TORNADO HUI

RIP 20.10.2015

NimiTornado HUI "Roni"   Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenpienhevonen Kasvattaja Viehättävä
Skp & säkä Ori & 140cm Koulutus Koulupainotteinen, Vaativa B
Syntymäaika 31.10.2010   Rekisterinumero VH11-018-0079
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

  

Meriitit & näyttelyt

VIR MVA Ch myönnetty 9.4.2011

Champion maitovarsa myönnetty 18.01.2011

SV-I rakenne 9, suku 10, käytöskoe 7 + 6,2 = 32,2

KRJ I 25 (8+9+8) - 40 - 20 - 10 - 8 = 103 p.

YLA2 35 - 36 - 30 - 35 = 136p

KTK-I 20 + 21 + 22 + 21 = 84p 
- Ryhdikäs ja sopusuhtainen, aavistuksen vento selkä, lapa hieman jyrkkä. 
- Erinomaiset tyypit etenkin pienhevosleima, pyöreä runko, pitkä kaula, melko hyväasentoiset jalat

   

30.11.2010 Viehättävä +paras maitovarsa   pt. Anette N.

10.01.2011 Viehättävä+paras maitovarsa  pt. Peppi S.

   

10.02.2011 Viehättävä, BIS2 +irto-SERT   pt.  Peppi S.

28.02.2011 Fiktio, BIS3 +irto-SERT pt. Tanja N.

08.03.2011 Viehättävä, BIS1 +MVA-SERT  pt. Peppi S.

27.03.2011 Viehättävä, BIS2 +MVA-SERT, pt. Peppi S.

Jälkeläiset

15.5.2011 o. Harharetken Jööti (Lakean Eerika)

27.07.2011 o. Viehättävän Tuima (Unilla HUI)

15.10.2011 o. Hurrikaani HUI (Unilla HUI)

01.01.2012 o. Trombi HUI (Koistilan Siru) 

16.06.2012 t. Tuulenvire HUI (Pissaliisa HUI)

12.04.2013 t. Huvin Vienotuuli (Metsäkartanon Vioola)

10.08.2013 o. Takamaiden Trauma (Viehättävän Unikaste)

© Tallin omaisuutta

 

LUONNE

Tornado HUI eli tuttavallisemmin pelkkä Roni on veikeä velikulta, jonka kanssa saa olla aina hieman varuillaan. Tämä veijari on satunnaisesta keppostelustaan huolimatta hyvin kiltti ja ihmisystävällinen hevonen, jonka kanssa on mukava työskennellä. Varsinkin ratsastaessa ori on erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, ja työskentelee erittäin ahkerasti. 

 

Hoitaessa piensuokki on syytä sitoa huolellisesti kiinni karsinaan tai käytävälle, sillä muuten harjaamisesta saattaa tulla varsin sekasortoista - varsinkin, jos Roni sattuu olemaan erityisen vauhdikkaalla tuulella. Kiinni sidottuna ori käyttäytyy huomattavasti kauniimmin, eikä yritä niin helposti mitään ylimääräisiä kommervenkkejä. Roni ei oikeastaan pidä harjaamisesta, muttei pidä sitä niin kauheana asiana, että pitäisi ryhtyä riehumaan ja rettelöimään. Useimmiten ori vain pysyy paikoillaan odottaen, että hoitaja saa hommansa valmiiksi. Kavioita puhdistettaessa Roni saattaa hieman härnätä hoitajaa nostaen jalan hetkeksi ylös ja paiskaten kuitenkin kohta takaisin maahan. Napakan käskyn myötä ori kuitenkin herkeää temppuilemasta ja nostaa jalkansa kiltisti hoitajan puhdistettavaksi. Satulan havaitessaan Roni selkeästi innostuu tajutessaan pääsevänsä tositoimiin. Usein oria pitää hieman rauhoitella, ennen kuin satula laitetaan sen selkään. Kuolaimet Roni nappaa innokkaasti suuhunsa, ja suitsien remmien laittamiseen se tuskin reagoi. Myös suojat tai pintelit sujahtavat tässä vaiheessa orin jalkoihin helposti, sillä Roni on niin keskittynyt tulevaan työntekoon, että tuskin edes huomaa, vaikka joku häärääkin sen jalkojen juuressa.

 

Ronin taluttaminen ei ole kaikkein rennointa tai rauhallisinta meininkiä, ainakaan useimmiten. Toisinaan ori jaksaa raahautua taluttajan perässä kiltisti ja rauhallisesti, mutta yleensä se intoutuu hieman revittelemään päästessään hieman vapaampaan ympäristöön. Roni saattaa yrittää kiskoa itseään irti taluttajan otteesta, jäädä matkalle haaveilemaan tai muuten vain temuta narun toisessa päässä. Ronin saa kuitenkin melko helposti takaisin ruotuun, jos vain pystyy olemaan päättäväinen ja osoittaa orille, että showmiehen elkeet eivät oikein uppoa yleisöönsä tässä tilanteessa. Tarhaan Ronille kannattaa jättää riimu päähän, sillä ilman sitä poika tuppaa olla hieman hankala pyydystää tarhasta - ori kun ei aina millään malttaisi palata ulkoa sisälle. Ja onhan herran mielestä tietysti mukava muutenkin teettää taluttajalla hieman ylimääräistä työtä - varsinkin jos sataa vettä tai lunta tai on muuten vain vähän rapsakampi keli..

 

Ratsastaessa ori on oikein ratsastettaessa kuuliainen ja reipas. Ronia ei tarvitse juuri ratsastaa eteenpäin - hevosella piisaa vauhtia jo ennen kuin ratsastaja on edes ehtinyt nousta satulaan. Vaikka herralta löytyykin jo luonnostaan vanhemmilta perittyä taitoa kouluradalla liitelemisen suhteen, ei ratsastaja silti voi vain istua selässä tyytyväisenä hymisten. Ronin kanssa pitää kuitenkin työskennellä, sillä orilta löytyy toisinaan turhankin paljon vauhtia ja ripeyttä, eikä se aina malta tehdä kaikkea kunnolla ja huolellisesti, vaan menee sieltä mistä aita on matalin, ellei ratsastaja ole valppaana näyttämässä Ronille, miten asiat oikeasti kuuluu tehdä. Orilla on yllättävän pitkät, joustavat ja matkaa voittavat askeleet, jotka saattavat yllättää ratsastajan ensimmäisellä ratsastuskerralla. Satulassa istuvan on kuitenkin helppo mukautua askeleisiin, eivätkä ne katsomostakaan näytä yhtään hullummilta. Ronia ratsastaessa pitää olla selkeä ja johdonmukainen. Jos ratsastaja antaa orille sekavia apuja, se alkaa säheltää omiaan ja menettää nopeasti kiinnostuksensa koko hommaan. Ratsastajan on pidettävä ori vireessä, käytettävä selkeitä apuja ja oltava itse söhläämättä mitään ylimääräistä. Kun Ronin saa kunnolla kuulolle ja kaahotusvaiheen pois päältä, suomenpienhevonen työskentelee ahkerasti ja toimii hienosti pienemmilläkin avuilla. Ronin kanssa ei tarvitse tehdä kovin pitkää alkuverryttelyä, sillä se on heti alussa innokkaana ryhtymässä töihin. Alkuverryttelyssä kannattaa kuitenkin tarkastaa, että Roni todella kuuntelee, eikä säädä omiaan. 

 

Esteet eivät oikein sovi orille. Heti havaitessaan, että maneesiin tai kentälle kasataan esteitä, Roni suorastaan leimahtaa liekkeihin ja haluaa aivan heti nyt juuri tällä hetkellä sekuntiakaan odottamatta mennä hyppäämään ja kiitämään esteradalla kuin kilpa-auto. Roni ei jaksa esteradalla keskittyä sen kummemmin - ori tykkää vain hypätä esteitä sieltä täältä, pudottaa puomeja, rynnätä esteelle ja vaikka kieltää juuri ennen hyppyä niin, että kohta ratsastaja makaa maneesin hiekassa mahallaan. Esteradalla Ronin kanssa pitää tehdä huimasti puolipidätteitä ja pitää paino mahdollisimman tasaisena. Ori ei ole paras valinta myöskään maastoon - siitä on mukava kurkistella ympäriinsä, ottaa toisinaan yllättäviä laukkapyrähdyksiä jos ratsastaja ei ole varuillaan ja villitä mahdollisesti muita mukana olevia hevosia. Päättäväisen ja rauhallisen ratsastajan käsissä Ronilta onnistuu kuitenkin myös maastoilu, ja maastoteillä ori nauttii erityisesti laukkapätkistä - jotka saattavat tosin välillä muuttua oikeiksi spurttipätkiksi. Kilpailuissa ori jaksaa aina olla innoissaan, vaikka kisoissa käyminen onkin sille tuttua. Muut hevoset kiinnostavat, ihmiset kiinnostavat, kuulutukset ovat jänniä ja on niin paljon kaikkea katseltavaa, ettei oikein tiedä, minne tuijottaisi. Roni tarvitsee ennen selkään nousua hieman rauhoittelua, ja sen kanssa kannattaakin tehdä pieni talutuslenkki kisapaikalla ennen kuin lämmittely alkaa. Lämmittelyalueella Roni vähitellen unohtaa sen kaiken, joka äsken oli orin mielestä niin kovin mielenkiintoista, ja keskittyy työskentelyyn. Suorituksessa ori enää välittää yleisöstä vain sen verran, että kuuntelee, kun nämä antavat aplodeja ja tietää siten olevansa hyvä. Mahdollisella kunniakierroksella Ronin tyytyväisyyden voi ratsastajakin huomata - ja tuntea, sillä orilla on tapana heittää pari melko harmitonta pukkia kunniakierroksen loppuun irrotellakseen rasittavan ja keskittymistä vaatineen kilpailun jälkeen.

SUKUSELVITYS

i  Törkee F31M1

  sph-o, 136cm

  VIR MVA Ch, KTK-II, KRJ-I

ii  Fruittaripoika

  sph-o, m, 135cm

iii Tuttifrutti
iie Sekoittajatar
ie Törkee Peiliteini

  sph-t, trt, 139cmcm

iei Baarimikko
iee Törkee Rakkausjuttu
e Porvaripimu

  sph-t, 140cm, evm

  VIR MVA Ch, KTK-II

ei  Risto-Rikas

  sph-o, rn, 143cm

eii Muskottipähkinä
eie Rihmankiertämä
ee Halivaino

 sph-t, prt, 140cmcm

eei Viidakon Kuningas
eee Täti Moonika

4-polvi

iiii Tuttisuu
iiie Tosi-tyttö
i iei Mixmax sekoitus
iiee Hitti-Emmi
i eii Piikki Auki
ieie Tähtitomu
i eei Rakkauden Ammattilainen
ieee Peilin Teinitär

eiii Maajussi
eiie Seireeni

e iei Miikkulainen
eiee Muoti-Maija
e eii Teräsmies
eeie Kadun Kuningatar
e eei Pimeä-Pekka
eeee Haaveilijatar

 

 

Ronin isä Törkee F31M1 eli Viljo on upea musta 136cm korkea suomenpienhevos ori. Omistajiensa hellimä ja rakastama Viljo on luonteeltaan tallissa erittäin vaikea ja huonokäytöksinen. Poika puree aina tilaisuuden tullen ja pyörii kuin väkkärä, mutta koskaan se ei potki. Kaiken hankaluus unohtuu kun istuu orin selkään - siitä paljastuu oikea helmi. Upeat liikkeet ja osaaminen Vaativa B:n tasolla ja jopa ehkä ylikin, nostaa sen täksi omistajiensa rakastamaksi pojaksi. Viljolla on myös upea rakenne ja se onkin palkittu VIR MVA Ch arvonimellä. Ori on sijoittunut hyvin koulussa ja edessä ovatkin useat laatuarvostelut ja parhaisiin pisteisiin tähdätään orin kanssa. Viljo on periyttänyt upeaa liikettään ja rakennettaan, mutta luonne ei onneksi ole pahemmin näkynyt sen varsoilla.

      

Ronin isänisän, Fruittaripojan kohdalla voi todeta, että nimi oli enne. Tämä oriherra on nimittäin tunnettu erittäin suuresta egostaan ja orin ei millään malttaisi keskittyä mihinkään muuhun kuin tammojen vikittelyyn ja jatkuvaan esiintymiseen. Luonteestaan huolimatta Fruittaripoika on osoittanut omaavansa kykyjä myös kouluratsastuksen puolella. Suomenpienhevonen on nimittäin kilpaillut menestyksekkäästi vaativa b-tasolla kouluratsastuskilpailuissa eri puolilla Suomea. 135-senttinen musta ori on ollut jalostuspiireissä suosiossa ennen kaikkea kouluratsun taitojensa, mutta myös hienon rakenteensa ansiosta. Varsoja Fruittaripojalle onkin kertynyt jo kolmetoista kappaletta, ja näistä varsoista suurin osa on löytänyt tiensä isänsä tavoin kouluratsastuskentille ja näyttelykehiin. 

  

Ronin isänisänisä on hieman tuntemattomammasta suvusta polveutuva 140 senttimetriä korkea suomenpienhevosori Tuttifrutti, joka on kilpaillut vaativa b-tasoisissa koululuokissa mukiinmenevällä menestyksellä. Mustan orin kasvatti maineikas suomenhevoskasvattaja joka sittemmin myi hyvin koulutetun Tuttifrutin eteenpäin nykyiselle omistajelle. Orin omistaja ryhtyi kilpailemaan itse kyvykkäällä hevosella ja niinpä kaksikko päätyi kansalliselle tasolle asti sijoittuen melko hyvin. Luonteeltaan Tuttifrutti oli orimaisen kuriton, mutta pohjimmiltaan hyvin sympaattinen herrasmies. Kilpauransa lopetettuaan suomenpienhevosori siirtyi kokonaan siitoksen puolella ja varsoja siltä löytyy seitsemän kappaletta. 

  

Ronin isänemänisä Sekoittajatar on varsin kipakkaluonteinen tamma, jonka kanssa ihan kaikki eivät tule toimeen. Varsinkin muiden hevosten kanssa pomon aseman ottava Saraksi kutsuttu tamma on 135 senttimetriä korkea suomenpienhevonen. Pienestä koostaan huolimatta Sara on päässyt pitkälle. Sillä on kilpailtu hyvällä menestyksellä kouluratsastuskilpailuissa ja tamma on hyvä hyppäämään myös esteitä, vaikkei oli juuri liiemmin estekisoissa käynyt. Ratsulahjojensa lisäksi suomenpienhevonen omaa myös nätin ulkomuodon, ja se on myös kantakirjattu II-palkinnolle. Kilpauransa jälkeen Sara on siirtynyt siitostammaksi ja se on saanut neljä tervettä ja hyvärakenteista varsaa, joista kaikki ovat vartuttuaan kilpailleet kouluratsastuksen puolella emänsä tavoin.

   

Ronin isänemä, Törkee Peiliteini on tummanrautias, 139 senttimetriä korkea suomenpienhevostamma. Luonteeltaan lyhyesti Teiniksi kutsuttu tamma oli melko itsepäinen, ja koulutusvaiheessa uskottiinkin, ettei tamma koskaan opi olemaan pistämättä ratsastajalle vastaan ja toimimaan täydellisenä kouluratsuna. Luulo osoittautui kuitenkin vääräksi - kurilla ja treenauksella Teinikin alkoi totella ratsastajiaan paremmin ja pikkuhiljaa uppiniskaisuuden alta paljastui osaava kouluratsunalku. Teini myytiin osaavalle, nuorelle kouluratsastajalle, joka kilpaili tamman kanssa melko paljon niittäen kunniaa ja menestystä. Vuosien vieriessä Teini toi yhä useamman ruusukkeen omistajalleen ja kasvattajakin sai olla ylpeä alussa niin hankalalta vaikuttaneelta tammasta. Kilpauransa jälkeen Teini siirtyi siitostammaksi saaden pari varsaa. Hyväsukuista ja hyvärakenteista tammaa käytettiin jalostukseen melko säästeliäästi, ja varsoja se on saanut kolme kappaletta. 

    

Ronin isänemänisä Baarimikko on myös koulupainotteinen suomenpienhevonen. 143 senttimetriä korkea ori on menestynyt hyvin kilparadoilla ja kohonnut ihmisten tietoisuuteen. Ori omasi erittäin hyvät kouluratsun lahjat ja tuli toimeen melkein kaikenlaisten ratsastajien kanssa. Baarimikko oli monen tallityöntekijän suosikki asuintallillaan erityisesti hyvän luonteensa takia. Kouluradoilla menestynyt Baarimikko kiinnosti omana aikanaan myös suomenpienhevostammojen omistajia ja sitä käytettiinkin jalostukseen melko paljon hyvän rakenteen ja luonteen vuoksi. Varsoja "Mikko" saikin kymmenen kappaletta. Mikko menehtyi 25 vuotiaana hyvän kilpa- ja siitosuran tehneenä hevosena. 

  

Ronin isänemänemä, Törkee Rakkausjuttu on hieman vähemmän tunnettu, jonkin verran kilpaillut ratsutamma, jota kuitenkin käytettiin enemmän siitostammana kuin ratsuna. 141 senttimetriä korkea tummanrautias Jutaksi kutsuttu tamma myytiin pariin otteeseen elämänsä aikana ja lopullisen kodin se löysi Joutsasta erään osaavan suomenpienhevoskasvattajan luota. Ennen muuttamistaan lopulliseen asuinpaikkaansa Jutalla oli kilpailtu jonkin verran ja se oli pari kertaa tuonut ruusukkeenkin kotiin. Joutsassa tamman kanssa keskityttiin kuitenkin varsoihin ja näin ollen Jutta sai seitsemän tervettä varsaa vuosien varrella. Jo viimeisen varsansa aikana Jutta voi melko huonosti, ja seuraavan vuonna sitä ei enää astutettu. Tamma vietti muutamia vuosia eläkkeellä, mutta sitten se meni hyvin huonoon kuntoon vanhuutensa takia, ja niin Jutta nukutettiin ikiuneen 25 vuotiaana erittäin huonon kunnon ja vanhuuden muiden vaivojen takia. 

 

  

 

Ronin emä Porvaripimu on Jelena Hutilaisen kasvattama suomenpienhevos tamma, jonka säkä on 140cm. 

Pimu on koulupainotteinen tamma ja on erittäin taitava, jopa Vaativa B:n tasoa. Kilpailemisen lisäksi tammaa käytetään myös siitostammana ja on siinä erinomainen. Pimu on näyttelyissä ansainnut myös Champion arvonimen. Pimu on luonteeltaan melko perussuomenhevonen; rauhallinen ja luotettava. Toisinaan tammalla on kuitenkin äksyilypäiviä, jolloin työnteko ei maistu ja harjaaminen ärsyttää. Ratsastettaessa Pimu on energinen, mutta se vastaa myös hyvin apuihin. Porvaripimu asuu Ronin tavoin Viehättävässä ja menee tulevaisuudessa läpi monet laatuarvostelut hyvät palkinnot mielessä. Varsoja Pimulle on suunniteltu neljää-kuutta, joista jokaisesta on suunniteltu koulupainotteista suomenpienhevosta.

   

Ronin emänisä, Risto-Rikas, on erityisen hyvärakenteinen suomenpienhevonen. Ristoksi kutsutulta orilta löytyy säkäkorkeutta 143 cm, väriltään se on hyvin näyttävä ruunikko. Riston päätä koristaa pieni tähti ja etujalkoja puolisukat. Risto on ehdottoman koulupainotteinen ratsu ja ori kilpaileekin vielä tänäkin päivänä vaativa B-luokissa asti. Menestystä löytyy runsaasti myös historiasta, sillä Risto on kilpaillut kouluratsastuskentillä jo vuosia erityisen hyvällä menestyksellä. Se on sijoittunut miltei jokaisessa kilpailussaan, eikä voittojakaan kalenterista uuvu. Kouluratsastuksen ohella Risto on kiertänyt näyttelykehiä Suomessa melko runsaasti, I- ja II-palkintoja mukaansa keräillen. Ori on palkittu valioksi, eikä ihme - sen rakenne ihastuttaa taatusti ketä tahansa. Kovan tason ori onkin ollut kova uhka kanssakilpailijoille. Luonteeltaan Risto on melko nöyrä ja erittäin hyväkäytöksinen ori. Se osaa näyttää parhaat puolensa ja on selkeästi varsin tilannetajuinen ja fiksu herrasmies. Nykyään vähemmän kilparadoilla aikaansa viettävä hevonen toimii myös jalostusorin roolissa. Jälkeläisiä Ristolta löytyy jo nyt miltei toista kymmentä.
   

Ronin emän isänisä Muskottipähkinä oli myös säkäkorkeudeltaan 143 cm korkea, väriltään ori oli tummanrautias. Rakenteeltaan Muskotiksi kutsuttu ori ei ollut mitenkään häikäisevä, mutta luonteensa ja kouluratsastuskapasiteettinsa ansiosta peittosi monet hevoset mennen tullen. Luonteeltaan tämä ori oli nimittäin ehdottomasti täyttä kultaa. Se oli erittäin rauhallinen ja rehellinen suomenpienhevonen, eikä sillä todellakaan juuri orimaisia käytöstapoja löytynyt. Tämä oriherra olikin lähinnä rauhaa rakastava ja kuuliainen. Kuten sanottu, Muskotti oli painottunut kouluratsastukseen, missä kilpaili toisinaan jopa vaativalla tasolla saakka. Yleisimmin ori kuitenkin nähtiin helppo A-radalla näyttämässä taitojaan. Muskotti sijoittui monet kerrat, voittojakin tuli muutama, mutta kaikissa kilpailuissa se ei kuitenkaan pärjännyt kovemmille vastustajille. Vanhemmiten orin tulokset huonontuivat, joten se päästettiin ansaitulle kisaeläkkeelle 16-vuotiaana. Tämän jälkeen ori oli jalostuskäytössä, jälkeläisiä siltä löytyykin kahdeksan. Valitettavasti Muskotti menehtyi ollessaan 18-vuotias.
   

Ronin emän isänemä, Rihmankiertämä, oli 145 cm korkea suomenpienhevonen. Väriltään Kirsi oli punaruunikko, hieman erikoisen värinen noin suomenhevoseksi, mutta sitäkin kauniimpi kuitenkin. Kirsi oli yleispainotteinen ratsu ja tamma toimi kilpahevosena niin koulu-, este-, kuin kenttäradoillakin. Se ei ehkä ollut aivan parhaiten menestyvä hevonen, mutta siitä huolimatta kuitenkin oikean asenteen omaava ja fiksu kilpahevosenakin. Kirsi asui yksityisessä omistajalla nuorella ratsastajalla, joka kilpaili ja valmentautui Kirsin kanssa hyvin aktiivisesti. Näyttelyissä tamma ei juurikaan käynyt, vaikka olisi todennäköisesti menestynyt hyvinkin - sen rakenne oli oikein korrekti ja suomenhevoselle tyypillinen. Harmi sinänsä ettei tammaa näyttelykehissä nähty, mutta ompa se ainakin rakennettaan geeneissä varsoilleen jättänyt. Luonteeltaan Kirsi oli melko meneväinen, mutta kuitenkin kiltti. Energiaa sillä riitti vaikka muille jakaa ja se oli hyvin eteenpäinpyrkivä ja yhteistyökykyinen. Käsiteltäessä varma ja rehti. Jälkeläisiä Kirsi sai ainoastaan kaksi, joista molemmat ovat oreja.
   

Ronin emänemä, Halivaino, on Haliksi kutsuttu suomenpienhevosneitonen. Tämä kuvankaunis tamma on säkäkorkeudeltaan 140 cm, väriltään sen sijaan upea punarautias. Hali on melko tunnetun Vainon Suomenhevostallin kasvatti, jonka omistaa itse Antti Vaino. Hali oli hyvin odotettu tamma, sillä sen vanhemmat olivat molemmat erittäin hyvin menestyneitä kouluratsastuksessa, sekä näyttelykehissä. Odotukset Halin kanssa olivatkin korkealla ja vihdoin ja viimein tammavarsa sitten syntyi. Halin kanssa alettiin käydä miltei heti varsanäyttelyissä, joissa se pärjäsikin kiitettävästi. Kun sitten vihdoin päästiin kouluratsastuskilpailuihin, Halista todettiin varsinainen liitokavio. Se oli erityisen näyttävä ja upea liikkeissään, ja teki kaiken juuri kuten ratsastaja toivoi. Hali keräsi tuomareiden pisteet armotta puolelleen ja palkittiin usean kerran kouluratsastuskilpailuissa - ja tapahtumissa. Nykyään Hali asuu toisessa suomenhevossiittolassa Keski-Suomessa, missä se on kuitenkin tällä hetkellä melkolailla oloneuvoksena. Halilla on neljä jälkeläistä, suunnitelmissa tamman kanssa on kuitenkin vielä ainakin kaksi varsaa.
   

Ronin emänemänisä Viidakon Kuningas oli erittäin pienikokoinen pienhevonen. Säkäkorkeudeltaan vaivaiset 137 cm korkea ja väriltään hyvin tummanrautias, miltei musta, ori oli erityisen menestynyt ja ihainnoitu suomenhevosori jalostuskäytössä. Näin omissa piireissä Kunkuksi kutsuttu ori oli luonteeltaan melko ärhäkkä ja liikkeissään nopea, mutta tomeralla käsittelijällä hyväkäytöksinen ja nöyrä pieni ori. Orimaista pilkettä silmäkulmasta kuitenkin löytyi, mikä ei kuitenkaan ollut pahasta ollenkaan. Kunkku oli myös kouluratsastuspainotteinen ja toimi kilpahevosena omistajallaan. Oria kisautettiinkin melko kovaan tahtiin ja se kierteli ympäri Suomea jopa kansallisella tasolla saakka vaativissa luokissa. Rakenteeltaan Kunkku oli erittäin näyttävä ja korrekti, joten se pärjäsi myös erityisen hyvin näyttelyissä. Suomenhevosten näyttelyissä kiertäneeltä orilta löytyikin kokemusta myös näyttelyistä suurelta osin. Kunkku ei varsinaiseen jalostuskäyttöön jäänyt missään vaiheessa, mutta astui aina kilpakausien välissä. Orilta löytyy runsas lista jälkeläisiä, joista hyvin monet ovat menestyviä suomen(pien)hevosia.
    

Ronin emänemänemä Täti Moonika oli yleispainotteinen, 142 cm korkea suomenpienhevostamma. Moonika oli väriltään rautias, omaten hyvin pienen tähdenaiheen päätään kaunistamassa. Tämä kaunis tamma toimi ratsuna koulu - ja rataesteratsastuksessa. Moonika kilpaili molemmissa lajeissa aluetasolla, kouluratsastuksessa lähinnä helppo A tai vaativa B-luokissa, rataesteillä 80-100 cm-luokissa. Kokenut kilparatsu vaihtoi kotia melko usein, ja on kilpaillut pitkälti ympäri Suomea eri ratsastajien kanssa. Ainakin viidessä eri kodissa asustanut tamma jäi kuitenkin lopulta erittäin pienelle suomenhevossiittolalle, missä se sitten asuikin koko loppuelämänsä ajan. Moonika oli luonteeltaan hieman laiska ja hyvin vaatimaton, mutta nautti saamastaan huomiosta aina täysillä. Se rakasti ihmisiä ja sitä, että joku jaksaa touhuta sen kanssa. Kiltti ja ihmisystävällinen neiti oli varsinainen luottohevonen. Moonika ehti saada kaksi varsaa, kun se sairastui hyvin vakavaan kaviokuumeeseen, jota ei voitu enää parantaa millään, joten tamma päästettiin vihreämmille laitumille. Moonika oli tällöin 17-vuotias.

   

Isän puolen sukuselvityksestä kiitos yukitora

Emän puolen sukuselvityksestä Juli 

Isän ja emän sukuselvitysksen on kirjoittajun Ram.

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 3 vuotta: 08.03.2011
syntynyt 31.10.2010
1 vuotta - 18.12.2010
2 vuotta - 04.02.2011
3 vuotta - 24.03.2011
4 vuotta - 11.05.2011
5 vuotta - 28.06.2011
6 vuotta - 15.08.2011
7 vuotta - 02.10.2011
8 vuotta - 19.11.2011
9 vuotta - 06.01.2012
10 vuotta - 23.02.2012
11 vuotta - 11.04.2012
12 vuotta - 29.05.2012
13 vuotta - 16.07.2012
14 vuotta - 02.09.2012
15 vuotta - 20.10.2012
16 vuotta - 07.12.2012

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1-2h Maasto/kenttä 

Vapaapäivä

1h Rankka koulu 

1h Kertaava koulu

1h Puomit  

Vapaapäivä

1h Koulu

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: 

Liikuttaja: zane

Koulussa pintelit etujalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (46)

20.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
23.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
25.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
20.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
18.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/40
20.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/40

16.02.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/100
20.02.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 2/100
24.02.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 2/30
22.02.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 4/30
21.02.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/30
06.03.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
18.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50
31.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50

12.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50

14.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50

16.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
06.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
14.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
18.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/100

20.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/100

 

 

14.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
17.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50

01.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
04.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50

05.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40
18.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50
21.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50
24.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50
24.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50

24.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 6/50

26.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 7/50

26.04.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 9/100

16.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 2/30
31.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 5/50

06.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/100
23.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 4/30

23.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/30
26.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 5/30

26.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/30

25.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 2/50

28.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 5/50 

 

 

27.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
29.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 4/50
30.05.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 3/50

07.06.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50

 

Muita kilpailuja

25.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 33/50

24.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 37/50

24.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 32/50

25.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 33/50

26.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 46/50

24.5.2011 KRJ, kutsu vaativa b: 10/49

26.5.2011 KRJ, kutsu vaativa b: 45/49

29.5.2011 KRJ, kutsu vaativa b: 37/49

26.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 42/50

27.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 08/50

27.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 23/50

28.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 39/50

29.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 26/50

29.5.2011 KRJ kutsu, vaativa b: 08/50

 

PÄIVÄKIRJA

15.5.2012 - Ram. 

Kesän alku ja kevään loppuminen on ihanaa aikaa, niin myös Roninkin mielestä. Kouluratsastus maneesissa? HYI OLKOON! Nyt on kuitenkin pakko. Kenttä on varattu ja jossain pitäisi liikkua yksin. Laitoin Ronille kamat päälle ja talutin orin kuumaan maneesiin. Roni katsoi minua kuin hullua, kun kiristin vyön ja nousin selkään. Äläs nyt tokaisin ja pyysin orin käyntiin. Kävelimme useamman kierroksen, ennen kuin otin ohjat ja siirsin orin raviin. Ravasimme kumpaankin suuntaan ensin ympyrällä ja sitten voltteja. Yllätin orin ottamalla heti laukkaa ja laukassa myös ympyröitä ja voltteja. Kun Roni oli hyvä ja tasainen, aloitin tekemään avo-ja sulkutaivutuksia. Roni onkin niissä haka ja lopulta päätin siirtää sen käyntiin ja lähteä pikku maastolenkille palkinnoksi. Roni oli maneesista ulospääsyn johdosta erittäin iloinen. Kävelimme lyhyen lenkin, jonka jälkeen tulin Ronin selästä alas ja vein sen talliin. Annoin orille muutaman porkkanan ja tarkistin, että sen vesikuppi oli puhdas.  

 

 

12.4.2012 - Ram.

Tänään oli ihanan kaunis keväinen päivä, joten teimme Ronin kanssa lenkin metsään. Tallityttö tuli Pertillä mukaan. Roni kulki melko innokkaasti eteenpäin ja jouduin pidättelemään sitä oikeastaan melko paljon. Sitten kun annoin sille luvan laukata niin se ampaisi eteenpäin kuin tykin suusta. Laukkasuoralla otettiin pieni skaba Pertin kanssa, Roni oli ehdoton ykkönen, sillä oli niin kovat menohalut, että en näin jälkeenpäin edes tiedä miten sain sen pysähtymään. Maastolenkin loppupuolella molemmat orit alkoivat hieman väsyä melko märässä maastossa tarpomiseen ja ne alkoivat kuumeisesti etsiä kumpikin pieniä vihreitä sieltä täältä näkyviä ruohontupsuja. Tallilla menimme vielä kävelemään hetkeksi kentälle ja lopulta talutimme orit talliin. Otin Ronin pesupaikalle ja väsyneenä poika seiskoskeli rauhassa pesun ajan. Kuivasin sen ja laitoin talliloimen päälle. Lopuksi ori sai vielä mojovat herkut palkaksi.

    

  

13.11.2011 - Ram.
Aamulla minulla ei ollut yhtään hevosta ratsastettavana, joten päätin omistaa aamupäivän Ronille. Harjasin orin kauniiksi ja laitoin sille suitset päähän. Otin hieman vahvemman kuolaimen pojalle. Käväisin hakemassa toimistosta porkkanoita ja sokeripaloja ja otin raipankin mukaan. Kiinnitin juoksutusliinan ja suunnistimme maneesiin Ronin kanssa. Ehei, minun tarkoitukseni ei ollut tänään juoksuttaa poikaa, vaan harjoitella näyttelyissä oikein esiintymistä. Kävelimme Ronin kanssa kymmenisen minuuttia. Minä laiskana annoin Ronille vain pitkän liinan ja pyysin sitä kävelemään uralla, itse tehdessäni pienempää uraa keskellä kenttää. Pysäytin Ronin ja otin yhden puomin mukaamme. Laitoin sen hyvään kohtaan kenttää, jotta näkisin seinäpeilistä miten ori seisoi. Aluksi se ei olisi malttanut vieläkään seistä paikoillaan, mutta sain sen nyt jo kohtalaisen nopeasti rauhoitettua. Se asetti jalkansa nyt mielettömän hyvin oikein ihan kummin päin vain sen halusin ne asettelvan auki. Kiitin sitä namupalalla. Korvat olivat kuitenkin nyt ongelma. Namupussin rapistelu oli oikein mahtava ratkaisu tähän ja Roni valpastui heti. Taputin sitä ja otimme ensin käyntikierroksen, ikään kuin esittäen käyntiä tuomarille. Sitten kokosin juoksutusliinan yhteen käteen ja lähdimme raviin. Roni tajusi jo mistä oli kyse ja esitti juuri sitä mitä halusin sen näyttävän minulle, mahtavat raviliikkeensä. Rapsutin pojan kaulaa ja ojensin sille sokeripalan. Sitten harjoittelimme seisomista vielä hetken aikaa, nyt kaikki sujui erittäin hyvin. Talutin orin talliin ja riisuin siltä suitset päästä. Vaihdoin riimun ja talutin sen tarhaan, se saisi ulkoilla koko päivän.

  

 

12.10.2011 - Ram.

Hoidin Ronin ratsastuskuntoon nopeasti aamusta ja olin selässä jo ennen kymmentä. Koulu treeni tekisi hyvää kummallekin heti aamusta, vaikka kentällä puhalsikin viileä tuuli. Aluksi vetreennyimme yön jälkeen kummatkin ihan kaviouralla kävelemällä. Roni toimi heti yhteistyöhaluisesti, mikä teki koko tunnista hyvän ja tehokkaan. Treenasimme etu- ja takaosa käännöksiä, jotka ori suoritti  -  aluksi hieman liiankin reippaasti  -  huolellisesti. Ravissa ori pyrki nopeasti peräänantoon ja laukkakin oli loppujen lopuksi hyvä. Laukassa teimme tempon vaihteluja ja Roni nautti välillä kovastakin vauhdista. Lyhyt laukkakaan ei teettänyt ongelmia. Lopuksi Roni sai kourallisen porkkanoita ja hyvän mielen. Harjasin orin tunnin jälkeen, laitoin sille kasan loimia päälle ja sitten ori pääsi muiden orien kaveriksi laitumelle nauttimaan auringosta. Illalla huolehdin pojalta ylimääräiset loimet pois ja palkitsin ylimääräisellä porkkanalla.'

  

 

 5.9.2011 Kouluvalmennus, valmentaja: Jessika
Tänään pääsimme tekemään kunnolla tehtäviä ja eiliset selkäännousu treenit oli vielä hyvin pojan mielessä, Ramilla oli palkintoja tänäänkin mukana ja kun Roni pysyi hienosti paikallaan sai se heti palkinnon, hienoa! Tänään aloitimme väistötreenillä jossa kuulemma on ollut pieniä ongelmia orin malttamattomuudessa ja se näkyikin ensimmäisissä väistöissä selkeästi - ori lähti pokka pettämättä johtamaan väistöä lavallaan jättäen takapään huitelemaan ihan omia teitään. Muistutin Ramia napakasta ulkotuntumasta ja kun Ram otti ulko-ohjan napakasti käteensä ori otti takaosan hyvin mukaan ja ulkopohje sai lavan pysymään kurissa. Välillä Roni tuntui kiihdyttävän turhan paljon jolloin ratsastaja jäi apujensa kanssa hieman jälkeen ja muistutin puolipidätteistä - kun kaikki avut saatiin ratsastajan muistiin sain todistaa todella kauniita ja tasaisia väistöjä. Kokeilimme myös muutamia laukkaväistöjä joissa ei ollut ongelmaa koska raviväistöt oli ratsastettu alle huolellisesti kuntoon. Jatkoimme laukassa uralla laukkaa kooten, kun se oli kunnossa aloitimme vastalaukkaharjoitukset tekemällä ennen lyhyen sivun alkua vastakaarron josta jatkettiin uraa pitkin vastalaukassa seuraavan lyhyen sivun läpi, lyhyen sivun jälkeen laukanvaihto myötälaukkaan. Kaarto sujui todella hyvin joka kerta, mutta Ram ratsasti hieman turhan hyvin lyhyellä sivulla kulmiin ja Ronin tasapaino petti ja se vaihtoi ilman apujen saamista. Muistutin ratsastajaa tarpeeksi loivasta tiestä ja johan alkoi homma pelittämään ja tovin päästä kehotin Ramin kokeilevan nyt kulmien parempaa ratsastusta ja nyt Roni homman tajuttuaan jaksoi pitää vastalaukan yllä myös hieman vaativamman kulman ajan. Kokonaisuudessaan tämä päivä oli mukava, eiliset rentoutumisharjoitukset säteilivät tähänkin päivään ja Roni ei ollut lainkaan niin kiireinen kuin olin käsityksen saanut.

   

   

4.9.2011 Kouluvalmennus, valmentaja: Jessika
Olin sopinut Ramin kanssa tämän päiväiseen valmennukseen hieman erikoisempaa ohjelmaa alkuun sillä treenasimme selkään nousua. Ronillahan on tunnetusti hieman ongelmaa malttamattomuuden kanssa ja se sinkaisee aina liikkeelle ennen aikojaan. Käskin Ramin palata maahan välittömästi jos Roni lähtee liikkeelle, tehdä voltin taluttaen ja yrittävän uudelleen. Alkuun Roni tuntui hermostuvan tästä jopa entisästään, mutta ymmärsi jutun jujun pian, etenkin kun Ramilla oli taskussaan muutama porkkanan pala jolla hän orin palkitsi aina selkään päästessään. Tälläiset harjoitukset on hyvä toistaa vaikka joka viikko tälläisen hermostuneemman orin kanssa. Alkuverkoissa ravasimme ympyrällä tempoa vaihdellen, haimme rentoa tuntumaa ja tavoittelimme syvää ja tasaista eteen alastaivutusta. Ravin jälkeen jatkoimme laukassa edelleen venyttäen ja muutaman kerran suunta vaihdettiin laukassa lävistäjällä laukka vaihtaen. Roni näytti ja kuulemma tuntuikin hieman jännittyneeltä ja epäilin selkäännousutreenin hieman hermostuttaneen oria joten päätin tänään hakea enemmänkin rentoutta menoon ja keskittyä kunnon tekemiseen vasta huomenna. Pikkuhiljaa lähdimme keräämään Ronia hieman enemmän pakettiin, mutta ei täydelliseen peräänantoon. Teimme paljon erilaisia teitä ja tehtäviä ravissa ja laukassa, välillä myös käynnissä ja ikinä kokonaista kierrosta ei sama askellaji saanut pysyä ja Ronikin pysyi näin kaikissa askellajeissa rentona ja ei lähtenyt juoksemaan ratsastajan alta pois - ori näytti alkuun verrattuna silmiin nähden tyytyväiseltä ja liikkeissä oli kaunis rento jousto ja Ramkin totesi pojan tuntuvan selkään todella mukavalta.

 

 

25.5.2011 Kouluvalmennus -  Jenza

Kun olitte itsenäisesti tehneet alkulämmittelyn, teitte ensiksi käynnissä pari pohkeenväistöä oikealle, tämän jälkeen myöskin vasemmalle. Ensiksi Roni näytti ihan tylsistyneeltä, mutta kun tätä alettiin tekemään ravissa niin pojan ilme muuttui. Se alkoi työskentelemään aktiivisemmin ja takajalatkin tulivat paremmin töihin. Orin hienot liikkeet näkyivät kun pidensitten raviaskelta pitkillä sivuilla. Tämän työskentelyn jälkeen aloitettiin laukka työskentely. Ensiksi vain menitte pitkin uraa laukassa rennosti, tämän jälkeen ympyrällä työskentelyä. Kun Roni oli kuuliainen myöskin laukassa, aloitettiin käynnistä suoraan laukkaan nostamista. Kuitenkin niin, että joka toisella kerralla oikea, toisella vasen laukka. Tämä onnistui teiltä hyvin, sillä ori oli kuuliainen hyvän alkuvalmennuksen lämmittelyn ansiosta.

  

  

24.5.2011 Koulukilpailut (päiväkirja)

Aamulla jo eilisiltana puunatut hevoset paketoitiin trailereihin ja lähdettiin ajamaan kohti kisakenttiä. Roni on yksi näistä. Päivä oli pilvinen ja pelkäsimme jo sadettakin. Matka sujui ongelmitta ja kilpailupaikalla purimme hevoset trailereista. Roni oli hieman hermostunut ja pelkäsin pahinta sen kilpailun eteen. Ronin vuoro oli vasta myöhemmin ja se joutuisi seisomaan jonkin aikaa. Lopulta pääsin sen kanssa verryttelemään. Luokka oli tänään Vaativa B. Roni pälyili hermostuneena ja loikki muutamaan otteeseen. Lopulta se tuntui jotenkuten ratsastettavalta. Radalle menimme hyvin ja suorana, mutta jo ensimmäisessä käännöksessä aistin Ronin olevan jännittynyt. Rahoittelin sitä silittämällä ja suoriuduimme ihan ok radasta, se ei kuitenkaan mennyt niin hyvin kuin odotimme. Tuomarit kommentoivat jännittyneestä hevosesta. Lopulta sijoittuimme 10 / 49, johon olimme kuitenkin erittäin tyytyväisiä. Kotona Roni sai ison kasan herkkuja.

  

  

15.5.2011 Kouluvalmennus -  Jenza

Pitkillä sivuilla pyysin teitä menemään aina kolme volttia, pääty-ympyrät tehtäisiin laukassa. Alkulämmittelyä ei tarvinnut paljoa tehdä sillä ori oli heti kuulolla ja teki kaiken mitä pyysit nätisti. Alkulämmittelyssä teitte myös suunnanvaihdoksia, temmon muutoksia ja pari siirtymistä ravi-laukka välillä. Pienen tauon jälkeen tulit keskiympyrälle, jalustimet olivat tässä kohtaa otettu pois. Ensin ravissa työskentelitte, kun tämä onnistui molemmissa suunnissa todella hyvin ja teidän yhteistyönne kasvoi koko ajan, tehtiin samaa juttua myöskin laukassa. Reippaassa temmossa sait hyvin pidettyä itsesi hyvässä asennossa ja saitkin tehdä muutamia pidätteitä että Roni pysyisi hallinnassa. Valmennuksenne sujui erittäin hyvin, yhteistyönne oli koko ajan erittäin loistava.

 

 

20.3.2011 Kouluvalmennus, valmentaja: re-elect

Alkuverryttelyksi teimme ensin kolmikaarista kiemurauraa ravissa molempiin suuntiin, kooten hevosta, ja sitten laukassa kaikenkokoisia ympyröitä, niin saatiin orin takajalat paremmin mukaan. Roni oli oikein reipas ja hyväntuulinen, kulki mallikkaasti ja teki työtä käskettyä. Ensimmäisenä harjoituksena otettiin avo- ja sulkutaivutuksia ravissa. Roni hoksasi tehtävän nopeasti ja ratsukon yhteistyö sujui hyvin, molemmat olivat aktiivisesti mukana ja työskentelivät täysillä. Seuraavaksi siirryttiin laukkaharjoituksiin, otettiin ensin siirtymisiä peruutuksesta suoraan laukkaan. Roni vastasi apuihin nopeasti, ja välillä laukannostot olivatkin vähän turhan räjähdysmäisiä, kun oripoika innostui oikein kunnolla. Rauhallisemmilla avuilla ratsastaja sai poitsun kuitenkin rauhoittumaan, ja nostotkin tasaantuivat. Lopuksi otettiin vielä laukanvaihtoja askeleessa, aina lävistäjällä yksi vaihto. Aluksi Roni heitti aina pienen pukin vaihdon yhteydessä, virtaa oli selvästi, mutta tasaantui yhtä nopeasti kuin ehti aloittaakin. Kokonaisuudessaan ratsukon yhteistyö oli mukavaa katseltavaa, ratsastaja tunsi hevosen pienet jekut ja osasi käsitellä sitä taitavasti.

   

 

21.2.2011 Päiväkirjamerkintä

Saavuimme aamulla Katvuston tallialueen pihaan. Sää oli kirpakka pakkanen, mutta aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Jättikokoisesta trailerista alkoi pikkuhiljaa kuulua useamman hevosen mekkalaa, tai no lähinnä Roni kolhi kaviollaan seinää. Saatuamme hevoset ulos ja Katvuston tiloihin, alkoi viime hetken viimeistelyt. Roni oli viimeisessä luokassa ja se joutuikin odottelemaan hyvän tovin hieman hermostuneena. Sen vuoron tullessa korjasin vaatetustani ja korjasin kypärän asentoa. Taluttaessani orin ulos karsinastaan, se alkoi, pelleily. Sain hyvän tovin komentaa oria ja vasta maneesiin päästyämme se rauhottui hieman herkkujen ansiosta. Meidät käskettiin kävelemään ympäri maneesia ja yksi kerrallaan rakennearvosteluun, sekä näyttämään liikettä. Meidän vuoromme tuli ja kävelytin pojan rauhassa tuomarien eteen. Tätä olimme harjoitellut paljon ja Roni oli tänään oikein edukseen, seistessään hieman pörheänä muiden hevosten läsnäolon takia. Raviosuus ei ollut kuitenkaan yhtä helppo. Alkuun Roni meinasi jyrätä innokkaasti ylitseni, mutta saimme kuitenkin näytettyä tuomareille pojan kunnolla. Jännityksen vallassa odotimme tuloksia ja katselimme muiden menoa arvostelussa. Tuomari määräsi meidät jonon päähän ja siinä vaiheessa tiesin, että olimme onnistuneet! Kotiin palasimme onnellisina irtoSERT:in kanssa.

  

  

31.10.2010 Syntymä (päiväkirja)

Saimme talliporukan kanssa odotella jännityksellä, kun Pimu piti meitä jännityksessä venyttämällä laskettua aikaansa. Viimein näytti siltä, että saataisiin varsa maailmaan. Vahtivuoroni päätyttyä ei vieläkään ollut tapahtunut mitään. Menin nukkumaan toivoen että aamulla meillä olisi terve varsa. Keskellä yötä minut tultiinkin herättämään, vahtivuorossa ollut talliapulainen oli soittanut eläinlääkärinkin jo paikalle tarkistamaan upean pienen orivarsan vointia. Eihän siinä voinut muuta kuin nousta ja lähteä katsomaan millainen pakkaus sieltä oli tullut. Tallilla karsinan edessä kävikin jo kuhina. Itse raivauduin sisään karsinaan katsastamaan oliko kaikki hyvin. Pimu oli hieno äiti ja anoi minun tulla lähelle. Pieni orivarsa tavoitteli jo korkeuksia ja pyrki pystyyn kaatuen muutamankin kerran. Lopulta se onnistui ja suuntasi suoraan maidolle. Seuraavat päivät olisivat jännät ja minä en ainakaan tänä yönä enempää nukkuisi!

Webdesign © 2011 Ram.