KOISTILAN VOMPATTI

RIP 27.3.2016

NimiKoistilan Vompatti  "Vompo" Omistaja Viehättävä, Ram. VRL-02286
RotuSuomenpienhevonen Kasvattaja Vibaja, Koistila
Skp & säkä Ori & 145cm Koulutus Yleispainotteinen, He A & 100cm
Syntymäaika 13.04.11 Rekisterinumero VH11-018-0077
Hevosen ikääntyminen sivun alaosassa / tämä on virtuaalihevonen

Meriitit & näyttelyt

VIR MVA Ch, Anottu

KTK-II 18 + 18 + 18 + 18 = 72p
- Erittäin hyvä pienhevosleima ja kevyt kokonaisuus. Hyvä ylälinja, alakaulainen, hyvä säkä, pitkä runko. Supistuneet sääret kaikissa jaloissa.

KRJ-II 21 (7+7+7) - 40 - 20 - 10 - 5,5 = 96,5 p.

 
20.09.2011Mabel 'n the tommyknockers +irto-SERT, pt. Anette N.

10.10.2011 Viehättävä  +MVA-SERT, pt. Peppi S
18.10.2011 Taikakuu  +MVA-SERT, pt. Peppi S

10.11.2011 Viehättävä  +irto-SERT, pt. Peppi S.

Jälkeläiset

25.10.2011 t. Platina HUI (Pissaliisa HUI

15.06.2012 o. Viehättävän Uneton (Unilla HUI)

02.08.2012 o. Kadotettu Vekotti (Harmin Humi-Tutti)

15.02.2014  o. Viehättävän Vuksari (Rentun Lumimarja)

04.08.2015 t. Viehättävän Untuva (Unilla HUI)

© Tallin omaisuutta

LUONNE

Vompatit ovat monien mielestä hauskan näköisiä ja suloisia otuksia, joiden yöllisistä retkistä ja vapaasta elämästä luonnossa tiedetään loppujen lopuksi yllättävän vähän. Mikä on yhteys näiden Australialaisten pussieläinten ja suomenpienhevosen Koistilan Vompatin välillä, sitä saa jokainen tulla ihan itse selvittämään. Ainakin söpöyden lisäksi Vompo osaa olla arvaamaton ja salaperäinen, kuin aito vompatti konsanaan. Joskus esiin tulee orin villi puoli, mutta sivistymätön tai tyhmä se ei ole. Viisas mutta itsepäinen poika saa aikaan myös ratsastaessa upeaa jälkeä jos vain ryhtyy työskentelemään kunnolla. Ratsastajaa ei missään nimessä päästetä liian helpolla.

 
Hoidettaessa Vompo ei ole helpoin mahdollinen kaveri. Läheisen ja syvällisemmän suhteen luominen orin kanssa on aika vaikeaa, ja käytös onkin oikeastaan kaikkien ihmisten kanssa samanlaista. Harjattaessa saa usein olla varuillaan ja tarkkana Vompon kiinnityksen kanssa. Ilman huolellista paikoilleen asettamista lähtee poika helposti pyörimään, eikä välttämättä varo lytistämästä hoitajaakaan itsensä ja seinän väliin. Ärsyyntyneenä poika voi myös näykkäistä hieman. Ei kannattane kuitenkaan pelotella liikaa, sillä kyllä hoitaminen onnistutaan hoitamaan myös sulassa sovussa. Vaikka ori onkin itsepäinen, ei se pane vastaan jos hoitajan asenne on tarvittavan jämäkkä. Kavioiden nostaminen sujuu itse asiassa yleensä ihan hyvin. Sen sijaan varustettaessa ori saattaa koetella sinua paitsi normaalilla pyörinnällään, myös pullistelulla ja pään heiluttelulla.

 
Eläinlääkäri ei niin ikään kuulu Vompon suosikkeihin, mutta harvemmin peruskäynneillä on mitään kohtausta järjestetty. Pientä luimintaa ja vastarintaa esiintyy, mutta ammattilaiset osaavat toimia näissä tilanteissa. Kengittäjän kanssa on sama juttu, kun poikaa ei huvita seisoa paikoillaan. Tästäkin on yleensä selvitty. Muiden hevosten kanssa Vompo ei ole yhtä nyrpeä, mutta pyrkii kyllä vahvasti johtavaan asemaan lauman sisällä. Toimeen on ori kuitenkin tähän asti tullut kaikkien kanssa, vaikka uudet tuttavuudet saavatkin hieman epäilevän vastanoton. Isottelusta huolimatta Vompo ei lähde turhan takia niin sanotusti tappelemaan kenenkään kanssa.

 
Taluttaja saa Vompon kanssa olla jämäkkänä ja erityisen tarkkaavaisena. Tammat tai muut kiinnostavat kohteet saavat pojan pään vetämään aivan omaan suuntaansa, jolloin jonkun täytyy taas olla näyttämässä kaapin paikkaa. Turhautua ei missään nimessä saa. Sama ohje pätee myös traileriin menossa ja muussa matkanteossa. Yleisesti ottaen Vompon lastaaminen ei kuitenkaan ole mikään vaikea operaatio, vaikka onhan sitä innokkaampia ja myötämielisempiäkin matkaan lähtijöitä nähty.

 
Ratsastaessa Vompo voi alkuun olla jämäkkä, jopa tahmean oloinen. Ei kannata pelätä käyttää pohkeita, eikä raipan mukaan ottaminen ole sekään liioiteltua. Alkumatelun jälkeen kun orin saa liikkumaan kunnolla ja keskittymään työntekoon, voivat sen taidot tuntua jopa yllättäviltä. Oikein parhaimmillaan poika kun on sanalla sanoen upea.
Vompon huonompiin puoliin ratsastaessa kuuluvat tietynlainen arvaamattomuus, sekä ehkä hienoinen itsepäisyys. Kun sillä nyt sattuu olemaan huono päivä, niin sitä on paha mennä muuttamaan. Sen sijaan hyvin alkanut suoritus hoidetaan yleensä kunnialla loppuun. Vaikutuksensa on myös ratsastajan toiminnalla ja asenteella. Vompon herkistäminen avuille ei suju aivan itsestään, mutta on mahdollista. Oikean yhteyden löydyttyä yhteistyö voi olla hyvinkin kaunista. Vompon askellajit ovat liikkuvat ja eteenpäinpyrkivät, ja vauhtiin päästyään ori osaa myös tehdä työtä. Varsinkin kouluratsastuksessa ori osaa tuoda esiin myös kunnianhimoisuutta. Takaosan työskentely on pojalla hallussa. Parhaimmillaan hän on ehkä pohkeenväistössä, sulku- ja avotaivutuksissa sekä takaosankäännöksillä. Sen sijaan lisätyissä askellajeissa orin jalkojen ojentelu tuppaa jäämään helposti melko vaatimattomalle tasolle.

 
Esteillä Vompo on helpompi saada liikkumaan, mutta myös alta lähtö on askeleen lähempänä. Ori ei varsinaisesti pelkää mitään tiettyä estettä tai asiaa, mutta vetää silloin tällöin omat sooloesitykset mielikuvituskummitusten takia. Hyvänä puolena voi mainita sen, että pienen rodeonkin jälkeen Vompon rauhoittuminen on nopeaa, joten työskentelyä voidaan taas jatkaa pian. Itse hyppytyyli Vompolla on hallussa. Ponnistus on voimakas, ja asentokin tulee hyvin luonnostaan. Esteiden välillä edetään vauhdikkaasti, eikä oria itseään haittaa edes pienestä kulmasta hyppääminen, vaikka se usein johtaakin pudotukseen. Joskus tapahtuu kieltäytymisiä, niin kuin kaikilla ratsukoilla, mutta mitenkään erityisen helposti Vompo ei esteellä pysähdy. Siihenkin on syynä yleensä vain ratsastajan huolimattomat valmistelut esteelle tultaessa.
Maastossa Vompo ei ole helpoin mahdollinen hallittava mitä tulee mm. pitkiin laukkasuoriin. Ratsastajan arvovalta kun saattaa joskus päästä unohtumaan. Kohtalaisen maastovarma poika kuitenkin on, eikä ainakaan pelkää metsän siimeksessä. Suuressa porukassa Vompo on helpompi kurissa pidettävä.

 
Kilpailuissa Vompo ei liiemmin eroa kotioloista. Suorituksen ulkopuolella ylimääräinen hälinä aiheuttaa pientä ärtymystä, mutta kentälle päästyään ori osaa vapautua. Kouluratsastuksen tapauksessa pojan saa jopa kotioloja nopeammin mukaan itse toimintaan ja hyvin liikkumaan, mikä on varsin hyvä asia. Yleisön vaikutus on aika minimoitu, mutta toisaalta jos orin huomio sinne jostain syystä menee, voi tulla ongelmia sen saamisessa takaisin.

© Donna

 

SUKUSELVITYS

i Vili Vilperi

sph, 144cm, koulu & este

VIR MVA Ch, KTK-III

ii  Vilhori

sph-o, rt, 147cm

iii Musaki
sph, trt, 145cm
iie  Amaleena
sh, rn, 151cm
ie Eleonoora

sph-t, trn, 139cm

iei Vili Hulperi
sh, rn, 140cm
iee Henrietta
sh, vrn, 145cm
e Virili

sh, 151cm, koulu & este

KTK-II

ei  Vilperi 
sh, prt, 155cm
eii Villiri 
sh, trt, 158cm
eie Sesonki 
sh, m, 152cm
ee  Viriti 
sh, vrt, 146cm
eei Kimperi 
sh, m, 147cm
eee Maritari 
sh, prt, 149cm

   

Vompon isä on äärettömän komea ja näyttävä suomenpienhevosherra Vili Vilperi. Jo nimeltäänkin veikeä oripoika voi antaa itsestään hauskan kuvan jo ilman sen kummempaa tarkastelua, mutta todellisuudessa tämä ori on mitä hienoin yksilö. Väriltään se on vaaleahkon rautias, joka omaa kauniit valkeat jouhet. Säkäkorkeutta pienikokoiselta ja sirolta orilta löytyy 144 cm. Vilperiksi kutsuttu hevonen on painotukseltaan yleispainotteinen, se kilpailee kouluratsastuksessa helpoissa luokissa ja esteratsastuksessa 80 cm korkuisilla rataesteillä. Vaikka Vilperi on vielä toistaiseksi kohtalaisen kokematon ori, se tulee takuuvarmasti olemaan menestyvä tähti niin kilpa – kuin näyttelykentilläkin!

 

Vilhori on rautias suomenpienhevosori, jolta löytyy säkäkorkeutta 147 cm. Vilhori, eli tuttujen kesken Vilhoksi kutsuttu ori on luonteeltaan aikamoinen äijä. Se omaa hyvin suuren egon ja on kovin tuittupäinen, erityisesti tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Hieman vaativasta luonteeltaan huolimatta Vilho on valtavan menestynyt esteratsu. Se kilpailee menestyen jopa 100 cm rataesteillä, sekä toisinaan myös maastoestekilpailuissa. Kouluratsastuksessa ori taitaa helpot luokat, mutta ei ole juuri kilpaillut. Näyttelyistä ori on kahminut itselleen paljon mainetta ja kunniaa, mutta valtavan hyville palkinnoille se ei ole päässyt. Vilholla on jo yli kymmenen jälkeläistä, joten ori on hyvin suosittu jalostusori.

  

Musaki oli tummanrautias, vaivaiset 145 cm korkea suomenpienhevosori. Musakin synnyttyä siitä ei uskottu suuriin tekoihin: ori on aina ollut normaalia pienikokoisempi ja sirompi, joten se myytiinkin aivan pilkkahintaan jo nuorena ratsastuskoulun tuntiponiksi. Orista alkoi kuitenkin kehittyä mitä mahtavin kouluratsu, sillä sen liikkeet olivat pienestä pitäen mitä mahtavimmat. Se myytiin uudelleen, tällä kertaa yksityiseen omistukseen, jossa oria alettiin valmentaa ja kisauttaa kouluratsastuksen helpoissa luokissa. Musaki alkoikin pärjätä hienosti, pian se haalikin sijoituksia ja lopulta voittoja miltei kaikissa käymissään kilpailuissa. Näyttelyissä se ei juuri pärjännyt, sillä siltä ei löytynyt suomenhevoselle tyypillistä muhkeutta, mutta tästä huolimatta se vietti erittäin hyvän elämän. Jälkeläisiä ori sai runsaasti, joille se on periyttänyt hyvää luonnettaan, sekä menestyvyyttään.

 

Amaleena oli kuvankaunis ruunikko tamma. Leenaksi kutsuttu tamma oli säkäkorkeudeltaan 151 cm korkea, ja painottunut se oli lähinnä esteratsastukseen. Leena kilpaili kuitenkin satunnaisesti myös koulu – ja kenttäesteratsastuskilpailuissakin, joissa se myös pärjäsi esteiden ohella kohtalaisen hyvin. Vaikka Leena ei kilpakentillä ollutkaan mikään erityisen nähty hevonen, se niitti mainetta runsaasti näyttelyissä. Tamma palkittiin poikkeuksetta, varsasta lähtien, joko toisella tai jopa ensimmäisellä palkinnolla. Se oli hyvin kaunis ja rotumääritelmän mukainen – niin ulkomuodoltaan kuin luonteeltaankin. Hyvätapainen tamma ehtikin saada useamman jälkeläisen elämänsä aikana, jotka myytiin kuin kuumille kiville ympäri Suomea.

 

Eleonoora oli taas pienhevoskokoinen suomenhevostamma. Tummanruunikko tamma olikin erittäin pienikokoinen, säkäkorkeutta siltä löytyi vaivaiset 139 cm. Pienestä koostaan huolimatta tämä neitonen on oikein tulta ja tappuraa! Luonteeltaan se oli hyvinkin temperamenttinen ja tomera, joskin kuitenkin kiltti ja omistajansa tahtoon nöyrtyvä hevonen. Eleonoora oli yleispainotteinen tamma, ja se kilpailikin niin lajissa kuin lajissa. Tammaa nähtiin perinteisten este – ja kouluratsastuksen ohella myös maastoesteillä sekä valjakkoajossa, joissa neitonen pärjäsikin myös melko hyvin sijoittuen. Jälkeläisiä Eleonooralla on kuusi, mutta se tulee todennäköisesti saamaan ainakin vielä pari, näin omistajan puheisiin jos on uskomista.

 

Vili Hulperi oli myös pienhevoskokoinen, 140 cm korkea ori. Väriltään kauniin, ja jopa erikoisen ruunikko oripoika oli luonteeltaan mitä vauhdikkain ja menevin äijänkäppyrä: ei ihmekään, että se pärjäsi valtavan hyvin esteradoilla notkeiden liikkeiden sekä vauhdikkaan liikkumistavan johdosta. Ori kilpaili todella menestyksekkäästi ja se palkittiin useissa esteratsastuksiin liittyvissä kilpailuissa ja laadun arviointitilaisuuksissa. Se oli jopa neljänä peräkkäisenä vuotena voittanut esteratsastuksen Suomen mestaruuden, estekorkeutena 100 cm. Hulperi jäi jalostuskäyttöön ollessaan 14-vuotias, jolloin ori jäi myös pois kilpakentiltä. Tammoja orin luona vieraili usein, ja se oli hyvin toivottu jalostusori. Hulperilta jäikin jälkeläisiä vaikuttamaan useampi kymmenen, jotka toivottavasti tulevat jatkamaan orin menestystä ja sukua mahdollisimman pitkälle.

 

Henrietta oli vaaleanruunikko, 145 cm korkea valjakkohevostamma. Etaksi kutsuttu neitonen oli siis täysin valjakkopainotteinen, mutta oli myös koulutettu ratsuksi ja toimikin kotikäytössä harrasteratsun roolissa aina silloin tällöin, kun ei ollut valjakkokisoissa. Tamma kisasi hyvin aktiivisesti melko nuoresta lähtien, aluksi noviiseista kisoista aloittaen, mutta myöhemmin jopa vaikean tason valjakkoluokissa pärjäten. Se oli hyvin ketterä ja taitava valjakkohevonen ja olikin melkoinen haaste muille kanssakilpailijoille. Etan suvusta löytyi niin ratsuja kuin ravureita, joten tammalle oli kohtalaisen luonnollista toimia myös kärryjen edessä tehden erilaisia tempauksia. Etta menehtyi kuitenkin äkkinäisesti ollessaan vain 16-vuotias. Siihen mennessä se oli ehtinyt saada kolme jälkeläistä, joista kaikki olivat tammoja.

 

 

Vompon emä taas on Viliri - erittäin kauniin värinen ja näköinen suomenhevostamma. Musta, 152 cm korkea tamma on PS:n omistuksessa oleva tamma, joka on painottunut pääsääntöisesti koulu – ja esteratsastukseen, mutta suurimmaksi osaksi se on tähän mennessä kilpaillut ja sijoittunut kouluratsastuksen puolella. Esteratsastuksessa tamma on sijoittunut vasta kahdesti, joista näistäkin toinen maastoesteratsastuksessa. Luonteeltaan Virili on melko vauhdikas hulivili, eikä niinkään perinteinen suomenhevonen, mutta huumorintajua ja reippautta siitä ainakin löytyy. Tämä Liisa Kuusiston kasvattama tamma ei ole vielä juuri jälkeläisiä saanut, mutta tulee takuuvarmasti näkymään suomenhevosten suvuissa vielä.

 

Vilperi on punarautias, 155 cm korkea suomenhevosori. Ori oli luonteeltaan aivan nimensä veroinen, eli reipas, mutta kuitenkin vauhdikas ja villihkö herra, jolta löytyi jekkuja vaikka muille jakaa. Vaikka vallaton oripoika olikin, se oli ratsuna kuitenkin mitä miellyttävin ja näyttävin. Erityisesti esteratsastuksessa orilta löytyi mitä parhaimmat taidot ja kapasiteettia riitti suurillekin radoille, vaikka ori itsessään olikin ravisuvusta syntyisin. Vilperi oli myös rakenteeltaan korrekti, sillä se palkittiinkin myös toisella palkinnolla kantakirjaan. Jälkeläisiä ori ehti saada elämänsä aikana kymmenen, joista useat ovat perineet orin luonteenpiirteitä, kuten myös menestystä.

 

Villiri oli melko suurikokoinen, 158 cm korkea tummanrautias suomenhevosori. Se oli kaikinpuolin ns. perinteinen suomenhevonen: niin rakenteeltaan kuin luonteeltaankin. Se oli luonteeltaan hyvin älykäs, rauhallinen ja tasainen, eikä se turhia hötkyillyt tai riehunut oikeastaan milloinkaan, vaikka ori olikin. Villiri oli ravisuvusta syntyisin, mutta massavan rakenteensa johdosta orista ei kuitenkaan kevyttä tai lennokasta juoksijaa saatu. Sen sijaan Villiri toimi melko pitkälti omistajillaan työhevosen roolissa, pelto – ja metsätöitä vääntäen vanhan ajan tyyliin. Maastoratsun, sekä pienten esteratojen hyppääjänä ori toimi myös ihan kelporatsuna, mutta sen kummempaa kisatykkiä siitä ei saatu. Tästä huolimatta ori oli miellyttävä ja mukava hevonen.

 

Sesonki oli musta, 152 cm korkea suomenhevostamma – oikeastaan kuin ilmetty jälkeläisensä Virili. Luonteeltaan Sesonki oli hyvin rauhallinen ja viisas tamma, joka oli kuitenkin hitusen säikky. Sesonki oli ns. takuuvarma ”jokapaikanhöylä”. Se tuli toimeen kaikkien kanssa ja toimi niin lajissa kuin lajissa: tamma asuikin yksityisessä omistuksessa suurimman osan elämästään, omistaja toimi nuori kilparatsastaja, jonka kanssa Sesonki näki niin koulu – kuin estekenttiäkin. Surullisen vahingon seurauksena tamma kuitenkin sai jalkaansa vamman, jonka jälkeen se myytiin oloneuvokseksi kevyeen siitoskäyttöön, jolloin se saikin muutaman jälkeläisen.

 

Viriti oli vaaleanrautias, 146 cm korkea suomenpienhevostamma. Se oli ravisukuinen, ja tamma toimikin nuoren elämänsä alussa ravihevosen roolissa. Viritillä oli kuitenkin huono tapa, sillä sen raviura tyssäsi täysin liikaan laukkaamiseen. Omistaja myikin sen ”raviuran lopettaneena, hieman raskaampana suomenhevosena” eteenpäin, ja uusi omistaja kouluttikin sen uudelleen ratsuksi. Tamma kilpailikin jokusen kerran helppo B-luokissa kouluratsastuksessa, sekä 80 cm ja alle rataesteillä, joissa se menestyi kiikunkaakun hyvin, joskaan siitä ei mitään erityisen mainetta niittänyttä kilpahevosta saatukaan. Tamma oli kuitenkin rakenteeltaan korrekti ja luonteeltaan erittäin miellyttävä, joten se ehti saada elämänsä aikana kolme jälkeläistä.

 

Kimperi oli musta, 147 cm korkea pienhevosori. Myös tämä ori, kuten useat muutkin aikaisemmin mainitut, oli pääsääntöisesti ravipainotteisesta suvusta syntynyt ja ravikodissa aloittanut ori. Kimperi juoksi kuitenkin aivan liian hitaita aikoja, joten ravikodista lähtö tuli jälleen kysymykseen. Ori myytiin uuteen kotiin, jossa se pääsi harjoittelemaan ratsun hommia, koskaan siitä ei mikään erityisen menestynyt tullut, vaikka se muutamissa helpoissa koulukilpailuissa starttasi ja sijoittuikin. Kimperi meinattiin ruunata useaan otteeseen, mutta pian onneksi huomattiin, että jalostusorina se periyttää jälkeläisilleen erittäin näyttävää ulkomuotoa ja tämän kautta menestymistä, ettei sitä sitten tahdottukaan ruunata. Näinollen Kimperi toimikin jalostusorina useamman varsan isänä.

 

Maritari oli punarautias, 149 cm korkea tamma. Maritari oli luonteeltaan erittäin eteenpäinpyrkivä ja vauhdikas tamma, jolta ei lennokkuus tai kapasiteetti ottanut vastaan lajissa kuin lajissakaan. Se kilpaili pääsääntöisesti koulu – ja esteratsastuksessa, joissa tamma olikin aivan haka! Se taitoi kouluratsastuksessa jopa vaativa B-luokkien tempauksia, esteratsastuksessa se liisi helposti metrin esteratoja. Energisen ja reippaan luonteensa ansiosta Maritari oli melko haasteellinen ratsastettava, vaikka se luonteeltaan olikin kiltti ja ihmisystävällinen, mutta luottoratsastajansa kanssa se oli kilpailuissa hyvin kova vastus. Maritari sai viisi jälkeläistä, joille se periytti runsaasti taitojaan sekä luonteenpiirteitään.

© Juli

IKÄÄNTYMINEN

Täysi-ikäinen, 3 vuotta: 04.09.2011 VARL
syntynyt 13.4.2011 

1 vuotta - 31.05.2011
2 vuotta - 18.07.2011
3 vuotta - 04.09.2011

4 vuotta - 29.09.2011
5 vuotta - 09.12.2011
6 vuotta - 26.01.2012
7 vuotta - 14.03.2012

8 vuotta - 01.05.2012
9 vuotta - 18.06.2012
10 vuotta - 05.08.2012

MUUTA

Treeni
Maanantai  

Tiistai 

Keskiviikko  

Torstai

Perjantai

Lauantai 
Sunnuntai

1-2h Maasto/kenttä 

Vapaapäivä

1h Koulu 

1h Koulu

1h Esteet/puomit  

Vapaapäivä

1h Esteet

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: zane

Liikuttaja: Ram.

Liikuttaja: 

Liikuttaja: Ram.

Koulussa pintelit kaikkiin jalkoihin, esteillä suojat kaikkiin jalkoihin.

KILPAILUT

Kouluratsastus (45)

12.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50

22.05.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/60
24.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/30
24.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
25.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 2/50
28.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50

28.05.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50

24.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
24.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/50
27.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/50
29.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/50
20.05.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/40

08.07.2011 KRJ kutsu, helppo b: 4/50
13.07.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
17.09.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/40

19.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/40

14.09.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/40

14.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 7/50
16.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50

18.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
18.09.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50
01.09.2011 KRJ kutsu, helppo c: 4/50

04.10.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/50

02.10.2011 KRJ kutsu, helppo b: 3/30

19.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50
22.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50
23.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 5/50

19.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 1/60

21.11.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
24.11.2011 KRJ kutsu, helppo a: 1/50

 21.12.2011 KRJ kutsu, helppo b: 2/50
17.12.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/40

29.02.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50

10.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/50

12.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/50
14.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 6/50
23.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 2/50
26.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 5/50

27.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 7/50
14.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 4/60
16.03.2011 KRJ kutsu, helppo a: 3/60
21.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 3/50
29.03.2011 KRJ kutsu, helppo b: 6/60

24.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 5/60
26.03.2011 KRJ kutsu, helppo c: 1/60

      Esteratsastus (45) 

02.07.2011 ERJ kutsu, 100cm: 1/50
01.07.2011 ERJ kutsu, 100cm: 7/50

12.07.2011 ERJ kutsu, 100cm: 10/100

17.09.2012 ERJ kutsu, 90cm: 1/30
18.09.2012 ERJ kutsu, 90cm: 4/30
20.09.2012 ERJ kutsu, 90cm: 3/30
25.10.2012 ERJ kutsu, 100cm: 6/40
27.10.2012 ERJ kutsu, 100cm: 2/40
15.05.2013 ERJ kutsu, 100cm: 3/50

20.12.2013 ERJ kutsu, 90cm: 6/40
23.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 1/40
30.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 5/40
23.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 5/30
25.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 5/30
28.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 4/30
14.02.2014 ERJ kutsu, 100cm: 6/50
15.02.2014 ERJ kutsu, 80cm: 1/50
15.02.2014 ERJ kutsu, 100cm: 7/50
23.12.2013 ERJ kutsu, 100cm: 1/40
22.08.2015 ERJ kutsu, 100cm: 3/30
25.08.2015 ERJ kutsu, 100cm: 4/30
26.08.2015 ERJ kutsu, 100cm: 2/30
23.08.2015 ERJ kutsu, 90cm: 6/40
28.08.2015 ERJ kutsu, 90cm: 1/40
08.10.2015 ERJ kutsu, 90cm: 5/30
09.10.2015 ERJ kutsu, 90cm: 5/30
22.10.2015 ERJ kutsu, 90cm: 1/30
18.10.2015 ERJ kutsu, 100cm: 4/40
19.10.2015 ERJ kutsu, 100cm: 4/40
28.10.2015 ERJ kutsu, 100cm: 6/40
20.10.2015 ERJ kutsu, 90cm: 1/40
14.12.2015 ERJ kutsu, 100cm: 3/30
18.12.2015 ERJ kutsu, 100cm: 5/30
19.12.2015 ERJ kutsu, 100cm: 1/30
02.12.2015 ERJ kutsu, 100cm: 4/30
12.01.2016 ERJ kutsu, 90cm: 6/40
17.01.2016 ERJ kutsu, 90cm: 5/40
18.01.2016 ERJ kutsu, 90cm: 1/40
23.01.2016 ERJ kutsu, 100cm: 2/30
02.02.2016 ERJ kutsu, 100cm: 5/30
03.02.2016 ERJ kutsu, 100cm: 1/30
08.02.2016 ERJ kutsu, 90cm: 2/30
10.02.2016 ERJ kutsu, 90cm: 4/30
11.02.2016 ERJ kutsu, 100cm: 3/30
17.02.2016 ERJ kutsu, 100cm: 4/30

PÄIVÄKIRJA

15.11.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Jazzumi

Valmennus alkoikin Vompon matelun tarkkailulla, ori askelsi tahmeasti uralla ja ori huokaisikin kuin ilmoittaakseen tympääntymyksensä, mahtoiko päiväunet keskeytyä?
Aloitettiin täten reippaalla lämmittelyllä, jolla heräteltiin uninen pikkuori työntekoon. Kiemuraurat, voltit ja siirtymiset tekivät tehtävänsä ja Vompo alkoi kuunnella sekä käyttää lihaksiaan, jolloin sieltä paljastuikin oikein ryhdikäs ja tahdikas askellus.

Lämmittelyjen jälkeen jatkettiin ravissa ja ratsukko sai tulla kahdeksikolle kentän keskelle, tällä tuli pitää hevonen valppaana ja taipuisana. Aluksi kahdeksikon puoliskojen vaihdot olivat hieman jäykkiä ja kesti saada taivutukset esiin, mutta vähitellen Vompo taisi rentoutua ja se näkyi heti liikkeessä. Ennakoinnin estämiseksi tehtiin välillä pari kertaa sama ympyrä ennen vaihtoa toiselle puoliskolle.

Tiiviin työskentelyn välissä pidettiin käyntitauko, minkä jälkeen nostettiin laukka jossa tehtiin voltit joka sivulle. Vompo ainakin innostui laukasta ja ottikin alkuun roiman spurtin, jonka Ram sai kuitenkin tasoitettua nopeasti ja saatiin alle pyörivä hallittu laukka. Voltit olivat tasaisia ja vauhti säilyi, joten kummankin suunnan jälkeen ratsukko sai vähän irrotella laukassa ja siitä sitten jäähdyttelyyn.

  

 

12.11.2013 Kouluvalmennus - valmentaja: Jazzumi
Tuulisen päivän johdosta Vompo oli hieman säpsyllään ja kavahteli tuulenpuuskia, muttei silti saanut mitään ylenpalttisia slaageja vaan hypähteli siististi sivuttain. Ratsastaja sai tilanteen haltuun ja lopulta Vompo keskittyi tämän käskyihin eikä enää kuulostellut tuulta.
Alkuun tehtiin temponvaihdoksia käynnin sisällä, lisätty käynti näytti tosi hyvältä ja hiljalleen se hidaskin puoli sujui ilman pysähdyksiä.

Siirryttiin raviin, jossa myöskin hiottiin temponvaihdoksia ja tässä taas hidastus sujui mallikkaammin kuin lisäys. Lisäys meni aluksi kaahailuksi ratsastajan yrityksistä huolimatta, mutta viimein pienen tahtojen taiston jälkeen Vompo tuntui tajuavan ja saatiin siisti lisäys, jonka jälkeen hetken käyntiä.

Käynnissä jatkettiin työskentelyä ettei Vompo alkaisi keskittyä tuuleen ja tehtiin pysähdyksiä sekä peruutuksia. Kehotin seuraavasta peruutuksesta siirtymään suoraan raviin ja se onnistuikin hyvin, joten jätettiin se siihen ja ravissa tultiin pohkeenväistöä pitkän sivun alussa pois uralta ja lopussa takaisin. Tässä Vompo loisti ja näki melkein kuin se ajatteli, että "tämän minä osaan ja näytän teille!"

Onnistuneen pohkeenväistöharjoituksen jälkeen otettiin vielä laukkaharjoituksena aina seuraavasta mahdollisesta kulmasta kokorataleikka eikä vaihdeta laukkaa. Aluksi vauhti meinasi hyytyä vastalaukassa kuin Vompo olisi yrittänyt siirtyä raviin josta nostaa toisen laukan, mutta Ram pysyi jämeränä ja ratsukin tajusi mitä haettiin.
Useamman kierroksen jälkeen päästin ratsukon jäähdyttelemään.

 

 

1.6.2011 Estevalmennus, valmentaja: Donna
Vompo näytti heti estevalmennuksen alkuun olevansa varsin energisellä tuulella. Innostus on toki hyvä asia, mutta ratsastajan kunnioitus tuntui jäävän taka-alalle. Niinpä Vompoa saatiin rauhoitella ja patistella pidemmänkin aikaa kaiken maailman ympyröillä, ennen kuin alkoi työnteko maistua oikealla tavalla. Laitoin ratsukon ylittämään hieman maapuomeja ja laskeskelemaan näiden avulla laukka-askelia. Vompo ei ehkä osoittanut erityistä intohimoa tätä vaatimatonta haastetta kohtaan, mutta suoriutui kumminkin tehtävistään. Innostus palasi esiin taas kun päästiin oikeasti hyppäämään. Aloitimme puolesta metristä ja yksittäisillä pystyillä, mutta ratsukon tekniikka näytti niin hallitulta, että pian oltiin menossa jo kokonaista rataa. Vaikeustasoltaan tämä kokoamani rata ei ollut huima, mutta pienikin estekorkeuden nosto sekä pari tiukempaa mutkaa toivat mukavasti eloa valmennuksen kulkuun. Juuri tiukissa mutkissa Vompo olikin omiaan. Hyppääminen pienestä kulmasta ei ollut ongelma, mutta pudotuksia kyllä tuli. Kieltoja ei sen sijaan nähty. Helpolla kaksoissarjalla ratsukolla oli ongelmia aina jälkimmäisen esteen kanssa. Tätä treenasimme erityisesti, ja ratsastajan piti selässä olla tarkkana apujensa kanssa. Vompo pysyi kokonaisuudessaan hyvin mukana valmennuksen ajan, vaikka ei ihan unelman lailla apuja vastaan otellutkaan. Tekniikkaa, ponnistusvoimaa ja uskallusta kyllä löytyy, joten mutkaton yhteistyö voisi edesauttaa huikeisiin suorituksiin.

   

 

3.6.2011 Kouluvalmennus, valmentaja: Donna
Nuori vompattipoika Vompo ei ollut tänään meidän kouluvalmennuksessamme aivan parhaalla mahdollisella tavalla motivoitunut. Nuorella orilla vaelteli paitsi ajatus myös askel aivan omia reittejään, kun yritimme aloitella valmennusta. Ram sai selässä työskennellä ihan tosissaan päästäkseen johonkin. Onneksi omistaja tunsi ratsunsa sen verran hyvin, ettei pelännyt käyttää jämäkkään oriin niin pohkeita kuin ei myöskään hieman raippaa. Vompon ei niin kovin lennokkaasta liikkumisesta huolimatta, pystyimme käymään läpi temponlisäyksiä ravissa ja sittemmin pohkeenväistöä. Ratsastajalle tämä tuotti työtä, mutta pääsimme ihan kohtalaisiin tuloksiin. Takaosakäännöksillä Vompo tuli vähän paremmin kuulolle ja jopa esitteli taitojaan. Orilla onkin vahva ja taidokas takaosankäyttö, mitä kannattaa käyttää hyödyksi. Sulku- ja avotaivutukset olivat tänään melko laiskat, mutta sujuvat orilta kuulemma normaalisti oikein hyvin. Monien toistojen kanssa koeteltiin ilmeisesti Vompon kärsivällisyyttäkin niin, että muutama kaunis pukki nähtiin. Ram pysyi hienosti selässä ja hoiti tilanteen rauhalliseksi. Pitää muistaa, että Vompo on kovin nuori ratsu, ja siksi on parempi treenatakin vielä vähän enemmän sen ehdoilla. Lopuksi oli silti pakko tarkastella ratsukon pysähdyksiä ja peruutuksia. Yhteistyötä täytyy vielä hioa, ja Vompolla ei ollut ihan paras treenipäivä, mutta ainakin minulle jäi valmennuksesta päällimmäisenä tunteena hyvä mieli – toivottavasti niin myös valmennettaville.

Webdesign © 2011 Ram.