RIIVIÖIDEN RUUSU

NimiRiiviöiden Ruusu "Ruusu"  Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenpienhevonen Kasvattaja Riiviöt
Skp & säkä Tamma & 142cm Koulutus Koulupainotteinen, Helppo A
Syntymäaika 18.01.2011 Rekisterinumero VH11-018-0462
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

 

Meriitit & näyttelyt

Champion myönnetty 02/13

KTK-II 18 + 18 + 18 + 18 = 72p
- Erinomaiset tyypit ja leimat, pyöreä runko, vento selkä, hieman vennot vuohiset, kaviot eva

KRJ-II 21 (7+7+7) - 40 - 22 - 10 - 6 = 99 p. 


15.09.2011 Derbyn suomalaiset, irto-SERT pt. Anniina K.

24.08.2012 Maanavilja +irto-SERT  pt. Peppi S.

21.08.2012 Viehättävä BIS2 +MVA-SERT pt. Elisa A.

Jälkeläiset

20.03.2012 t. Viehättävän Ruulio (Fiktion Ruudolf)

11.06.2012 t. Viehättävän Nuppu (Västerbyn Pikkupeli)

04.04.2013 t. Viehättävän Roosa (Viehättävän Niilo)

20.03.2014 o. Viehättävän Keltamo (Viehättävän Kasino)

14.10.2015 o. Viehättävän Hurmori (Seljasaaren Hurmos)


© tallin omaisuutta

 

LUONNE

Riiviöiden Ruusu on vilkas ja energinen, mutta siitä huolimatta yhteistyöhaluinen ja sympaattinen suomenpienhevostamma. Tamma vaatii käsittelijältään kärsivällisyyttä ja sen kanssa pitää pysytellä valppaana, sillä hevonen on hyvin ihmisrakas ja yleensä hieman liiankin kiinnostunut ympäristöstään. Oikeanlaisen ihmisen käsittelyssä Ruusu kuitenkin keskittää yleensä valtavan energialatauksensa siihen mihin pitääkin ja työskentelee sisukkaasti ja reippaasti kuten kunnon suomenhevosen kuuluukin. Ruusua voivat tulla tervehtimään myös täysin ventovieraat - tamma tuppaa tervehtimään jokaisen joka saapuu talliin ja se nauttii myös rapsutuksista ja yleensä saakin niitä ystävällisellä olemuksellaan. Ruusun kanssa on mukava puuhailla, sillä hevonen itsekin nauttii ihmisten kanssa työskentelystä ja sen kanssa ei varmasti myöskään tule tylsää - Ruusu kun tuppaa vilkkaana ja omatoimisena hevosena keksimään kaikenlaista puuhaa itselleen ja aina nämä toimet eivät ole hoitajille niitä kaikkein mieluisimpia. Yleisesti Ruusu kuitenkin on hellyttävä ja mukava eläin, jonka kanssa tulee koettua monenlaisia hauskoja kokemuksia.

  
Hoitaessa tamma kannattaa sitoa kiinni karsinaan tai viedä käytävälle. Jos Ruusu ei ole kiinni sidottu, se pyörii ja hyörii karsinassa, hörisee naapurikarsinan asukille, yrittää avonaisesta ovesta ulos, tonkii hoitajan taskut makupalojen toivossa ja nappaa harjat kädestä ja viskelee ne ympäriinsä .. tai keksii jotain muuta. Hevonen kannattaakin sitoa melko tiukalle ja olla itse valppaana siltä varalta, että Ruusu päättää keskeyttää tylsän paikallaan seisomisen jollain omintakaisella puuhastelulla. Tamma ei varsinaisesti vihaa harjausta itseään, mutta paikallaan jököttäminen toimenpiteen aikana on sen mielestä kuolettavan tylsää. Ruusulle kannattaa puhua rauhallisesti ja pitää eläimen mielenkiinto itsessä, jotta se ei saisi päähänsä keksiä jotain muuta hauskaa tallirakennuksen sisältä ja yrittää karkuun väkisin. Suomalainen ei kuitenkaan aristele mitään paikkaa ja sen pää sekä mahakin on helppo harjata. Hännän ja harjan letittely kannattaa jättää Ruusun kanssa vähemmälle. Tamma nimittäin turhautuu helposti kampauksia väkerrettäessä ja alkaa protestoimaan. Jos osaa kuitenkin olla nopea, voi ennen kisapäivää väsätä muutama letit eläimen kuontaloihin. Kavioiden putsaaminen on myös neidistä ärsyttävää ja turhaa puuhaa. Kilttinä eläimenä Ruusu kuitenkin nostaa jalkansa jo heti ensimmäisestä pyynnöstä mutta on hyvin helposti vetämässä sitä takaisin maahan. Napakka käsky lopettaa kuitenkin toimii suomenpienhevosen kohdalla ja jalka pysyy ylhäällä niin kauan kunnes hoitaja irrottaa otteensa. Varustaminen sen sijaan sujuu Ruusun kanssa suhteellisen helposti - satulan nähdessään tamma tietää, että nyt ollaan lähdössä liikkeelle ja se höristää korviaan ja saattaa alkaa stepata paikoillaan. Tamma kuitenkin rauhoittuu kun satula laitetaan selkään eikä vyönkään kiristely tuota Ruusun kanssa päänvaivaa. Kuolaimet neiti ottaa halukkaasti suuhun ja suitsien remmit saa kiristeltyä hyvin. Suojatkin sujahtavat siinä samassa syssyssä Ruusun jalkoihin, mutta pintelien laittaminen saattaa tuottaa enemmän ongelmia ja tamma saattaa alkaa hermostumaan kun niitä kääritään sen koipiin. Mitään kohtausta Ruusu ei kuitenkaan saa vaikka pintelinkin laitossa tuhraantuisi astetta enemmän aikaa - se vain tyytyy luimistelemaan ja tuhahtelemaan turhautuneena. 

  

Taluttaessa suomenpienhevonen kulkee pää koholla ja korvat  hörössä häntä huiskien. Taluttaja meinaa aina välillä jäädä unohduksiin kun pihamaalla on kaikenlaista huikean kiinnostavaa, muita ihmisiä ja kivoja heppatovereita. Ruusu kuitenkin kulkee riimunarun päässä suhteellisen sivistyneesti ja rauhoittaa kyllä askeliaan, jos taluttaja nykäisee narusta tai komentaa tammaa hidastamaan. Hevonen liikkuu reippaasti ja vauhdilla huolimatta siitä, minne ollaan menossa. Tarhasta hakiessa Ruusu yleensä jää ensiksi taka-alalle antaen kiireisempien tarhakavereiden mennä tieltään, mutta ravailee sen jälkeen innoissaan portille morjestamaan taluttajaansa. Tallista Ruusu lähtee yleensä hieman vauhdikkaammin liikkeelle, mutta tasaa vauhtinsa nopeasti päästessään ulos rakennuksesta pihalle. 

 

Ruusu on ratsuna hyvin energinen, vauhdikas, mutta kuitenkin ratsastajaansa kuunteleva ja yhteistyöhaluinen. Tammalla on yleensä valtavasti virtaa harjoituksen alussa, joten kunnon alkuverryttely, jossa neiti saa vähän purkaa energiaansa, onkin tarpeen, ellei halua alleen sähikäistä joka jaksaa painaa kuin Duracel-pupu konsanaan. Alkulämmittelyssä on hyvä myös varmistaa, että Ruusu oikeasti kuuntelee apuja. Se saattaa toisinaan ottaa onkeensa vain osan ratsastajan avuista ja loput kaikuvat kuuroille korville. Kunnon verryttelyn jälkeen Ruusu kuitenkin kuuntelee tarkkaavaisena ratsastajansa ohjeet ja liikkuu sulavasti, reippaasti ja moitteetta. Kun Ruusun on saanut kuuntelemaan itseään, se ei kiinnitä huomiota ympäristön mielenkiintoisiin kiintopisteisiin, vaan työskentelee täysillä ratsastajansa kanssa tehden parhaansa radalla. Tamman askeleet ovat siistit ja kauniit katsella, mutta myös helpot ratsastaa ja ohjata. Osaavalla ratsastajalla Ruusu kulkee kunnialla kouluradan alusta loppuun ja herättää ihastusta niin katsojissa kuin selässä olevassa ihmisessäkin. 

 

Esteillä suomiputte on varsin sähäkkä. Se innostuu helposti ja saattaa alkaa hosumaan, ellei ratsastaja pidä tammaa kunnolla kurissa ja keskity itse täysillä rataan. Ruusu kuitenkin hyppää suhteellisen hyvin, mutta sillä on usein vauhtia hieman liikaa ja yleensä puomit putoilevat rajusti neidin kaahottaessa esteelle täydessä vauhdissa ratsastajan yrittäessä hillitä sitä. Jos ratsastaja kuitenkin saa suomenpienhevosen kunnolla kuriin ja täysin tuntumalle, sujuu estehyppelykin melko mutkitta ja on hyvää vaihtelua koulurutiineille, vaikka eivät esteet Ruusun leipälaji olekaan.  Maastossa tämä tamma ei ole rentouttavia maastoretkiä ja taianomaista metsän rauhaa janoavan ratsu. Ruusu kulkee maastossa vauhdikkaasti ympäristöä tarkkaillen, pysähtyen aina silloin tällöin nuuskaisemaan erikoista kukkaa ja sännäten toisinaan linnun innoittamana matkaan ja jättäen ratsastajan nielemään pölyä taakseen. Ruusu kannattaakin viedä vain lyhyelle maastolenkille ja olla alituiseen valppaana ja tarkkaavaisena mahdollisten jännittävien yksityiskohtien, kuten pienten rusakoiden ja punaisten postilaatikoiden varalta. Ne ovat nimittäin Ruusun mielestä älyttömän jänniä, ja kyllä tamman mielestä aina jännä fasaani pesee tylsän ratsastajan vähintään kuusi nolla.

 
Traileriin suomiputte astelee innoissaan häntä huiskien ja joka paikkaa silmät levinneinä tuijottaen. Vaikka Ruusu onkin raijattu kuljetusvaunuun jo useaan kertaan, se jaksaa aina innostua kyseisestä vehkeestä uudelleen ja taluttajalla on jokseenkin työtä saada tamma asettumaan paikoilleen traileriin matkan ajaksi. Yleensä Ruusu kuitenkin rauhoittuu, kun lähdetään liikkeelle ja jaksaa olla matkan ajan rauhassa trailerissa. Perillä tamma suorastaan loikkaa ulos kuljetusvaunusta katselemaan uusia, jännittäviä maisemia.

   
Eläinlääkäriin Ruusu suhtautuu samalla ystävällisyydellä kuin kaikkiin muihinkin ihmisiin. Se tervehtii tätä iloisena höristen ja käyttäytyy suhteellisen rauhallisesti myös mahdollisen toimenpiteiden ajan. Myös kengittäjä kuuluu Ruusun suosikki-ihmisiin (harva tosin ei kuulu) ja tamma vastaanottaa kengittäjän korvat hörössä höristen. Kengityksen aikana suomenpienhevonen saattaa tosin luimistella ja vaikuttaa tylsistyneeltä, mutta sen jälkeen se on taas oma, energinen itsensä. 

 

Muiden hevosten seurassa Ruusu sen sijaan jää yleensä kirjaimellisesti seinäruusuksi. Se kun ei ole aivan niin seurallinen että tunkisi suoraan muiden hevosten luokse, mutta ei myöskään haasta riitaa tai halua pomottaa toisia hevosia. Niinpä Ruusu tyytyy yleensä keskittymään omiin huveihinsa tarhaillessaan tovereidensa kanssa ja jutustelemaan vain muutaman parhaimman hevostoverinsa kanssa. Orien kutsuhuutoihin Ruusu sen sijaan vastaa aina innolla ja se onkin aina ensimmäisenä ravaamassa tarhan aidan viertä huutaen sydäntäsärkevästi sulhoa luokseen. Tamma kuitenkin on kiinnostunut enemmän ihmisistä kuin hevosista, joten jos kivoja ihmisiä on näköpiirissä, heppatoverit unohtuvat aika nopeasti. 

 

Ruusu on kilpailuissa innoissaan, katselee ympäristöä, tervehtii ihmisiä ja saattaa sortua sähläämään kaikenlaista ellei ihminen ole tukena ja ohjaavana osana lähettyvillä. Tamma kannattaakin viedä kisapaikalla mahdollisimman syrjään ja yrittää välttää liikoja kontakteja, sillä muuten suoritus kisaradallakin saattaa mennä penkin alle Ruusun nähdessä tutun hevoskaverin toisella puolen kisapaikkaa ja rynnätessä sinne. Kunnon alkuverryttely onkin siis paikallaan jälleen, ja tamma täytyy saada hyvin ruotuun ennen areenalle astumista. Jos ratsastaja kuitenkin menee lämmittelemään suomiputtea hyvissä ajoin ja antaa tälle muuta tekemistä kuin katsomoon tuijottelu, neiti tekee radalla yleensä parhaansa ja kilpailukin sujuu kokonaisuutena hyvin.

© Yukitora

SUKUSELVITYS

i Riiviöiden Roopertti

  sph-o, voikko, 148cm 

 

ii  Eetvartti ILO
sph, 140 cm
iii Pikku-Vinssi
KTK-II
iie Susamuru
Ch, KTK-II, YLA2
ie Koston Elovena
sh, 153 cm
iei Tiitun Elmo
sh
iee Ruuturouva
VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-II
e Viehättävän Tähdetön

  sph-t, tummanruunikko, 146cm 
  SLA-II 

 

ei Piparin Pelikortti
SLA-III
eii Finlandees
VIR MVA Ch, KTK-I, YLA2
eie Surunmurtama
SLA-III, YLA2, ERJ-II
ee MC Tähtikirkas
VIR MVA Ch, YLA2
eei Loitsutuli
VIR MVA Ch, KTK-II, YLA2
eee MC Tähtisumu
VIR MVA Ch, YLA2, KRJ-II

   

Riiviöiden Roopertti on muhkea ja väritykseltään erikoisempi voikko 148-senttisenä juuri ja juuri pienhevosen mittoihin jäävä ori on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle 69 pisteellä eli kakkonen ei jäänyt todellakaan kauas! Luonteeltaan ihmisystävällinen mutta hieman haastava ori syntyi jouluaattona 2010 ja on jättänyt jälkeensä kolme hienoa varsaa. Roope on sijoittunut joitakin kertoja kouluratsastuskilpailuissa helpoissa luokissa, yksi vaativan luokan voittokin löytyy.

 

Eetvartti ILO on varsin pienikokoinen ori. 140-senttinen herra on luonteeltaan varsin räväkkä ja voimakastahtoinen. 63 pisteellä kolmannelle palkinnolle kantakirjattu vaaleanpunaraudikko taitaa kouluratsastuksen salat helpon B:n tasolle ja hyppää ratana 80 senttiä. Sillä on runsaasti kilpailunäyttöjä molemmista lajeista sekä muutama sijoitus myös valjakkokilpailuista. Jälkeläisiä Eetu-orilla on kolme kappaletta.

 

Pikku-Vinssi on komea kimo ori. Pojanpoikansa tavoin juuri ja juuri pienhevosen mittoihin jäävä herra on temperamenttinen luonne, varsin kiltti mutta hieman sähläävä. Vinssi-ori on valjakkopainotteinen mutta siltä löytyy myös paljon tuloksia kouluratsastuskilpailuista. Muotovalionarvon ansainnut ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle ja sillä on kuusi jälkeläistä joista moni on perinyt isältään kimon värityksen.

 

Susamuru ylittää pienhevosrajan hilkulla vain 149 sentin säkäkorkeudellaan. Rautias tamma on koulupainotteinen ja taitaa lajinsa vaativalle tasolle asti. Sussu on palkittu näyttelyissä champion-arvonimellä ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolle. Yleislaatuarvostelusta se on käynyt hakemassa kakkospalkinnon. Luonteeltaan mukavalla ja suurisydämisellä tammalla on kuusi jälkeläistä.

 

Koston Elovena on kaunis, rautias tamma jolta löytyy säkäkorkeutta 153 senttiä. Koulupainotteinen neitokainen on kantakirjattu toiselle palkinnolle 70 pisteellä ja se on palkittu näyttelyissä champion-arvonimellä. Helpolla tasolla kilpaillut ja sijoittunut tamma on luonteeltaan järkevä ja asiallinen. Jälkeläisiä sillä on viisi kappaletta joista vain yksi on tamma.

 

Tiitun Elmo oli komea ja kaunisliikkeinen ori. 150-senttinen punaraudikko oli koulupainotteinen ja tasoltaan helppo A. Kymmeniä kertoja sijoittunut ori palkittiin KRJ-laatuarvostelussa toisella palkinnolla 95 pisteellä, Yleislaatuarvostelussa myös kakkosella 116 pisteellä ja KRL:ssä III-palkinnolla lähes 77% tuloksella. Luonteeltaan useimmiten suorastaan ruunamainen ori jätti jälkeensä viisi varsaa.

 

Ruuturouva on kaunis muotovaliotamma. 154-senttinen punaraudikko on kantakirjattu kolmannelle palkinnolle 69 pisteellä ja suomenhevosten laatuarvostelussa se pääsi toiselle palkinnolle asti. Luonteeltaan näpsäkkä, joskin välillä hieman ilkikurinen. VSHK-kilpailuissa kymmeniä kertoja sijoittuneella tammalla on neljä jälkeläistä, kolme tammaa ja yksi ori.

 

Viehättävän Tähdetön on kaunis pienhevostamma. 146-senttinen tummanruunikko on ansainnut muotovalionarvon ja se on kantakirjattu toiselle palkinnolle 70 pisteellä. SLA-, YLA- ja KRL-tilaisuuksista Tähti kävi hakemassa kakkospalkinnot. Luonteeltaan tamma on herkkä mutta kiltti ja helposti käsiteltävissä oleva. Tähti jätti jälkeensä viisi varsaa.

 

Piparin Pelikortti on komea ori ja väritykseltään harvinaisempi voikko. 156-senttinen herra on varsinainen jokapaikanhöylä, sillä se taitaa kouluratsastuksen vaativalle tasolle ja hyppää ratana 110 senttiä. Maastossakin ylittyvät jopa metriset esteet. Champion-arvonimen ansainnut ori on kantakirjattu toiselle palkinnolle huimilla 79 pisteellä - ei jäänyt ykkönen kauas! Vuoden 2009 maaliskuun SLA-tilaisuudessa Petteri palkittiin kolmannella palkinnolla. Jälkeläisiä orilla on kolme.

 

Finlandees oli ori jonka monet muistavat vieläkin. Yhdeksän jälkeläistä jättänyt ja jalostusluokka AB:n ansainnut ori oli väritään voitto ja säkäkorkeudeltaan 154 senttiä. Muotovalionarvon ansainnut herra kantakirjattiin eläessään ensimmäiselle palkinnolle huimilla 85 pisteellä. Yleislaatuarvostelusta se kävi hakemassa kakkospalkinnon. Seppo-ori omasi mukavan luonteen.

 

Surunmurtama on kaunis raudikko jolta löytyy säkäkorkeutta 152 senttiä. Vaativan B:n tasoinen kouluratsu ja metrin ratoja hyppäävä esteratsu starttasi uransa aikana sijoittuen lähes kaikissa lajeissa ravit mukaan lukien. Luonteeltaan Muruksi kutsuttu tamma on itse rauhallisuus, kiltti ja luotettava. Se on palkittu toisella palkinnolla YLA:ssa ja ERJ:ssä sekä kolmannella SLA:ssa. Jälkeläisiä tamma jätti peräänsä viisi.

 

MC Tähtikirkas oli kaunis pienhevostamma. 145-senttinen raudikko ansaitsi elonsa aikana muotovalionarvon ja Yleislaatuarvostelussa se palkittiin kakkospalkinnolla. Luonteeltaan yhteistyöhaluinen tamma kilpaili niin koulu- kuin esteratsastuksessakin sijoittuen vaativissa luokissa ja parhaimmillaan 80 sentin radoilla asti. Jälkeläisiä Krisseksi kutsuttu tamma jätti jälkeensä seitsemän kappaletta ennen menehtymistään juuri ennen joulua vuonna 2010.

 

Loitsutuli on hieno muotovalio-ori. 147-senttinen pienhevonen on väritykseltään kauniin voikko. Se on kantakirjattu toiselle palkinnolle 73 pisteellä ja Yleislaatuarvostelussa ori ansaitsi myös hienosti kakkosen. Koulupainotteinen ori on sijoittunut päälajissaan kymmeniä kertoja ja tuloksia on kertynyt myös esteratsastuksesta huomattavan hyvin. Jälkeläisiä orilla on neljä.

 

MC Tähtisumu on kaunisrakenteinen pienhevostamma. 147-senttinen raudikko on ansainnut muotovalionarvon ja se on palkittu YLA- sekä KRJ-laatuarvosteluissa toisella palkinnolla. Kynnemiä kertoja niin esteillä kuin koulussakin sijoittunut tamma on koulutettu vaativalle tasolle ja se hyppää ratana metrisiä esteitä. Tähtisumulla on jälkeläisiä kuusi kappaletta.

© Niina

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 4 vuotta -  29.07.2011 Oma
syntynyt 18.01.2011
1 vuotta - 07.03.2011
2 vuotta - 24.04.2011
3 vuotta - 11.06.2011
4 vuotta - 29.07.2011
5 vuotta - 15.09.2011
6 vuotta - 02.11.2011
7 vuotta - 20.12.2011
8 vuotta - 06.02.2012
9 vuotta - 25.03.2012
10 vuotta - 12.05.2012
11 vuotta - 29.06.2012

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1-2h Maasto/kenttä 

Vapaapäivä

1h Koulu 

Vapaapäivä

1h Esteet/puomit  

Vapaapäivä

1h Koulu

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: 

Koulussa pintelit kaikkiin jalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (53)

22.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
25.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
16.02.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/50
17.02.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/50
21.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
14.02.2011 KRJ kutsu, helppo b 2/50
17.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
17.02.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/40
20.02.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/40

 

13.02.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50
02.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50
04.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
17.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
20.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/50
30.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
30.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50
31.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
01.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 5/50

  

    

04.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
12.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/50
17.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/50
27.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/40
18.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50
21.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
19.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 10/100
14.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 7/50
15.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50

21.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/40
20.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
02.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/40
05.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/40
19.04.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
20.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
22.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50
25.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
22.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50

26.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50

   

27.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50

10.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50
14.04.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50

19.04.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/100
19.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/100
20.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/100
22.04.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/100

26.04.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/100


02.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
06.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
09.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/50
10.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 6/50
13.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
14.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/50
18.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/30
20.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/30
03.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/40

07.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 5/100

 

PÄIVÄKIRJA

 

20.7.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
"Tämän päivän valmennuksen tavoitteena oli saada Ruusu kulkemaan rennosti kuolaintuntumalla, asettumaan ja taipumaan. Käynnissä aloitimme irrottavalla tehtävällä, jossa tulit pitkää sivua taivuttaen kaulaa vuoroin sisään, vuoroin ulos siten, että runko pysyi suorana. Muutaman kerran etenkin ulospäin taivuttaessa Ruusun takaosa lipui sisälle, jolloin tehtävästä katosi teho. Neuvoin siirtämään taivutuksen vastaista jalkaa hieman taakse päin, jotta takajalat pysyisivät etujalkojen kanssa samalla linjalla. Ravityöskentelyn aloititte samalla tehtävällä, ja päätyihin lisättiin ympyrät. Ympyröillä oli tarkoitus ratsastaa ravia pidemmille askelille ja taivuttaa johtavalla ohjalla, jotta tamma saataisiin venyttämään kaulaansa eteenalas. Ympyrän jälkeen ravin tuli taas olla kootumpaa ja kaulan lyhempi. Tässä vaiheessa Ruusu näytti jo huomattavasti pehmeämmältä ja pyöreämmältä kuin alussa. Laukkatyöskentelyä otettiin mukaan vain vähän, aloittaen pitkin rennoin askelin suurelta ympyrältä pienentäen sekä ympyrää että laukkaa kierros kierrokselta. Aluksi hankaluuksia tuotti rentouden säilyminen myös lyhyessä laukassa, mutta hetken työstämisen jälkeen meno näytti sujuvalta. Tältä päivältä en vaatinut paljoa, vaan työskenneltiin perusasioiden kanssa."

 

 

21.7.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
"Tänään keskityimme siirtymisiin askellajien välillä ja niiden sisällä. Alkuverryttelyn saitte tehdä itsenäisesti jokaisessa askellajissa, pyrkien hyvään eteenpäinpyrkimykseen ja rentouteen. Aloitimme työskentelyn pysähdyksillä, joista vuorotellen siirryttiin käyntiin ja raviin. Raviinsiirtymiset tulivat aluksi parin käyntiaskeleen kautta, ja pysähdykset olivat hieman kättä vasten. Muutaman toiston jälkeen nämä korjaantuivat ja siirryimme seuraavaan tehtävään. Ravissa tuli ratsastaa diagonaalille, tehdä siirtyminen käyntiin keskellä ja siirtyä takaisin raviin. Tavoitteena oli saada käynti ensimmäisestä askeleesta alkaen eteen, ja raviin siirtyminen tasapainoiseksi. Tämä onnistuikin hyvin alusta alkaen. Lopuksi teimme vielä laukannostoja ja siirtymisiä laukasta käyntiin ja raviin. Käyntisiirtymiset sujuivat hyvin, mutta ravi oli hieman kiireistä laukan jälkeen. Loppuverryttelyt saitte tehdä itsenäisesti."

 

 

23.7.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
"Tämän päivän aiheena oli erilaiset väistöt. Aloitimme siksak-väistöillä käynnissä. Pitkän sivun alusta tuli väistättää sisälle noin kymmenen metriä, jonka jälkeen takaisin uralle ja toistaa toisen kerran. Oikealle väistättäessä Ruusu lähti helposti puskemaan lapa edellä, kun taas vasemmalle väistöt olivat liian jyrkkiä. Lavan ulos työntymisen korjasimme siten, että väistöt tehtiin suoralla kaulalla, asettamatta lainkaan. Muutaman toiston jälkeen väistöt olivat parempia, ja sujuivat myös asetetulla hevosella. Vasemmalle väistäessä ulkopohje sai olla tiivis ja pitää käyntiä yllä. Raviväistöt näyttivät helpommilta, ja sujuivatkin melko hyvin. Laukassa teimme pätkittäisiä väistöjä uralla siten, että takaosaa siirrettiin muutaman askeleen verran sisälle ja suoristettiin. Alun haparoinnin jälkeen tämäkin alkoi sujua mallikkaasti, ja ratsukko näytti tyytyväiseltä joten lopetimme tähän."

 

 

24.7.2012 Kouluvalmennus - valmentaja: idam
"Tänään harjoittelimme kouluradan osia, siirtymisiä keskiraviin ja -laukkaan, teitä sekä täsmällisyyttä. Koska Ruusun askellajit eivät ole puoliveristen kilpakumppaneiden tasolla, voi keskiaskellajeihin siirtyessä aluksi hieman lyhentää askelta. Tällöin raviin saadaan enemmän muutosta, ja se näyttää tuomarin silmään lennokkaammalta. Aluksi tulitte kulman kautta halkaisijalle, ensin kulmassa hieman kooten ravia ja lisäten painetta takaosalle. Halkaisijan alussa siirryttiin keskilaukkaan ja lopussa harjoitusraviin. Ruusun takaosa lähtikin alusta alkaen polkemaan hyvin, mutta siirtyminen raviin oli kiireinen ja hieman kättä vasten. Hioimmekin siirtymistä muutaman kerran, välillä siirtäen käyntiin asti jotta avut saatiin läpi. Laukkatyöskentelyä teimme voltilla ja ympyrällä. Voltti tuli tehdä normaalissa laukassa, josta siirryttiin ympyrälle keskilaukassa ja uudestaan voltille normaalissa laukassa. Ensimmäisen kerran Ramin eteenpäinajavat avut olivat turhan suuria, sillä Ruusu lähti vähän turhan ripeästi. Loppujen lopuksi siirtymiset olivat rentoja ja sulavia, laukka venyi yllättävän hyvin ja pidätteetkin menivät nopeasti läpi."

Webdesign © 2011 Ram.