Koston Pata-Ässä

RIP 31.7.2015

 

NimiKoston Pata-Ässä  "Pate"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenhevonen Kasvattaja Koston Suomenhevoset
Skp & säkä Ori & 158cm Koulutus Yleispainotteinen, Va B & 120cm
Syntymäaika 05.04.2011  Rekisterinumero VH11-018-0939
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

  

Meriitit & näyttelyt

KTK-II 18 + 20 + 18 + 19 = 75p 
- Hyvät tyypit, sopusuhtainen runko, pirkä kaula, laskeva lautanen, käyrät kintereet, supistuneet etusääret.

KRJ-III 23 (7+8+8) - 40 - 3,5 - 10 - 3,5 = 80 p. 

SLA-I 17 + 24 + 25 + 20 + 7 = 93 p. / 
1. Erittäin hyvä laatutyyppi, hyvä sukupuolileima. (5p.)
2. Ryhdikäs, pitkähkö kaula. (4p.)
3. Sopusuhtainen runko, laskeva lautanen. (4p.)
4. Melkohyvä asentoiset jalat, käyrät kintereet. (4p.)

Jälkeläiset

26.08.2011 o. Harharetken Ristijätkä (Moon Taiteilijatar)

17.06.2012 t. Viehättävän Unilelu (Huvin Lystiina)

15.07.2012 o. Ritariässä HUI (Koistilan Siru)

22.04.2013 t. Viehättävän Lumilla (Rentun Lumimarja)

02.09.2013 o. Moon Pata-Jätkä (Lakean Roosaliisa)

09.12.2013 t. Viehättävän Ilomieli (Huvin Lystiina)

© Tallin omaisuutta 

 

LUONNE

Yleisesti Koston Pata-Ässä, eli tutummin Pate, on oikein mukava ja melkoisen hyväkäytöksinen suomenhevosori. Emältään Pate on perinyt hieman omapäisyyttä, mutta myös tervettä järkeä ja kauniit liikkeet. Isältään Pate on selvästi perinyt upean ulkonäkönsä ja rohkean luonteen. Näistä ominaisuuksista Pate on tehty, ja voimmekin todeta, että tässä meillä on käsissämme aivan mahtava hevonen!

  

Hoitaessa Pate on melko helppo, joskin valppaana saa olla. Orilla on tapana tuuppia turhan kovaa turvallaan, herra kun ei tajua eroa hellävaraisen tuuppimisen ja kunnon tönimisen välillä. Paten voi kuitenkin suosiolla sitoa karsinassakin kiinni, kunhan jättää hieman liikkumavaraa ettei orille tule nurkkaan ahdistettu olo. Ori kestää kovempaakin harjausta eikä ole ollenkaan herkkänahkainen. Toisinaan ori unohtuu seuraamaan tallin tapahtumia eikä näinollen muista kuunnella hoitajaansa vaikka tämä kovempaankin ääneen komentaisi nostamaan kavioita - tämä kyllä saattaa johtua valikoivastakin kuulosta. Toisella tai kolmannella toistolla ori suvaitsee jo lotkauttaa korvaansa ja vihdoinkin tekee mitä onkaan pyydetty. Kaviot pysyvät nätisti ilmassa niitä puhdistaessa, vaikka takajalkojaan ori ei aina välittäisi antaa hoidettaviksi. Hoida homma nopeasti ja seuraavalla kerralla ori antaa kaviot helpommin. Pate ottaa suitset päähänsä  hienosti, kunhan lämmittää kuolaimia hiukan normaalia kauemmin. Huonona päivänä ori saattaa viskoa päätään, mutta ojentaa sen lopulta kuitenkin suitsittavaksi. Satulaa laitettaessa ori ei turhaan steppaile, vaan antaa kiristää vyönkin nätisti.

   

Taluttaessa ori kiinnittää tarkasti huomionsa kaikkeen ympärillä tapahtuvaan. Pate ei kuitenkaan kiirehdi taluttajansa eteen, ei kävele päälle eikä steppaile ellei tammoja ole lähettyvillä. Pate on todella helppo talutettava, herra kun pysyy käsissä todella nätisti.

Ratsastaessa Pate on kuuliainen kunnollisen ratsastajan alla. Hyvä ratsastaja saa Patesta esiin parhaat puolet huononakin päivänä, mutta huono ratsastaja löytää itsensä kentän tomusta pian alkulämmittelyjen jälkeen. Ori on ihan hiukan kovasuinen, mutta kuuntelee istuntaa sitäkin enemmän. Pohkeita ori kuuntelee tarkasti ja pienimmätkin avut menevät useimmiten hienosti perille. Raippaa orin kanssa tarvitaan viimeistään sen kyllästyessä puurtamiseen, mutta pienenkin muistutuksen jälkeen ori toimii melkein entistä paremmin. Pate on melkoisen eteenpäinpyrkivä ja toimii yleisesti ottaen hienosti. 

Kouluratsastus on Paten mielestä toisinaan hieman turhauttavaa, ainakin jos samaa asiaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Hienosti ori kuitenkin jaksaa yrittää, ja ahkeran harjoittelun tuloksena orista onkin saatu koulukenttien osaava valtias. Orilla on komeat askeleet, jotka selästä käsin tuntuvat jopa melkoisen mukavilta. Ori kulkee kauniisti ja jaksaa paahtaa kiemuroita ja koukeroita ihanan pitkään. Vaativankin tason koukerot menevät hienosti osaavan ratsastajan käsissä, ja tästä orista onkin jopa huippuhienoihin suorituksiin! Hyvästi stereotyyppiset odotukset jähmeästä suomenjuntista, tässä teille osaava herrasmies. Emältään ori on perinyt upean ravin ja notkean olemuksen, mistä on tässä lajissa etua. 

 

Esteratsastuksessa ori on komeaa katsottavaa. Pate keskittyy täysin ratsastajaansa, ja ratsastaisi vaikka läpi harmaan kiven. Tarvitaan vain hieman kannustusta, eikä ori jää kummastelemaan edes ihmeellisimpiä sateenvarjoviritelmiä. Patelta löytyy ponnistusvoimaa korkeammillekin esteille eivätkä vaikeammatkaan lähestymiset ole tälle orille turhan vaikeita. Nopeuskisoissa ori ei ole parhaimmillaan, muttei jää myöskään häntäpäähän. Pate löytää ponnistuspaikan itse oikein hienosti, mutta tarvitsee vähän kannustusta ettei jää kuhnastelemaan.

Maastossa Pate on tarkkaavainen, ja saattaa säpsähtää yllättäviä asioita kuten mikä tahansa muukin hevonen. Pate kuitenkin rauhoittuu nopeasti jos ratsastaja pysyy tyynenä, eikä lähde panikoimaan. Pate saattaa heittää pari riemupukkia oikein innoissaan, muttei sen enempää riehu. Tämä ori tykkää myös paahtaa täyttä laukkaa jos näin pyydetään, ja oikein nauttii olostaan. Kilpajuoksussa toisten hevosten kanssa ori jää usein toiseksi, mutta tulee hyvänä kakkosena kuitenkin.

Kilpailuissa ori saattaa säpsyillä, ja turvallisinta onkin pitää ori suitsissa varmuuden vuoksi suurimman osan ajasta. Trailerista ori tulee kuitenkin nätisti alas vaikka ympärillä olisikin meteliä, eikä aiheuta näin turhia vaaratilanteita. Paten on syytä antaa hieman rauhoittua ennen lämmittelyä ettei mene kilpailut ihan hössöttämiseksi, ja jo lämmittelyssä on äärimmäisen tärkeää saada ori kiinnittämään kaiken huomionsa ratsastajaansa. Radalla ori toimii hienosti, herra rakastaa esiintyä yleisölle ja tietää että nyt on kyseessä tositilanne.

  

Muiden hevosten seurassa Pate on yllättävän nöyrää poikaa, vaikka ori onkin ja ruutiakin löytyy. Ori pysyy nätisti käsissä eikä uhoa muille hevosille. Tarhassa ori pitää puolensa, eikä anna juuri kenenkään pomottaa itseään. Tarhassa ori oikein yllyttää tarhakaveriaan juoksemaan, ja usein herran näkeekin juoksemassa aidan viertä kaveriperässään.

  

Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Pate on hyvää pataa. Aluksi ori vierasti kovasti näitäkin herroja, mutta nykyään tämä vain on ja möllöttää toimenpiteiden ajan. Hampaiden kaivelusta Pate ei tykkää, mutta ori on kuitenkin eräs eläinlääkärin lempiasiakkaista. Kengittäjältä jos kysytään, on ori hienotapainen herra joka nostaa kaviot parin komennuksen jälkeen ja pitääkin ne hienosti ylhäällä nojaamatta kuitenkaan liikaa painoa kengittäjään. 
© Meow

SUKUSELVITYS

i Aapon Sylvesteri

sh, 150cm, koulu ja este

VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2, SLA-II, KERJ-III

ii   Aapo-Artikainen evm iii Rivisotilas
iie  Piukuli 
ie Silja Sykertäjä evm iei Turunen 
iee Rumpukello
e  Ruuturouva

sh, 154cm, koulu

VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II, KRL-III, YLA2

ei  Vilbertin Ruudukas evm eii Vilbert
eie Ruudikas
ee  Routainen evm eei Rokka
eee Poutainen

 

Isä. 25.03.2012 kuollut kenttäpainotteinen Aapon Sylvesteri eli Sylvesteri oli hieno musta 150cm korkea suomenhevosori. Elonsa aikana tasolla CCI/CIC2 tasojja kisannut ori ehti hankkia jos jonkinlaista arvonimeä ja meriittiä; näyttelyistä Sylvesteri keräsi vaadittavat sertit VIR MVA Ch -arvonimeen sekä pokasi kantakirjaustilaisuudesta II-palkinnon. Meriittiä orille kertyi YLA2, SLA-II jaa KERJ-III palkintojen muodossa. Luonteeltaan ori oli erittäin fiksusti käyttäytyvä herrasmies, joskin se saattoi esteillä hivenen innostua. Jälkeläisiä Sylvesterille ehti elonsa aikana kertyä seitsemän kappaletta.

 

Isänisä. Läsipäinen musta juuri ja juuri hevoskorkuinen (149cm) ori Aapo-Artikainen oli varsinainen monitoimihevonen. Koulua se väänsi tasolle vaativa B, rataesteitä hyppäsi tasolle 110cm ja maastoesteillä ylsi jopa tasolle 120cm. Luonteeltaan Aapo-Artikainen oli yksinkertaisen toimiva ja mukava herra, jonka luonteessa ei siis turhia ryppyjä ollut. Kahdeksalle jälkeläiselleen ori periytti hyvin mustaa väriään sekä maltillista luonnettaan. 

 

Isänisänisä. Poikansa tavoin vaativaa B:tä, rataesteillä 110cm ja maastossa 120cm hypännyt mustanruunikko 150cm korkea Rivisotilas toimi koko elinikänsä yksityisenä lkisaratsuna, sillä luonteeltaan suomenhevonen oli hieman hankalampi tapaus. Ennen kuolemaansa ori ehti saada viisi jälkeläistä. 

 

iie. Musta suomenhevostamma Piukuli, jolta korkeutta löytyi 150cm oli jopa ongelmalliseksi kutsuttu, mutta toimi ratsuna kuitenkin hyvin. Osaava tamma keskittyi elonsa aikana kenttäratsastukseen, ja jätti jälkeensä jopa kymmenen jälkeläistä. Piukuli periytti kaikille jälkeläisilleen kaunista mustaa väriään sekä toimivuuttaan ratsun ammatissa. 

 

Ie. Vähän reilun metrin esteiden hyppääjä ja koulua vain helppoon C:hen asti kulkenut punaruunikko Siljan Sykertäjä (151cm) ei kenties ollut ratsastuskenttien partaveitsi, mutta näyttelyissä se kahmi menestystä kuin sijoittaja osakkeita. Monen ihailema ulkomuoto poikikin tammalle jo varhain VIR MVA Ch -arvonimen ja se kantakirjattiin pian myös toisella palkinnolla ja se olikin erittäin haluttu jalostustamma. Silvalle valittiin kuitenkin vain parhaat orit, mikä jättkin jälkeensä yhdeksän selväpäistä ja hienoa varsaa. 

 

iei. Orimaisen luonteensa vuoksi huomattavasti kokoaan (148cm) suuremmalta vaikuttanut Turunen oli tummanpunarautias piirtopäinen oriherra, joka eli koko kolmikymmenvuotisen elämänsä kasvattajansa hoteissa. Vaativaa B:tä ja 90cm sekä maastossa että rataesteillä hypännyt ori toimi kenttäratsun ammatissa ja kävi pokaamassa YLA2-palkinnon eläkkeelle siirryttyään. Jälkeläisiäkin Turunen ehti elämänsä aikana saada 12 kappaletta. 

 

iee. Erikoisen värinen ruunikonkimo Rumpukello, jolta korkeutta löytyi 152cm toimi kenttäpainotteisena ratsuna. Heikon hyppytyylin vuoksi se ei hypännyt maastossa kuin 90cm ja rataesteillä 100cm vaikka itse piti esteistä paljon. Koulupuolella Kello sen sijaan menestyi ja parasta jälkeä se teki vaativan A:n radalla. Kehutun rakenteen omaava tamma kuoli aikaisessa vaiheessa tehtyään kolme varsaa, josta yksikään ei perinyt emältään kimoa väriä. 

 

 

Emä. Rautias 154cm korkea Ruuturouva kuoli 20.03.2012, mutta ehti sitä ennen tehdä varsin menestyksekkään kouluratsun uran. Vaativaa B:tä kilpaillut näpsäkkä tamma ehti vaikka ja mitä elonsa aikana, muunmuassa kerätä YLA2, SLA-II ja KRL-III palkinnot eikä sen rakenteessakaan löytynyt elämää suurempaa vikaa, siitä kertovat VIR MVA Ch -arvonimi ja KTK-III. Luonteeltaan hieman pomottava, mutta muuten toimiva Rouva ehti varsoa yhdeksän jälkeläistä ennen kuolemaansa. 

 

Emäisä. Mitä tahansa kiemuroita ja koukeroita suorittanut tummanrautias 162cm korkea Vilbertin Ruudukas oli erittäin komea, mutta myös vaativa ori. Menestyksekkäästi tasolla vaatiba B koulua kisannut ori oli luonteeltaan itsekeskeinen ja vaati itsevarman ja vahvan ratsastajan. Ruudukas oli luonteeltaan niin haasteellinen, ettei se ollut tammanomistajilla ensimmäisenä valintana oria etsittäessä ja näinpä se jättikin vain kaksi jälkeläistä, orin ja tamman. 

 

Emänisänisä. Vilbert, punarautias 163cm korkea ori ei koskaan päässyt näyttämään täyttä potentiaaliaan, sillä vaikka se taitava kouluhevonen olikin se ei kisannut kuin helppoa B:tä. Tämä todennäköisesti johtui Vilbertin Pahan Hevosen maineesta sekä siitä, että se oli saanut huonon kasvatuksen mikä oli myös maineen taustalla. Menestystä ei ramppukuumeen vuoksi kertynyt edes helposta luokista, mutta tästä huolimatta Vilbertillä on muutama tunnettukin jälkeläinen.

 

 Emänisänemä. Rautias 156cm korkea Ruudikas ei ollut nimensä mukaisesti täynnä ruutia, vaan oli erittäin hyväkäytöksinen rouvashenkilö joka oli etenkin lasten suosiossa. Paljon myös talutusratsastuksessa tulevia heppatyttöjä innostanut Ruudikas oli todella potentiaalinen ja taitava kouluhevonen, mutta kilpaili vain helpon A:n luokkia. Kaikkien rakastama tamma kuitenkin jouduttiin lopettamaan sen temmellettyä tarhassa ja loukattua itsensä, joten pidemmälle sen koulutuksen kanssa ei ehditty kehittyä Jälkeläisiä Ruudikas ehti jättää viisi. 

 

Emänemä. Kaikkien rakastama kiltti ja leppoisa Routainen on 154cm korkea rautias suomenhevosneiti. Edelleen hengissä puhiseva kunnioitettavaan ikään ehtinyt tamma viettää aikaansa tarhassa ja tehden rentoja maastolenkkejä. Vaativaa B:tä kisannut Routainen ei koskaan kerännyt sen kummempaa kisamenestystä, mutta erinomaisen luonteensa vuoksi se on ihanteellinen suomenhevosjalostuksessa. 

 

Emänemänisä. Tummanrautias Rokka (160cm) oli komea ja jalostuksessa kysytty ori. Kevytrakenteinen ja hyväluontoinen kouluori, joka kilpaili menestyksekkäästi vaativaa B:tä oli jalostukselle melkoinen menetys kuollessaan karkumatkalla jäätyään auton alle. 

 

Emänemänemä. Mitäänsanomattoman näköinen, mieleenpainuva kuin purkillinen papuja. Sellainen oli rautias, 157cm korkea Poutainen. Pliisusta ulkomuodostaan huolimatta se oli oikein pätevä yleisratsu, vaikka sillä ei voinutkaan koulua kulkea kuin helppoon B:hen ja hypätä matalilla esteillä, näistä se keräsi mukavasti kilpailumenestystä. Osa tämän kiltin ja hyvätapaisen tamman kuudesta jälekäisestä on kerännyt koulupuolelta mainetta.

© narri

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 3 vuotta - 27.08.2011 VARL
syntynyt 5.4.2011 

1 vuotta - 23.05.2011
2 vuotta - 10.07.2011
3 vuotta - 27.08.2011

4 vuotta - 25.09.2011
5 vuotta - 01.12.2011
6 vuotta - 18.01.2012
7 vuotta - 06.03.2012

8 vuotta - 23.04.2012
9 vuotta - 10.06.2012
10 vuotta - 28.07.2012
11 vuotta - 14.09.2012

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1-2h Maasto/kenttä 

Vapaapäivä

1h Koulu 

1h Koulu

1h Esteet/puomit  

Vapaapäivä

1 & puoli h Esteet

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Koulussa pintelit kaikkiin jalkoihin. Esteillä suojat etujalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (44)

03.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50

21.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/60
23.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/60
28.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
30.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50

10.07.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50
17.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50
19.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
16.09.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/40
30.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
02.10.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
21.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50

03.12.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
22.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50

22.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50

24.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50

03.12.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50

26.11.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
27.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50

20.12.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50

21.12.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50

20.12.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/40

15.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 5/60
18.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/60
23.05.2012 KRJ kutsu, helppo a: 1/50

28.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/30
30.05.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/40
05.08.2012 KRJ kutsu, helppo a: 1/40 

 

   

06.08.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/40
14.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 5/60
15.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 6/60
09.08.2012 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
13.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 3/45
14.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 6/45
24.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/50
01.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
03.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 5/50

17.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
18.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
16.08.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 1/30
19.09.2012 KRJ kutsu, vaativa b: 7/60
15.09.2012 KRJ kutsu, helppo a: 5/40
21.09.2012 KRJ kutsu, helppo a: 5/60
22.09.2012 KRJ kutsu, helppo a: 6/60

Esteratsastus (34)

13.05.2011 ERJ kutsu, 100cm: 1/50
02.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 7/50

02.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 4/50

05.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 1/50

03.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 6/70

05.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 3/70
29.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 9/100

03.07.2011 ERJ kutsu, 110cm: 5/40

30.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 4/50

30.06.2011 ERJ kutsu, 120cm: 1/50

 

   

08.07.2011 ERJ kutsu, 110cm: 5/40
10.07.2011 ERJ kutsu, 120cm: 6/100

11.07.2011 ERJ kutsu, 120cm: 9/100
11.07.2011 ERJ kutsu, 120cm: 8/100
14.07.2011 ERJ kutsu, 120cm: 2/100
15.07.2011 ERJ kutsu, 120cm: 1/100
03.07.2011 ERJ kutsu, 110cm: 1/40
02.03.2012 ERJ kutsu, 110cm: 7/50
04.03.2012 ERJ kutsu, 110cm: 6/50
06.03.2012 ERJ kutsu, 110cm: 2/50
02.03.2012 ERJ kutsu, 110cm: 5/40
21.09.2012 ERJ kutsu, 110cm: 4/30
02.10.2012 ERJ kutsu, 120cm: 7/50
13.10.2012 ERJ kutsu, 110cm: 1/40
18.10.2012 ERJ kutsu, 110cm: 6/40
27.10.2012 ERJ kutsu, 120cm: 3/40
30.10.2012 ERJ kutsu, 120cm: 4/40
24.10.2012 ERJ Koston Suomenhevoset, 120cm: 2/60
01.12.2013 ERJ kutsu, 120cm: 6/50
02.12.2013 ERJ kutsu, 120cm: 1/50
14.12.2013 ERJ kutsu, 120cm: 2/30
18.12.2013 ERJ kutsu, 120cm: 1/40
27.01.2014 ERJ kutsu, 120cm: 2/40

 

PÄIVÄKIRJA

9.3.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Pierre

Ram verrytteli Paten kanssa saapuessani maneesille. Pate oli heti valmennuksen alusta asti rento, mutta eteenpäin pyrkivä. Ori ei juuri korvaansa lotkauttanut saapumiselleni, vaan kuunteli tarkkaavaisesti Ramin antamia apuja vastaten niihin parhaansa mukaan. Ratsukon yhteistyö näytti saumattomalta, joten tästä oli hyvä jatkaa. Aikaisemmissa valmennuksissa, mitä olin kyseiselle ratsukolle pitänyt, olimme keskittyneet lähinnä työskentelyyn käynnissä sekä ravissa. Tämän valmennuksen tehtävät suoritettaisiinkin pääasiassa laukassa ihan vain vaihtelun vuoksi.

 

Pikaisten välikäyntien aikana selostin Ramille valmennuksen kulun: aluksi työskentelisimme laukassa kolmikaarista kiemurauraa ja kahdeksikkoa hyväksikäyttäen. Näissä liikkeissä hevosen saa näppärästi vetreäksi ja samalla kuulolle, sillä vaikka ne yksinkertaisia ovatkin, tarvitsee hevosen olla tarkkana laukanvaihtojen kanssa. Ramilla homma passasi, joten aloittelimme pikkuhiljaa merkitsemällä kiemurauran kartioiden avulla.

Kolmikaarinen kiemuraura esiteltiin orille aluksi ravissa, jottei tämä päätä luikahtaa takaisin uralle kesken käännöksen. Pate vaikutti sisäistäneen tehtävänannon, joten Ram otti orin tuntumalle ja nosti uralla laukan. Pate liikkui rennon varmasti, eikä Ramilla ollut ongelmia herran kanssa. Kiemuraura alkoi lyhyeltä sivulta, jolta kulman jälkeen tulevalta pitkältä sivulta käännettiin vastakkaiselle pitkälle sivulle. Ram ohjasti Patea pienillä pohjeavuilla antaen ohjien olla rauhassa. Ori liikkui kaula kaarella, muttei kuitenkaan mutkille vedettynä. Lyhyen sivun jälkeen ori kääntyi ketterästi kentän poikki kohti vastakkaista pitkää sivua. Hieman ennen käännöstä Ram antoi vastalaukan avut, jotta käännös olisi mielekkäämpi orille. Pate vaihtoi laukan sulavasti ja kiersi kartion koskematta siihen. Ratsukolla ei ollut ongelmia tehtävän kanssa kumpaankaan suuntaan, joten tämä saisi riittää tältä erää.

 

Ram ravaili Paten kanssa uralla tehden suunnanmuutoksia ja muita mahdollisia poistumisia uralta. Kävin tässä välissä siirtämässä kartiot hahmottamaan kahdeksikkoa, jotta kuvion muoto olisi helpompi säilyttää laukassa. Pate nosti jälleen innokkaasti laukan ja pysyi kuulolla. Ram käänsi orin lyhyen sivun puolestavälistä ikään kuin pääty-ympyrälle, mutta kentän keskipaikkeilla muodostikin kuviosta kahdeksikon ja vieraili vastakkaisessa päädyssä. Ratsukko teki laukanvaihdot aina kentän keskipisteessä, missä kahdeksikon jälki leikkasi itsensä. Vaihdot tapahtuivat sujuvasti ilman mutinoita, ja laukka oli ilmavaa sekä aktiivista. Pate venytti kaulaansa hienosti, eikä tukeutunut kuolaimeen etupainoisena. Ori kannatteli koko kroppansa itse liikkuen irtonaisena.

 

Ratsukko aloitteli loppuverryttelyjä ravissa. Valmennus sujui erinomaisesti: ratsukon yhteistyö oli sulavaa ja saumatonta, eikä Pate pistänyt vastaan missään vaiheessa. Orin liikkuminen oli ilmavaa ja tilanteeseen sopivaa, eikä tätä tarvinnut ajaa eteenpäin orin hoitaessa itse sopivassa tempossa pysymisen. Pate oli kuuliainen avuille, eikä tarvinnut juurikaan ohjasapuja selkeiden ja päättäväisten pohjeapujen lisäksi.

 

 

6.3.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Pierre

Pate vaikutti reippaalta ja innokkaalta saapuessani maneesin suojiin ulkona puhaltavalta lumituiskulta. Ori kuunteli Ramin apuja korvat tarkkana ratsukon lämmitellessä letkeässä ravissa. Ram teki orin kanssa erilaisia siirtymisiä hyödyntäen tehokkaasti koko maneesia. Suunta vaihtui tiheään tahtiin, eikä Pate ehtinyt tylsistymään nopeasti vaihtuvien liikkeiden ja suuntien ansiosta. Olin valmentanut ratsukkoa aiemminkin, joten tiesin jo suurin piirtein, minkälainen ori oli ratsastaa. Pystyimme näin ollen aloittamaan heti ratsukon tehtyä alkulämmittelyt loppuun.

 

Tässä valmennuksessa keskittyisimme avotaivutuksiin käynnissä sekä ravissa. Aluksi Ram ohjasi Patea isolla kahdeksikolla, jossa ratsukko aloitti pohjetyöskentelyn väistämällä takapäätä ulommas. Kyseenalaisella harjoituksella hevosen saa helposti kuulolle ja valmisteltua avotaivutuksia varten. Kun ori alkoi näyttää pienenpieniä turhautumisen merkkejä, siirryimme varsinaisiin avotaivutuksiin. Alku suoritettaisiin uraa pitkin, mutta jos ratsukon yhteistyö sujuu, kokeiltaisiin taivutusta myös keskihalkaisijalla.

 

Pate liikkui käynnissä hieman laiskasti laahaten takajalkojaan. Ram otti pehmeän tuntuman orin suuhun ja napautti hieman raipalla orin sisätakajalkaan. Pate otti takajalkansa aktiivisempaan käyttöön, ja nyt ne astuivat etukavioiden jäljen edelle. Sopiva tempo vaikuttaa huomattavasti suorituksen laatuun. Ram ohjasi orin varmalla kädellä suoralle sivulle. Paten suoristettua itsensä Ram oli lähtevinään kääntämään oria voltille, mutta neuvoi tätä sisäpohkeella taivutuksen tekoon. Ulko-ohja tulee pitää hyvin tuntumalla; sillä on ratkaiseva asema liikkeessä tapahtuvan taivutuksen määrään. Pate meinasi lähteä huitelemaan Ramin komennon alta, mutta pysyi ruodussa pehmeän, mutta samalla jämäkän pidätyksen avulla.

Ensimmäisillä kerroilla ratsukon avotaivutus meinasi helposti muuttua pohkeenväistöksi, missä sisätaka- ja ulkoetujalka eivät liiku enää samalla uralla. Hampaiden kiristelyllä ja höyryjen ulospäästämisellä lyhyellä laukkairrottelulla oli selkeästi positiivinen vaikutus, sillä ratsukko suoriutui tämän jälkeen huomattavasti paremmin taivutuksen teosta. Pate liikkui kuuliaisesti ja toisti liikkeen sekä käynnissä että ravissa ilman mutinoita. Ramin ei tarvinnut enää varautua uralta poistumisiin, joten loppuvalmennuksen ajan voisimme kokeilla avotaivutuksen tekoa keskihalkaisijalla. Ratsukolla ei olisi enää seinää estämässä takapään siirtyminen uran ulkopuolelle.

 

Halkaisijalla taivutus suoritettaisiin käynnissä. Ram ohjasi verkkaisesti liikkuvan Paten halkaisijalle ja käänsi suoristuksen jälkeen hieman sisäohjalla ja ulkopohkeella. Kun ori oli astunut askeleen sivuun, ohjasi Ram oria sisäpohkeella eteenpäin. Pate muisti jutun jujun ja alku vaikuttikin lupaavalta. Muutaman erinomaisen taivutusaskeleen jälkeen orin takapää alkoi kuitenkin valua pois lävistäjältä, ja liike muuttui pohkeenväistöksi. Ram suoristi orin ja kokeili päättäväisesti uudestaan. Ilman seinän tuomaa apua tehtävä ei ole mikään helppo, mutta sinnikkäällä väännöllä ratsukko sai kuin saikin mentyä keskihalkaisijan verran taivutuksessa. Liike ei muuttunut väistöksi, vaan sisätaka- ja ulkoetujalka liikkuivat siististi samassa linjassa.

Valmennus sujui vastoinkäymisten kautta hienosti, ja ratsukon molemmat osapuolet saivat hyvää treeniä tulevaisuutta ajatellen. Avotaivutusta on hyvä harjoitella kotioloissa keskihalkaisijalla tai muulla suoralla pätkällä, jossa ei ole seinää estämässä hevosen valumista linjalta. Kehittävän valmennuksen päätteeksi ratsukko laukkasi muutaman kierroksen ennen pitkiä loppuverryttelyjä.

  

  

1.3.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Pierre

Ram saapui maneesiin narunjatkeena komea suomenhevosori. Pateksi kutsuttu ori vaikutti reippaalta ja eteenpäinpyrkivältä tapaukselta, joten valmennuksesta tulisi tuskin pitkäveteinen. Ram sääti vielä varusteet kuntoon ennen orin selkään kipuamista. Pyysin häntä aloittamaan orin lämmittelyt aluksi käynnissä, minkä jälkeen siirryttäisiin ravityöskentelyyn. Ram ohjasti Patea taitavasti pohjeavuilla, ja ori liikkui rennosti eteenpäin. Pate karsasti aluksi kulmiin menoa, minkä takia alkuverryttelyt venyivätkin hieman Ramin joutuessa taistelemaan herran kanssa näinkin yksinkertaisesta asiasta. Orin voi tarvittaessa viedä kulmiin vaikka taluttamalla, ellei painetta aiheuttavat, pitkät pohjeavut saa oria astumaan muutamaa askelta pidemmälle.

 

Alkuverryttelyt saatiin loppujen lopuksi hoidettua kunnialla loppuun asti. Ram pyöritteli oria ympäri maneesia erilaisten suunnanmuutosten ja uralta poistumisien avulla. Pate sai jatkuvasti uutta tekemistä, eikä näin ollen ehtinyt kyllästyä meneillä olevaan liikkeeseen. Selostin lyhyiden välikäyntien aikana Ramille päivän treenisuunnitelman: keskittyisimme temponvaihteluihin ja peruutusharjoituksiin. Ram näytti vihreää valoa suunnitelmalleni, joten aloitimme temponvaihteluilla.

 

Pate liikkui innokkaasti ja kuunteli Ramin lähes huomaamattomia apuja. Aloitimme helpoimmasta päästä eli käyntityöskentelystä. Opastin Ramia vielä ennen tehtävää: pitkillä sivuilla temponvaihtelut niin, että ensimmäisellä sivulla koottua käyntiä ja toisella lisättyä. Ram nyökkäsi ja kokosi orin kasaan. Suoristettua orin kulman jälkeen Ram kokosi hieman ohjaa pitäen Paten samalla liikkeessä pienellä pohkeen liikkeellä. Patelle juttu oli selvää kauraa, eikä tätä tarvinnut kahdesti käskeä. Askel lyheni ja ratsukko lähes tanssahteli paikoillaan. Ennen vastassa olevaa kulmaa Ram pidensi orin askelta ja lähestyi nopeasti seuraavaa pitkää sivua. Tempon lisäys taisi olla Patelle mieluisempi osa-alue tehtävästä menohaluista päätellen. Sama toistettiin myös ravissa muutaman kerran. Pate ei innostunut useista toistoista, minkä ori näytti rauhattomalla steppailulla. Ram otti tässä välissä laukkatyöskentelyä pääty-ympyrällä, minkä jälkee ratsukko keskittyi taas varsinaiseen tehtävään. Pate toimi kootussa ravissa täydellisesti, lisätyssä ravissa ori alkoi painaa kuolaimelle ja paahtaa apujen läpi. Lyhyet, nopeasti toistuvat pidätykset, ryhdikäs istunta ja varma ote hevoseen tepsivät lähes varmasti tällaisissa tilanteissa.

 

Tempoharjoitusten jälkeen ehdimme syventyä vielä hetkeksi peruutuksiin. Pate tuntui tyytyväiseltä tehtävänvaihtoon, olihan tempotehtäviä tehty jo hyvän aikaa. Tehtävä oli yksinkertainen: muutaman peruutusaskeleen ori tulisi saada suoraan raviin. Ram piti orin hyvin hallinnassaan ja ohjasi tämän uraa pitkin peruutuksille sopivaan kohtaan. Ori hiljensi käyntiään Ramin antamien ohjaspidätteiden seurauksena, minkä jälkeen ori alkoi peruuttaa nopean pysähdyksen kautta. Odotettuaan muutaman peruutusaskeleen Ram painoi nopeasti orin kylkiä muutaman kerran saadakseen Paten raviin. Ori vastasi apuihin toivotulla tavalla. En katsonut tarpeelliseksi toistaa hyvin onnistunutta tehtävää toistamiseen, joten ratsukko sai luvan siirtyä aloittamaan loppuverryttelyt.

 

Kaiken kaikkiaan valmennus sujui hyvin sekä hevosen että ratsastajan näkökulmasta. Orille pitää olla tarvittaessa riittävän jämäkkä, eikä tätä saa päästää niskan päälle vaikka toistot eivät olisikaan orille mieleen. Riittävästi mielenvirikkeitä päätehtävien väliin ja tehtävän lopettaminen onnistuneeseen suoritukseen tekevät orista kuuliaisemman.

 

Webdesign © 2011 Ram.