Tiilikan Mouruaja

NimiTiilikan Mouruaja "Ruusu"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenhevonen Kasvattaja Tiilikanoja
Skp & säkä Tamma & 157cm Koulutus Yleispainotteinen, He A & 100cm
Syntymäaika 12.02.2016 Rekisterinumero VH16-018-0494
Ikääntyminen / tämä on virtuaalihevonen

Meriitit

Tamman tavoitteena on saada n. 4 jälkeläistä ja käydä KRJ-, SLA- ja YLA laatuarvosteluissa sekä kantakirjassa.
 

SV-II rakenne 7,8, suku 7, käytöskoe 10, ratsastuskoe 7,5 + 5 = 37,3

KV-II Rakenne: 9 Käynti: 4 Ravi: 3 Lisäpisteet: 1 Suku: 4
Yhteensä: 21p. 

Jälkeläiset

 

 

© Kasvattaja

LUONNE

Tiilikan Mouruaja on vilkas ja energinen, mutta siitä huolimatta yhteistyöhaluinen ja sympaattinen suomenhevostamma. Tamma vaatii käsittelijältään kärsivällisyyttä ja sen kanssa pitää pysytellä valppaana, sillä hevonen on hyvin ihmisrakas ja yleensä hieman liiankin kiinnostunut ympäristöstään. Oikeanlaisen ihmisen käsittelyssä Ruusu kuitenkin keskittää yleensä valtavan energialatauksensa siihen mihin pitääkin ja työskentelee sisukkaasti ja reippaasti kuten kunnon suomenhevosen kuuluukin. Ruusua voivat tulla tervehtimään myös täysin ventovieraat - tamma tuppaa tervehtimään jokaisen joka saapuu talliin ja se nauttii myös rapsutuksista ja yleensä saakin niitä ystävällisellä olemuksellaan. 

   
Hoitaessa tamma kannattaa sitoa kiinni karsinaan tai viedä käytävälle. Jos Ruusu ei ole kiinni sidottu, se pyörii ja hyörii karsinassa, hörisee naapurikarsinan asukille, yrittää avonaisesta ovesta ulos, tonkii hoitajan taskut makupalojen toivossa ja nappaa harjat kädestä ja viskelee ne ympäriinsä .. tai keksii jotain muuta. Hevonen kannattaakin sitoa melko tiukalle ja olla itse valppaana siltä varalta, että Ruusu päättää keskeyttää tylsän paikallaan seisomisen jollain omintakaisella puuhastelulla. Tamma ei varsinaisesti vihaa harjausta itseään, mutta paikallaan jököttäminen toimenpiteen aikana on sen mielestä kuolettavan tylsää. Ruusulle kannattaa puhua rauhallisesti ja pitää eläimen mielenkiinto itsessä, jotta se ei saisi päähänsä keksiä jotain muuta hauskaa tallirakennuksen sisältä ja yrittää karkuun väkisin. Suomalainen ei kuitenkaan aristele mitään paikkaa ja sen pää sekä mahakin on helppo harjata. Hännän ja harjan letittely kannattaa jättää Ruusun kanssa vähemmälle. Tamma nimittäin turhautuu helposti kampauksia väkerrettäessä ja alkaa protestoimaan. Jos osaa kuitenkin olla nopea, voi ennen kisapäivää väsätä muutama letit eläimen kuontaloihin. Kavioiden putsaaminen on myös neidistä ärsyttävää ja turhaa puuhaa. Kilttinä eläimenä Ruusu kuitenkin nostaa jalkansa jo heti ensimmäisestä pyynnöstä mutta on hyvin helposti vetämässä sitä takaisin maahan. Napakka käsky lopettaa kuitenkin toimii suomenpienhevosen kohdalla ja jalka pysyy ylhäällä niin kauan kunnes hoitaja irrottaa otteensa. Varustaminen sen sijaan sujuu Ruusun kanssa suhteellisen helposti - satulan nähdessään tamma tietää, että nyt ollaan lähdössä liikkeelle ja se höristää korviaan ja saattaa alkaa stepata paikoillaan. Tamma kuitenkin rauhoittuu kun satula laitetaan selkään eikä vyönkään kiristely tuota Ruusun kanssa päänvaivaa. Kuolaimet neiti ottaa halukkaasti suuhun ja suitsien remmit saa kiristeltyä hyvin. Suojatkin sujahtavat siinä samassa syssyssä Ruusun jalkoihin, mutta pintelien laittaminen saattaa tuottaa enemmän ongelmia ja tamma saattaa alkaa hermostumaan kun niitä kääritään sen koipiin. Mitään kohtausta Ruusu ei kuitenkaan saa vaikka pintelinkin laitossa tuhraantuisi astetta enemmän aikaa - se vain tyytyy luimistelemaan ja tuhahtelemaan turhautuneena. 

   

Taluttaessa suomenpienhevonen kulkee pää koholla ja korvat  hörössä häntä huiskien. Taluttaja meinaa aina välillä jäädä unohduksiin kun pihamaalla on kaikenlaista huikean kiinnostavaa, muita ihmisiä ja kivoja heppatovereita. Ruusu kuitenkin kulkee riimunarun päässä suhteellisen sivistyneesti ja rauhoittaa kyllä askeliaan, jos taluttaja nykäisee narusta tai komentaa tammaa hidastamaan. Hevonen liikkuu reippaasti ja vauhdilla huolimatta siitä, minne ollaan menossa. Tarhasta hakiessa Ruusu yleensä jää ensiksi taka-alalle antaen kiireisempien tarhakavereiden mennä tieltään, mutta ravailee sen jälkeen innoissaan portille morjestamaan taluttajaansa. Tallista Ruusu lähtee yleensä hieman vauhdikkaammin liikkeelle, mutta tasaa vauhtinsa nopeasti päästessään ulos rakennuksesta pihalle. 

 

Ruusu on ratsuna hyvin energinen, vauhdikas, mutta kuitenkin ratsastajaansa kuunteleva ja yhteistyöhaluinen. Tammalla on yleensä valtavasti virtaa harjoituksen alussa, joten kunnon alkuverryttely, jossa neiti saa vähän purkaa energiaansa, onkin tarpeen, ellei halua alleen sähikäistä joka jaksaa painaa kuin Duracel-pupu konsanaan. Alkulämmittelyssä on hyvä myös varmistaa, että Ruusu oikeasti kuuntelee apuja. Se saattaa toisinaan ottaa onkeensa vain osan ratsastajan avuista ja loput kaikuvat kuuroille korville. Kunnon verryttelyn jälkeen Ruusu kuitenkin kuuntelee tarkkaavaisena ratsastajansa ohjeet ja liikkuu sulavasti, reippaasti ja moitteetta. Kun Ruusun on saanut kuuntelemaan itseään, se ei kiinnitä huomiota ympäristön mielenkiintoisiin kiintopisteisiin, vaan työskentelee täysillä ratsastajansa kanssa tehden parhaansa radalla. Tamman askeleet ovat siistit ja kauniit katsella, mutta myös helpot ratsastaa ja ohjata. Osaavalla ratsastajalla Ruusu kulkee kunnialla kouluradan alusta loppuun ja herättää ihastusta niin katsojissa kuin selässä olevassa ihmisessäkin.  Esteillä suomiputte on varsin sähäkkä. Se innostuu helposti ja saattaa alkaa hosumaan, ellei ratsastaja pidä tammaa kunnolla kurissa ja keskity itse täysillä rataan. Ruusu kuitenkin hyppää suhteellisen hyvin, mutta sillä on usein vauhtia hieman liikaa ja yleensä puomit putoilevat rajusti neidin kaahottaessa esteelle täydessä vauhdissa ratsastajan yrittäessä hillitä sitä. Jos ratsastaja kuitenkin saa suomenpienhevosen kunnolla kuriin ja täysin tuntumalle, sujuu estehyppelykin melko mutkitta. Kokeneen ratsastajan kanssa kisoissa Ruusu saattaa olla aikamoinenkin kisatykki ja pääsee vauhdilla voittoon. 

 

Maastossa tämä tamma ei ole rentouttavia maastoretkiä ja taianomaista metsän rauhaa janoavan ratsu. Ruusu kulkee maastossa vauhdikkaasti ympäristöä tarkkaillen, pysähtyen aina silloin tällöin nuuskaisemaan erikoista kukkaa ja sännäten toisinaan linnun innoittamana matkaan ja jättäen ratsastajan nielemään pölyä taakseen. Ruusu kannattaakin viedä vain lyhyelle maastolenkille ja olla alituiseen valppaana ja tarkkaavaisena mahdollisten jännittävien yksityiskohtien, kuten pienten rusakoiden ja punaisten postilaatikoiden varalta. Ne ovat nimittäin Ruusun mielestä älyttömän jänniä, ja kyllä tamman mielestä aina jännä fasaani pesee tylsän ratsastajan vähintään kuusi nolla. Ruusu on kilpailuissa innoissaan, katselee ympäristöä, tervehtii ihmisiä ja saattaa sortua sähläämään kaikenlaista ellei ihminen ole tukena ja ohjaavana osana lähettyvillä. Tamma kannattaakin viedä kisapaikalla mahdollisimman syrjään ja yrittää välttää liikoja kontakteja, sillä muuten suoritus kisaradallakin saattaa mennä penkin alle Ruusun nähdessä tutun hevoskaverin toisella puolen kisapaikkaa ja rynnätessä sinne. Kunnon alkuverryttely onkin siis paikallaan jälleen, ja tamma täytyy saada hyvin ruotuun ennen areenalle astumista. Jos ratsastaja kuitenkin menee lämmittelemään suomiputtea hyvissä ajoin ja antaa tälle muuta tekemistä kuin katsomoon tuijottelu, neiti tekee radalla yleensä parhaansa ja kilpailukin sujuu kokonaisuutena hyvin.

SUKUSELVITYS

i Huvin Uniikki

 sh-o, 150cm, koulupainotteinen

KRJ-I, KTK-III

ii Unisieppari
sph, vkk, 142cm
Ch, KTK-III, SLA-II
iii  Separi 
sph, vkk, 140cm. evm
iie Unikko 
sph, rt, 142cm. evm
ie Severiina
sh, prt, 155cm
KRJ-II, SLA-II, YLA2
iei Senaatio 
sh, prt, 163cm. evm
iee Suviyö 
sh, prn, 155cm. evm
e Naukaisun Naukuvika

 sh-t, 161cm, yleispainotteinen

ei  Karhukainen

sh 170cm, trt

KTK-II

eii Hartikainen
tprn, 167cm. evm
eie F.A. Nallekarkki
prt, 162cm. evm
ee Villasukat Lämmittää 

sh 156cm, vrt

eei Tuvan Lämpö
evm.
eee Villa-Sukka
evm.
 

 

KILPAILUT

Kouluratsastus (4)

24.02.2016 KRJ kutsu, helppo a: 4/30
02.03.2016 KRJ kutsu, helppo a: 5/30
10.03.2016 KRJ kutsu, helppo a: 1/30
11.03.2016 KRJ kutsu, helppo a: 3/30

    


 


Esteratsastus (4)

11.03.2016 ERJ kutsu, 100cm: 4/30
05.03.2016 ERJ kutsu, 100cm: 5/30
08.03.2016 ERJ kutsu, 100cm: 3/30
10.03.2016 ERJ kutsu, 100cm: 2/30

    


 


PÄIVÄKIRJA

 

20.4.2016 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
Tämän päivän valmennuksen tavoitteena oli saada Ruusu kulkemaan rennosti kuolaintuntumalla, asettumaan ja taipumaan. Käynnissä aloitimme irrottavalla tehtävällä, jossa tulit pitkää sivua taivuttaen kaulaa vuoroin sisään, vuoroin ulos siten, että runko pysyi suorana. Muutaman kerran etenkin ulospäin taivuttaessa Ruusun takaosa lipui sisälle, jolloin tehtävästä katosi teho. Neuvoin siirtämään taivutuksen vastaista jalkaa hieman taakse päin, jotta takajalat pysyisivät etujalkojen kanssa samalla linjalla. Ravityöskentelyn aloititte samalla tehtävällä, ja päätyihin lisättiin ympyrät. Ympyröillä oli tarkoitus ratsastaa ravia pidemmille askelille ja taivuttaa johtavalla ohjalla, jotta tamma saataisiin venyttämään kaulaansa eteenalas. Ympyrän jälkeen ravin tuli taas olla kootumpaa ja kaulan lyhempi. Tässä vaiheessa Ruusu näytti jo huomattavasti pehmeämmältä ja pyöreämmältä kuin alussa. Laukkatyöskentelyä otettiin mukaan vain vähän, aloittaen pitkin rennoin askelin suurelta ympyrältä pienentäen sekä ympyrää että laukkaa kierros kierrokselta. Aluksi hankaluuksia tuotti rentouden säilyminen myös lyhyessä laukassa, mutta hetken työstämisen jälkeen meno näytti sujuvalta. Tältä päivältä en vaatinut paljoa, vaan työskenneltiin perusasioiden kanssa.

 

 

21.4.2016 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
Tänään keskityimme siirtymisiin askellajien välillä ja niiden sisällä. Alkuverryttelyn saitte tehdä itsenäisesti jokaisessa askellajissa, pyrkien hyvään eteenpäinpyrkimykseen ja rentouteen. Aloitimme työskentelyn pysähdyksillä, joista vuorotellen siirryttiin käyntiin ja raviin. Raviinsiirtymiset tulivat aluksi parin käyntiaskeleen kautta, ja pysähdykset olivat hieman kättä vasten. Muutaman toiston jälkeen nämä korjaantuivat ja siirryimme seuraavaan tehtävään. Ravissa tuli ratsastaa diagonaalille, tehdä siirtyminen käyntiin keskellä ja siirtyä takaisin raviin. Tavoitteena oli saada käynti ensimmäisestä askeleesta alkaen eteen, ja raviin siirtyminen tasapainoiseksi. Tämä onnistuikin hyvin alusta alkaen. Lopuksi teimme vielä laukannostoja ja siirtymisiä laukasta käyntiin ja raviin. Käyntisiirtymiset sujuivat hyvin, mutta ravi oli hieman kiireistä laukan jälkeen. Loppuverryttelyt saitte tehdä itsenäisesti.

 

 

23.4.2016 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
Tämän päivän aiheena oli erilaiset väistöt. Aloitimme siksak-väistöillä käynnissä. Pitkän sivun alusta tuli väistättää sisälle noin kymmenen metriä, jonka jälkeen takaisin uralle ja toistaa toisen kerran. Oikealle väistättäessä Ruusu lähti helposti puskemaan lapa edellä, kun taas vasemmalle väistöt olivat liian jyrkkiä. Lavan ulos työntymisen korjasimme siten, että väistöt tehtiin suoralla kaulalla, asettamatta lainkaan. Muutaman toiston jälkeen väistöt olivat parempia, ja sujuivat myös asetetulla hevosella. Vasemmalle väistäessä ulkopohje sai olla tiivis ja pitää käyntiä yllä. Raviväistöt näyttivät helpommilta, ja sujuivatkin melko hyvin. Laukassa teimme pätkittäisiä väistöjä uralla siten, että takaosaa siirrettiin muutaman askeleen verran sisälle ja suoristettiin. Alun haparoinnin jälkeen tämäkin alkoi sujua mallikkaasti, ja ratsukko näytti tyytyväiseltä joten lopetimme tähän.

 

 

24.4.2016 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
Tänään harjoittelimme kouluradan osia, siirtymisiä keskiraviin ja -laukkaan, teitä sekä täsmällisyyttä. Koska Ruusun askellajit eivät ole puoliveristen kilpakumppaneiden tasolla, voi keskiaskellajeihin siirtyessä aluksi hieman lyhentää askelta. Tällöin raviin saadaan enemmän muutosta, ja se näyttää tuomarin silmään lennokkaammalta. Aluksi tulitte kulman kautta halkaisijalle, ensin kulmassa hieman kooten ravia ja lisäten painetta takaosalle. Halkaisijan alussa siirryttiin keskilaukkaan ja lopussa harjoitusraviin. Ruusun takaosa lähtikin alusta alkaen polkemaan hyvin, mutta siirtyminen raviin oli kiireinen ja hieman kättä vasten. Hioimmekin siirtymistä muutaman kerran, välillä siirtäen käyntiin asti jotta avut saatiin läpi. Laukkatyöskentelyä teimme voltilla ja ympyrällä. Voltti tuli tehdä normaalissa laukassa, josta siirryttiin ympyrälle keskilaukassa ja uudestaan voltille normaalissa laukassa. Ensimmäisen kerran Ramin eteenpäinajavat avut olivat turhan suuria, sillä Ruusu lähti vähän turhan ripeästi. Loppujen lopuksi siirtymiset olivat rentoja ja sulavia, laukka venyi yllättävän hyvin ja pidätteetkin menivät nopeasti läpi.

Webdesign © 2011 Ram.