UNILLA HUI

RIP 2.5.2016

NimiUnilla HUI "Nilla"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenpienhevonen Kasvattaja Viehättävä
Skp & säkä Tamma & 140cm Koulutus Koulupainotteinen, He A
Syntymäaika 01.11.10 Rekisterinumero VH11-018-0088
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen
 

Meriitit & näyttelyt

Ch-M myönnetty 31.01.2011

Champion myönnetty 02/13

SV-I rakenne 8,5, suku 8,5, käytöskoe 6,4 + 6,5 = 29,9 ≈ 30

KTK-II 18 + 17 + 18 + 18 = 71p
- Hyvä tamma- ja rotuleima. Leveä pää, hyvä kaula, tasainen ylälinja.. Olematon säkä. Hyvä rungon pituus. Seisoo jalat huonosti. Oej supistunut sääri, vtj EVA.

KRJ-II 21 (7+7+7) - 40 - 20 - 10 - 8 = 99 p. 

YLA2 28 (19+9) - 28 (21+7) - 17 - 14 - 4 = 91p 

 

31.12.2010 Viehättävä, n. paras maitovarsa   pt.  Melanie S.

18.01.2011 Viehättävä, n. paras maitovarsa   pt.  Anette N.

 

01.04.2011 Fiktio, BIS5 +irto-SERT  pt. Anette N. 
13.08.2011 Rajahovi BIS3 +MVA-SERT, JS, pt. Terhi N.

20.09.2011 Harharetki +irto-SERT  pt. Shonna

17.10.2011 Aava +irto-SERT pt. Shonna

Jälkeläiset

27.07.2011 o. Viehättävän Tuima (Tornado HUI) om. Katvusto

15.10.2011 o. Hurrikaani HUI (Tornado HUI)

15.06.2012 o. Viehättävän Uneton (Koistilan Vompatti)

04.08.2015 t. Viehättävän Untuva (Koistilan Vompatti)

Varsakuva (tallin omaisuutta)

 

LUONNE

Unilla HUI ei oikein tee nimenä oikeutta tälle varsin virkeälle ja energiselle tammalle. Lyhyempi ja ytimekkäämpi lempinimi Nilla kuvaakin paremmin tämän ystävällisen ja kiltin, mutta toisinaan sähläämiseen sortuvan neidin persoonaa. Tamman kanssa työskentely ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista, sillä Nillalla on tapana hankkiutua jos jonkinlaisiin hankaluuksiin - milloin se on karannut tarhasta naapurin vihaisen tädin kukkapenkkiin, milloin taas yrittänyt hamuta hoitajalta makupalaa ja hotkaissut vahingossa koko lapasen ja milloin taas yrittänyt nuuskaista laatikosta pilkistävää kiintoisaa harjaa ja onnistunut astumaan harjalaatikon päälle. Tahallaan Nilla ei kuitenkaan tee ilkeyksiä - se vain sattuu olemaan erittäin utelias ja kiinnostumaan uusista ja oudoista asioista helposti. Nilla on kuitenkin erittäin ihmisystävällinen hevonen - sitä käsitellessä täytyy vain antaa tammalle tarpeeksi muuta ajateltavaa, jottei se ehdi kiinnittää huomiota kaikkiin ympäristön jännittäviin asioihin. Oikeanlaisessa käsittelyssä Nilla on kuitenkin ahkera ja lahjakas kouluratsu, joka viihtyy ihmisten seurassa ja nauttii näiden kanssa työskentelystä.

  

Hoitaessa kannattaa pelata varman päälle ja koettaa minimoida Nillan sähläilyjen aiheuttamat vahingot jo etukäteen. Tamman harjaaminen sujuu parhaiten käytävällä, mutta sen pystyy kuitenkin hoitamaan myös karsinassa kiinni sidottuna. Nilla nauttii harjauksesta, joskus jopa niin paljon että sen korvat lurpsahtavat ja silmätkin painuvat kiinni. Hoitajan homma on aika helppo - ei tarvitse muuta kuin pitää harjakoppa kaukana Nillan jaloista ja varoa omia varpaita, joiden päälle tamma saattaa vahingossa talloa puolihuolimattomia sivuaskelia ottaessaan. Tamma ei arastele mitään paikkaa, ja jopa yleensä hevosille vaikeat paikat, kuten mahan alusen, jalat ja pään saa harjattua ongelmitta. Nilla ei myöskään piittaa harjan ja hännän letittämisestä tai kampaamisesta, joten kisoja edeltävinä päivinä tamman kuontaloihin voi pykätä millaisen viritelmän nyt ikinä tahtookaan. Kavioita puhdistaessa hoitajan on syytä noudattaa tiettyä varovaisuutta. Nilla ei nimittäin aina jaksa pitää jalkaansa kovinkaan kauaa ylhäällä, ja kun tamma sitten päättää laskea koipensa alas, se saattaa osua varomattoman hoitajan varpaille, joskaan ei hirveän kivuliaasti. Etujalat Nilla nostaa helpommin kuin takajalat, mutta mitään tuntikausia kestäviä maanittelusessioita ei sentään tamman kanssa tarvita. Varustaessa Nilla innostuu, ja saattaa kaataa tielleen osuvat harjakopat ja rehukipot stepatessaan villisti paikoillaan. Hevosta pitääkin vähän rauhoittaa, ennen kuin satulan iskee sen selkään. Satulavyön kiristely on tamman kanssa yllättävän helppoa - se on niin keskittynyt siihen, että kohta päästään tositoimiin, ettei juuri edes huomaa, että vyö mahan ympärillä kiristyy. Kuolaimet Nilla nappaa suuhunsa nopsasti, ja suitsien remmit saa kiristeltyä loppuun rauhassa. Suojien tai pinteleiden kanssa sen sijaan saattaa tulla hieman ongelmia, sillä Nillan jalat viuhuvat paikoillaan niin tiuhaan tahtiin että hoitajan pitäisi olla aikamoinen ninja saadakseen jalkahärpäkkeet tamman koipiin. Kunhan tamman saa rauhoittumaan ja pysymään edes muutaman sekunnin paikoillaan, suojienkin laittaminen onnistuu ja päästään jatkamaan matkaa.

  

Nilla kulkee taluttaessa varsin reipasta vauhtia, ja narun päässä roikkuva ihminen joutuukin toisinaan hieman toppuuttelemaan tamman haipakkaa kulkua. Nillan kanssa pitää olla hieman varuillaan, sillä tamma saattaa joskus saada varsin outoja päähänpistoja - toisinaan se ryykää yhtäkkiä pihaan tuotavan heinäkuorman kimppuun, joskus taas nykii itseään tallin suuntaan ja toisinaan riehaantuu muuten vain kiskomaan itseään irti narusta ja heittämään muutamat pukit samaan syssyyn. Nillalle ei tarvitse jättää tarhaan riimua päähän - se on helppo napata ulkoa mukaan, sillä tamma tulee yleensä portille odottelemaan taluttajaa. Nilla ei ole turhan diivaileva - se viihtyy ulkona hyvin loimitettuna ja vaikka ilmankin, oli sää sitten sateinen, kylmä, lämmin tai mikä tahansa.

  

Ratsuna tamma on energinen ja virkeä. Alkuverryttelyssä on Nillan kanssa tärkeää tarkistaa, että se todella kuuntelee ratsastajaa täydellisesti, eikä ala kesken tarkan suorituksen jättämään ratsastajan apuja huomioimatta ja tekemään asioita oman päänsä mukaan. Nilla kulkee yleensä ratsastuksen alussa hieman haahuillen ja keskittymättä mihinkään. Kunnon alkulämmittelyn jälkeen tamma on kuin toinen hevonen - se ei enää kulje tasapainottomana ja reagoi hyvin ratsastajan kaikkiin pienimpiinkin apuihin. Vaikka Nilla kuunteleekin hyvin myös todella pieniä apuja, täytyy ratsastajan olla tarkka siinä, että antaa tammalle selkeät avut. Suomiputte menee herkästi sekaisin, jos ratsastaja vahingossa antaa vähänkin sekavia apuja. Nilla ei ole kovin herkkä suustaan, joten kovakätisemmätkin ratsastajat pärjäävät sen kanssa mainiosti. Kun ratsastaja antaa selkeitä apuja, pitää hyvän tuntuman, ratsastaa Nillaa ahkerasti eteenpäin eikä anna tämän keskittyä ympäristön asioihin (kuten toisiin hevosiin, puomeihin maneesin reunalla, katsomossa pullealla tädillä olevaan wiineriin tai mihinkään muuhunkaan), tammasta kuoriutuu hieno kouluratsu, joka työskentelee ratsastajan kanssa saumattomassa yhteistyössä ja tekee radalla ehdottomasti parhaansa. Esteillä Nilla on entistä vaikeampi saada olemaan säätämättä jotain epämääräistä. Tamma kun on niin kovin innoissaan noista värikkäistä puomeista, jotka tarkoittavat Nillan mielestä sitä, että saa mennä lujaa, hypähdellä miten sattuu ja vaikka heittää pari pukkihyppyä ratsastajasta piittaamatta. Nilla kuumuu esteillä melko helposti, ja ratsastajan täytyykin pitää varansa tamman kanssa pysyäkseen selässä ja saadakseen tamman hyppäämään esteitä rauhallisesti puomeja pudottamatta. Jos ratsastaja saa tamman keskittymään ja kuuntelemaan, sujuu hyppääminen melko rauhallisesti, eikä Nilla pudota puomejakaan. Tamma ei kieltäydy juuri koskaan - esteradalla Nillaa ei juuri hetkauta se, onko ratsastaja mukana hypyssä vai ei. Onpa tamma joskus jatkanut esteiden hyppelyä muina miehinä, vaikka ihminen onkin muksahtanut selästä komeassa kaaressa alas. Jos haluaa käyskennellä rennosti metsässä ja nauttia luonnon rauhasta, Nilla ei ole oikea valinta maastoratsuksi. Tamman mielestä tallin ulkopuolella on kovin kiinnostavaa, kaikkea pitää tutkia lähemmin ja välillä täytyy kiihdyttää vauhtia kun puskasta hyppää pelottava lihansyöjäkani.

  

Tamma menee traileriin joka kerta uteliaana ja suurella mielenkiinnolla, aivan kuin se ei olisi koskaan ennen moista vempelettä nähnytkään. Vaikka muutoin Nillalla onkin varsin paljon energiaa, trailerimatkojen aikana tamma yleensä rauhoittuu ja seisoskelee kuljetusvaunussa kiltisti heinää mussuttaen. Nilla ei ole myöskään heti perillä ryntäämässä pikavauhtia ulos trailerista, vaan se astelee ramppia pitkin tasaisen rauhallisesti taluttajaansa seuraten. Eläinlääkäri on Nillasta kiva tyyppi, ja tamma onkin aina innoissaan menossa tämän tarkastettavaksi. Jonkun on kuitenkin hyvä pidellä tammaa paikoillaan ja jutella sille mukavia, sillä jos eläinlääkärin toimenpide on pitkä ja monivaiheinen, Nilla saattaa alkaa keksiä itselleen puuhaa, ja silloin on vaarassa niin eläinlääkärin tutkimuslaukku kuin ohikulkevan ihmisen pipokin. Kengittäjää tamma sen sijaan hieman vierastaa, mutta uskaltautuu kuitenkin tämän käsittelyyn jäykin askelin. Kengityksen jälkeen Nilla vaikuttaa aina hyvin helpottuneelta, kun vapautui sen "hyvin kammottavan ja pelottavan ukkelin" otteesta.

  

Muiden hevosten seurassa Nilla on seurallinen ja ystävällinen sekä halukas tutustumaan uusiin hevostovereihin. Joidenkin hevosten mielestä Nillan tunkeilu ärsyttää, ja vaikka tamma toisinaan saakin hieman nenilleen epäystävällisemmiltä hevosilta, ei tamman ystävällisyys katoa mihinkään ja se on varsamaisesti yrittämässä tehdä yhä vain tuttavuutta. Nilla tarhataan yleensä toisten seurallisen hevosten kanssa, ja niille on hyvä järjestää tarhaan jotain virikettä, sillä muuten ne keksivät itse itselleen tekemistä, eivätkä Nillan ja sen tovereiden karkuretket tai aidan hajottamis-operaatiot miellytä ihmisiä yhtä paljon kuin hevosia itseään. Orit kiinnostavat toki tammaa paljon, ja yleensä pirteä Nilla ryhtyy mukaan poikien lemmenlurituksiin ja unohtaa, että taluttajaa pitäisi kuunnella ja painelee suoraa päätä kohti unelmien urhoaan. Nillan saa kuitenkin kuriin, mutta tamma on selkeästi aina hieman pettynyt, kun ei päässytkään lähempään kontaktiin karskin suomenjuntin kanssa. 

 

Vaikka tottuneet kisakonkarit eivät yleensä jaksakaan sen kummemmin innostua enää kisapaikan humusta, Nilla on toista maata. Joka kilpailukerralla tamman innostus tuntuu vain lisääntyvän, ja toisinaan ihmisillä on täysi työ pitää haltioissaan oleva neiti kurissa. Kisapaikoilla kun on aina niin paljon nähtävää, juttuja jotka voi sotkea sähläämällä omiaan ja uusia kivoja ihmisiä, hevostovereita ja parhaassa tapauksessa vielä koiriakin. Nilla kannattaa viedä lämmittelyalueelle hyvissä ajoin, jotta sen tarmokkuuden saa kanavoitua tulevaan kouluratsastuskoitokseen ympärillä olevan hälinän sijaan. Kunhan ratsastaja saa Nillan kiinnostumaan itsestään, loppu sujuu melkein kuin tanssi tamman liihotellessa kouluradalla. Kunniakierros ei sen sijaan mene aina yhtä hyvin kuin tuomareiden hurmaaminen radalla - Nilla tietää kyllä onnistuneensa eikä säästele pukkeja tai pieniä jekkuja radalla kisan jälkeen laukatessaan. 

Luonteesta kiitos seurapiiriprinsessojen väheksymä pahnan pohjimmainen, mutta silti viisauksien lähde the yukitora

SUKUSELVITYS

i  Unisieppari

  sph-o, 142cm 

  Ch, KTK-III, SLA-II

ii Separi

  sph-o, v, 140cm  

iii Sekopää
iie Parilla
ie Unikko

  sph-t, r, 142cm 

iei Unitauti
iee Narsissi
e Kamppisisko

  sph-t, 142cm 

  SLA-II

ei Keijo Keisari

  sph-o, 143cm 

eii Pekka-Puu
eie Himpun Heijei
ee Neiti Isovarvas

  sph-t, 142cm 

eei Hollin Hitsiläinen
eee Hollin Heijatar

   

Nillan isä Unisieppari, tutummin Sepi, on 142cm korkea voikko suomenpienhevosori jonka on kasvattanut Taru Suurisuu ja joka asuu nykyisin Viehättävässä. Sepi on komea kuin mikä ja rakenteeltaan, sekä liikkeiltään, oikein hyvä ori. Sepi on koulupainotteinen ja kilpailee Helppo A tasolla. Luonteeltaan yleisesti Unisieppari on ihmisrakas ja vauhdikas mies. Tallissa poika käyttäytyy hyvin ja ratsuna se on erinomainen, jos vain pitää ohjat kädessä ja pohkeet kiinni. Pelästyessään tai jos ratsastaja antaa sille epäselviä ohjeita, Sepi lisää vauhtia. Onneksi pojan saa helposti takaisin istunnan alle. Sepi kilpailee myös ahkerasti näyttelyissä.

 

Isänisä Separi, lempinimeltään Pate, on voikko suomenpienhevosori. Separi on kooltaan 140cm ja ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle pienhevossuunnalla. Patella on varsoja yhteensä 7 ja lisää voi olla tulossa. Pate asustelee keskisuomessa kotitallillaan omistajansa Matti Korpikuusen luona. Pate on vauhdikasluonteinen ori ja ratsastaessa Patelta löytyy liikettä. Separin hyvän luonteen ja liikkeiden ansiosta ori on varsin haluttu jalostukseen ja mies onkin periyttänyt värinsä lisäksi myös luonnetta ja usein liikettäänsäkkin.  Pate on kouluratsuna pärjännyt maailmalla hyvin Helppoa A:ta kisaten. Separi ei ole siis nimensä mukaan mitenkään vammainen sekopää, vain täysjärkinen ja hyvin käyttäytyvä ori.

  

Isänisäisä Sekopää on nimensä mukaisesti vähän sekaisin. Sekopää on 143 cm korkea kimo suomenhevosori joka tosiaan elelee aina pilvilinnoissaan. Se ei aina ole oikein mukana mitä tapahtuu tai mitä sen pitäisi tehdä. Sekopää on luonteeltaan todella kiltti, mutta apaattinen ja se saattaa unohtaa kokonaan ratsastajan pohkeet kesken kaiken ratsastuksen. Sekopää on kaikesta huolimatta menestynyt koulussa Vaativa B tasolle asti ja kerännyt kunnioitettavan määrän sijoituksia. Varsoja orilla on vain kaksi. Sekopää viettelee sekaisia päiviään kotitallillaan Merja Kainuun tilalla lasten rapsutteluhevosena. 

   

Isänisänemä Parilla eli Rilla on 135 cm korkea suomenpienhevos tamma. Parilla on luonteeltaan hieman sähäkkä ja tammamainen. Tallissa Rillaa ei ole mikään kivoin hoitaa ja tamma pitääkin pitää kiinni, sillä varsana huonosti kohdeltu Rilla puolustautuu nopeita liikkeitä hampaillaan. Tamma ei tarkoita pahaa, se on vain joutunut kärsimään huonoa kohtelua, lyömistä jne. Ratsastaessa Rilla on kuitenkin kuin eri hevonen. Se on monen suosikki ratsastuskoulussa, mutta tammalla myös kilpaillaan säännöllisesti koulussa ja pienillä esteillä. Rilla kulkee aina tasaisen varmasti ja sillä on mukava ravi.  

   

Isänemä on 142 cm korkea rautias suomenpienhevos tamma Unikko, eli Uuna. Uuna on luonteeltaan pirteä tamma ja kilpailee tälläkin hetkellä koulua Helppo A tasolla. Uuna on kilpaillut nuorempana myös esteitä 80cm. Hoitaessa Uuna on kiltti mutta hieman säpsy. Se myös pyörii helposti, joten kiinni tammaa pitää pitää. Ratsuna Uunalla on isot liikkeet ja vaikeasti istuttava ravi. Tamma kulkee helposti pyöreänä ja toimii yhteistyöhaluisesti. Vaikka Uuna ei juoksekkaan ratsastajansa alta, sillä on oma hyvä eteenpäin pyrkimys. Ainoa vika Uunassa on pieni säikkyminen. Tamma saattaa loikkia sinne tänne kun hirviö hyppää pensaasta tai jotain muuta kamalaa tapahtuu. 

 

Isänemänisä Unitauti on laiska suomenpienhevos ori, jolla on säkää 140 cm. Unitauti, tuttavien kesken Tauno, on jo vanha ja eläkkeellä, mutta nuoresta asti ori on ollut kovin laiska. Tauno on rakenteellisesti hyvä suomenpienhevonen ja kantakirjattu toisella palkinnolla. Kouluratsastuksessa nuorempana pärjännyt Tauno ei ollut mitenkään haluttu ori jalostukseen sen laiskuuden ja eteenpäinpyrkimättömyyden takia. Luonteeltaan ori on kyllä oikein kiltti ja rakastettukkin. Unitauti koulutettiin He A tasolle, mutta toimi lähinnä opetushevosena ja pohjelihasten, sekä kärsivällisyyden kasvattajana. 

   

Isänemänemä Narsissi, eli Sissi, on 141cm korkea suomenpienhevos tamma. Narsissi on yleispainotteinen ja pärjännyt hyvin sekä koulussa, että esteillä. Tasoltaan Sissi on Helppo A-Vaativa B ja 80-100cm. Yleisesti luonteeltaa tamma on hyväluonteinen ja viisas. Tamma on tilanteessa kuin tilanteessa rauhallinen ja luottaa ihmisiin täysin. Tammamaisuus näkyy esimerkiksi siinä, että maastossa omaa paikkaa jonossa ei suostuta luovuttamaan kenellekkään. Sissi on ratsuna erittäin varmajalkainen ja tasainen ratsastaa. Pyöreäksi tammaa ei saa helposti, varsinkaan jos ei käytä ratsastamiseen reilusti jalkaa. Osaavalla ratsastajalla erittäin toimiva.

    

   

 

Nillan emä, Kamppisisko, tutummin Kaisa on upea tummanrautias pienhevostamma. Luonteeltaan Kaisa on oikea sydäntenmurskaaja, heti kun se vain oppii luottamaan hoitajaansa. Kaisa on koulupainotteinen ja taitaa aina Helppo A tasolle asti. Kaisa on kilpailu- ja siitoskäytössä. Kaisan on kasvattanut Hillevi Puuskanen ja se asustelee nykyisin Viehättävän tallissa. Tamma on käynyt ahkeraan myös valmennuksissa, joten sen koulutaso saattaa vielä nousta. 

 

Emänisä Keijo Keisari on joulukuun suloisia joululapsia. Ori on kouluratsastukseen painottunut ja siinä lajissa ahkerasti kilpaillut eri puolella Suomea. Luonteeltaan Keijo on rauhallinen, reipas ja innokas. Tammojen seurassa orimaisuus ilmenee helposti, mutta suomenpienhevonen on silti hallittavissa. 143cm korkea ori on menestyksekkään kilpailu-uran ohella ollut läheisissä merkeissä pientammojen kanssa ja tämän sopan ansiosta Keijolla on kuusi varsaa isänsä jalanjälkiä seuraamassa.
   

Emänisänisä Pekka-Puu on luonteeltaan todellinen naistenhurmaaja. Orin keskittyminen herpaantuu aina tammojen läsnä ollessa, joka tekee kilpailemisesta hankalaa. Siitä huolimatta ori on sijoittunut menestyksekkäästi kouluratsastuksen vaativa b-tasoisissa luokissa. Suomenpienhevonen on säkäkorkeudeltaan 144cm korkea ja on kotioloissa hypännyt esteitä metrin verran. Koskaan kilpailuradoille ei ole tässä lajissa menty. Pekalta on jäänyt maailmalle huikeat kymmenen varsaa.
   

Emän isänemä Himpun Heijei eli Hilla on suomenpienhevostamma, joka on kouluratsastukseen painottunut. Tamma kilpailee kouluratsastuksessa helpolla A-tasolla. 140cm korkea Hilla on Tuukka Moilasen kasvattama ja omistama. Rautias tamma on kouluratojen ohella vieraillut näyttelykehissä Suomessa ja sen naapurimaassa. Hilla on näyttelytuomareiden suosima kaunotar. Tamma on saanut kahdeksan varsaa, kolme varsaa ja viisi oria.

   
Emänemä Neiti Isovarvas on sukunsa upeimpia hevosia isänsä kanssa. Tamma on rakenteeltaan tähtiä hipova, eikä taidot kouluratsastuskentilläkään ole turhat. Isovarvas on nimittäin voittanut Suomessa ja naapurimaissa monen monta mestaruutta. Suomenpienhevonen on kiltti ja avoin eikä säkäkorkeutta ole kuin 142cm. Jälkeläispyyntöjä on sadellut monista maista asti, mutta Isovarpaalle on valittu vain parhaimmat. Tästä johtuen kaikki kuusi varsaa on emänsä kaltaisia.
   

Emänemänisän Hollin Hitsiläisen oli tarkoitus päätyä ruunana ratsastuskouluun, mutta onneksi nuori kouluratsastaja Henri Huikas löysi kyvykkään Hitsiläisen ja ori pääsi kilpakentille. Suomenpienhevosori Hitsi osoittautui tavoitteelliseksi kilpailukumppaniksi, eikä se jättänyt ratsastajaansa millekään radalle yksin. 141cm korkea ori on saanut huimat kaksitoista varsaa.
   

Emänemänemä Hollin Heijatar on kolmen tamman ja kahden orin emä. Heijatar on myös kouluratsastuskentiltä tuttu näky. Tamma omaakin taitavat taidot helppo A-tasolle. Sen liikkeet ovat kuin baletin ja silkin yhdistelmää, ne tuskin hipaisevat maata. Tämän ainutlaatuisen taidon on Heijatar periyttänyt varsoilleen. Pienhevonen on säkäkorkeudeltaan 144cm korkea.
Isän puolen sukuselvitys Ram ja emän puolen Snniif

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 3 vuotta: 25.07.2008 Oma
syntynyt 01.11.2010
1 vuotta - 19.12.2010
2 vuotta - 05.02.2011
3 vuotta - 25.03.2011
4 vuotta - 12.05.2011
kisaus alkaa
5 vuotta - 29.06.2011
6 vuotta - 16.08.2011
7 vuotta - 03.10.2011
8 vuotta - 20.11.2011
9 vuotta - 07.01.2012
10 vuotta - 24.02.2012
eläkkeelle
->

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1h kevyt koulu  

1-2h Maasto/kenttä  

1h rankka koulu

45min kertaava koulu

Vapaapäivä  

1-2h Vapaa. liikuntaa

1h Esteet/puomit  

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: Ram.

Koulussa pintelit etujalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Koulu (44)

21.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
22.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50
19.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50
21.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
21.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/40
25.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
28.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50

10.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
04.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/40
12.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/30
29.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50

20.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/60
24.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/60
27.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50

 28.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50 

   

27.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50
29.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
31.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50

28.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
29.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 5/50
20.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/40
22.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/40

02.06.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/50
04.06.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
05.06.2011 KRJ kutsu, helppo c: 5/50

11.07.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/50

17.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50

20.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
16.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40

15.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50

 

   

17.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50

02.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50
01.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
02.10.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
02.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50
03.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
01.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/30
20.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
20.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
21.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50

02.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
19.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50
21.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
22.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
 

PÄIVÄKIRJA

20.07.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: Juel

Ratsukko asteli kentälle pirtein mielin ja oli heti valmis tekemään mitä pyydettiin. Kerroin valmennuksen aiheena tänään olevan laukkatyöskentelyn. Aloitimme lämmittelyllä, jossa tehtiin paljon voltteja ja taivuttelua. Nilla asettui hyvin ja oli energisen oloinen. Laukassa se innostui hieman liikaa ja unohti aluksi kaikki asetuksen ja taivutukset. Hetken ratsastaja sai hakea hevosta muotoon, mutta lopulta Nilla menikin jo hienosti kaula kaarella pientä siroa laukkaa. Laukassa tehtiin tänään muutama onnistunut lisäys laukassa, vaikkaki sekaan mahtui myös epäonnistuneita ja pitkiä kiihdytyksiä. Toinen harjoitus tänään oli vastalaukka. Aluksi Nilla ei tahtonut lainkaan ymmärtää mitä siltä pyydettiin. Se laukkasi kun annettiin laukkakäsky, mutta vastalaukka löytyi vasta pitkän hakemisen jälkeen. Lopulta kuitenkin onnistuneesti useamman kerran. Lopetimme valmennuksen tänään näihin onnistumisiin ja ratsukko teki loppuverryttelyt.

 

 

22.07.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: Juel

Tänään keskityimme erilaisiin perusjuttuihin ja ratsastajan istuntaan. Aloitin korjailemalla muutaman perusjutun ratsastajan istunnasta. "Kädet pystyyn, muista kyynärkulma! Herranen aika älä istu kuin sohvatuolissa! Ajattele ylöspäin.. nooin! Hienoa!". Ravissa teimme lähinnä voltteja ja pääty-ympyrällä neuvoin ratsastajaa tekemään mahdollisimman huomaamattomat avut ja opettelemaan pärjäämään näillä. Ratsastuskisoissa tärkeää on huomaamattomuus ja sitä tänään haimmekin. Ei ole kaunista katseltavaa jos ratsastaja hampaat irvessä runnoo sisäpohjettaan hevosen kylkeen. Nilla ei tuntunut pikkuavuista paljon hievahtavan, joten haimme apuun kannukset. Kannuksia se vähän arasteli, mutta alkoi totella niitä haettuja huomaamattomia apuja. Pohkeenväistöt sujui hienosti ja ratsastaja oli täysin niin huomaamaton liikkeissään kuin olin halunnutkin. Valmennus oli kerta kaikkiaan onnistunut. Ratsastaja sai toivottavasti tästä päivästä paljon irti ja pystyy hyödyntämään opittua ratsukon seuraavissa kisoissa.

 

 

20.4.2012 Kouluvalmennus, valmentaja: Elina
Nilla oli hieman tuimalla päällä, kun aloitimme tunnin, sillä jo verryyttelyraveissa se ilmoitti tunteistaan riehakkaalla pukilla. Se ei myöskään ollut kuulevinaankaan pohkeitasi. Parin kierroksen jälkeen sait jo jonkinlaista kontaktia tammaan. Teimme paljon kiemuroita ja ympyröitä ravissa, ja Nilla alkoi yhä enemmän kuunnella apujasi. Pian se oli jo täysin valmis yhteistyöhön, ja aloitimme ensin temponlisäykset ravissa. Askeleen lyhentäminen tosin tuotti aluksi vaikeuksia, koska Nilla meni eteenpäin kuin höyryjuna. Kun olimme puurtaneet temponvaihteluiden parissa jonkin aikaa, laitoin teidät tekemään kolmikaarista kiemurauraa, harjoitusravissa. Nilla taipui hyvin ja oli selvästi pehmeä ratsastaa. Kokeilimme pian kiemuraa laukassa. Vaikka tamma olisi kovin halunnut mennä lujempaa, se pysyi nätisti hallinnassa ja totteli sinua. Siirryimme vielä lopuksi uralle harjoittelemaan lisättyä ja koottua laukkaa, mitkä Nilla suoritti erinomaisesti.

 

 

4.4.2012 Kouluvalmennus, valmentaja: Elina
Kun valmennus pidettiin vaihteeksi ulkona kentällä, Nilla selvästi riemastui tästä. Lämmittelyraveissa se ravasi kauniisti, kaula kaarella liikkuen rytmikkäin ja matkaavoittavin askelin. Aloitimme taivutuksia käynnissä. Ne sujuivat moitteettomasti, kuten ravissakin, vaikka Nilla hieman jännitti jostain syystä. Taivutusten jälkeen harjoittelimme hieman lisättyä ravia. Annoit hieman liian kovat pohkeet ja Krisse reagoi niihin voimakkaasti. Hyvin sujuivat nekin, edelleen Nilla kulki nätisti kuolaimella. Uralla treenasimme pohkeenväistöjä molempiin suuntiin. Nilla liikkui kepeästi ja ilmavasti, olin todella tyytyväinen suoritukeen! Lopuksi otimme hieman laukkavääntöjä, eli laukkaympyröitä ja koottua ravia.

 

 

22.2.2012 Päiväkirjamerkintä

Reippaasti nyt, hoputin Nillaa matkalla maneesiin. Ulkona meinasi nimittäin jäätyä. Onneksi maneesissa olisi vähän lämpimämpi. Ovi auki ja äkkiä sisään. Suljin oven perässäni ja otin tammalta talliloimen pois. Talutin sen keskemmälle, kiristin vyön ja laskin jalustimet. Nousin selkään. Pyysin tammalta käyntiä ja sitähän tuli. Muutaman kierroksen jälkeen ohjasin sen keskiympyrälle ja pyysin sen raviin. Huomasin heti että tamma oli tänään normaalia rauhallisempi. En ollutkaan ratsastanut sillä ihan lähiaikoina. Tein paljon asetuksen muutoksia, sisään ja ulos. Pistin tamman pohkeilla liikkumaan paremmin, mutta tein pidätteitä, jotta vauhti ei nopeentuisi. Kun se työskenteli kunnolla takasillaan ja oli pyöreä edestä, se meni peräänantoon. Laukassa työskentelimme myös ympyrällä. Tein useita siirtymisiä laukasta raviin ja ravista laukkaan, niin että kumpaakin tuli vain muutamia askelia. Nilla toimi oikein mukavasti ja treenin jälkeen se sai kävellä useamman kierroksen loimi päällä. Tallissa riisuin sen ja toin muutaman porkkanan palkaksi hyvästä työstä. Avasin tekemäni letin ja rapsuttelin Nillaa useamman tovin.


Illemmalla puin sille toppaloimen ja vein kavereiden kanssa laitumelle. Vaikka oli pimeää, lumi valaisi hyvin. Pakkasta oli muutama aste, mutta tiesin toppaloimien pitävän kylmän loitolla. Tammat kirmasivat ympäri laidunta iloisesti hirnuen.

 

Webdesign © 2011 Ram.