiesin toppaloimien pitävän kylmän loitolla. Tammat kirmasivat ympäri laidunta iloisesti hirnuen.

 

 

Webdesign © 2011 Ram.